1.7.2018

Vuoden toisen neljänneksen luetut kirjat ja puolen vuoden haasteet


Puolikas vuodesta on kulunut taas ihan yhtäkkiä ja on aika katsoa, mitä vuoden toisella neljänneksellä tulikaan luettua. Summaan samalla, missä vaiheessa eri haasteet ovat tässä vaiheessa vuotta.

Luin huhti-, touko- ja kesäkuun aikana seuraavat kaksikymmentä kirjaa:

Huhtikuu
Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
Leena Krohn: Kadotus
Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918
Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama
Steven Hall: Haiteksti
Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer
Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
Samanta Schweblin: Fever Dream

Toukokuu
Jesmyn Ward: Sing, Unburied, Sing
Enni Vanhatapio: Absentia
Arja Kajermo: The Iron Age

Kesäkuu
André Aciman: Call Me by Your Name
Sylvain Neuvel: Only Human (bloggaus tulossa)
Svetlana Aleksijevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja (bloggaus tulossa)

Kuten kuukausista näkyy, huhtikuu oli älyttömän hyvä lukukuukausi. Eikä pelkästään määrällisesti, vaan myös laadullisesti. Pienen Helsinki Lit -huumankin voi siitä aistia. On suorastaan ikävä huhtikuun kirjoja ja sitä fiilistä. Toukokuussa taas vähän kaikki romahti. Isäni kuoli. Hän sairasti pitkään, joten kuolema ei ollut yhtäkkinen, mutta totta kai se oli hirvittävää, on vieläkin. Vanhempaansa ei haluaisi menettää vielä kolmekymppisenä. Olen kuitenkin kyennyt lukemaan, jonkin verran. Keskittymiskyky on ollut tietysti välillä olematonta, mutta toisaalta kirjat ovat myös tuoneet lohtua. Fiktio on ollut vähän haastavaa, mutta tieto on mennyt helpommin.

Jakson suosikkejani olivat Anyurun vahva ja riipaiseva He hukkuvat äitiensä kyyneliin, taattua Krohnia edustava Kadotus, Laitisen toimittama sarjakuva-antologia Sisaret 1918, Tamakien kaunis ja nostalginen This One Summer, Sirkjärven kamalan ihana esikoisnovellikokoelma Barbara ja muita hurrikaaneja ja vasta eilen loppuun lukemani Aleksijevitšin järkyttävän vaikuttava Sodalla ei ole naisen kasvoja. Aivan mahtavia lukukokemuksia. Mukaan mahtui myös yksi todellinen huti, jota suorastaan inhosin ja josta en edes kirjoittanut mitään: huhtikuun lukupiirikirjana ollut Steven Hallin Haiteksti.

Toisen neljänneksen aikana luin yhteensä 5254 sivua, keskiarvon ollessa 263 sivua per kirja.


Miten puoli vuotta on sujunut haasteiden osalta? Tavoitteeni on lukea vähintään 70 kirjaa vuoden aikana ja sen suhteen olen enemmän kuin puolessa välissä 42 luetun kirjan voimin. Helmet-lukuhaastekin on rullannut ihan mukavasti, 29 luettua kirjaa 50:stä. Huomaa kuitenkin, että vauhti on hidastunut eikä läheskään kaikkia luettuja kirjoja saa enää sijoitettua haasteeseen.

Hurja Hassu Lukija -blogin sarjakuvahaaste on edennyt vaisummin, sillä olen tässä vaiheessa vuotta lukenut vasta kolme sarjakuvaa. Viime vuonna luin seitsemän, joten haluaisin tänä vuonna ylittää edes sen. Tietokirjoja olen taas ahminut jo yhdeksän (tavoitteeni on lukea yli kahdeksan, viime vuoden määrä). Hyllynlämmittäjien suhteen menee surkeasti, vasta yksi luettu kirja kahdestatoista! Jos en pian ala niitä lukemaan, tulee kiire.

Lupasin myös vähentää somen ja muun internetin käyttöä, sillä se vie tuhottomasti ja yleensä aivan turhaan aikaa lukemiselta ja kaikelta muulta sellaiselta, johon mielummin käyttäisin aikaani. Olen onnistunut tässä ehkä osittain, sillä välillä ihan tietoisesti jätän puhelimeni ja tietokoneeni rauhaan ja keskityn lukemiseen. Toisaalta viime aikoina en ole pystynyt keskittymään paljoa mihinkään, joten pahat tavat ovat hiipineet takaisin. Tästä voi siis vielä parantaa.

Kesän ohjelmassa on kokopäivätöiden lisäksi tarkoitus päästä takaisin jaloilleen. Matkustaa ensimmäistä kertaa Pariisiin, unohtaa siellä kaikki. Lukea hyviä kirjoja. Aloitin juuri erään fantasiatrilogian kakkososan, tiiliskiven, jota luen varmasti koko kesän. Luen parhaillani myös kiinnostavaa tietokirjaa Väli-Amerikan laittomista siirtolaisista ja seuraavaksi aloitan jotain queeria, Pride-viikon huipennukseksi. Nyt on ihan hyvä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti