29.7.2018

Maija Salmi: Paholaisen juna : matkalla kohti amerikkalaista unelmaa


Kiinnostuin Maija Salmen kirjallisesta tuotannosta luettuani alkuvuodesta hänen ja Meeri Koutaniemen hienon reportaasimaisen teoksen Ilopangon vankilan naiset. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, kuten myös tähän Salmen aikaisempaan teokseen. Salmi on kirjailija ja Espanjan ja Latinalaisen Amerikan asioihin erikoistunut nuori toimittaja, jonka asiantuntemus todella loistaa hänen teksteissään.

Paholaisen juna : matkalla kohti amerikkalaista unelmaa kertoo Keski-Amerikan siirtolaisista, joiden pyrkimyksenä on salamatkustaa Yhdysvaltoihin paholaisen junaksi kutsutulla Meksikon halki kulkevalla tavarajunalla. Salmi on haastatellut kirjaan kymmeniä tuolle pitkälle ja vaaralliselle matkalle lähteneitä siirtolaisia junan kulkeman reitin varrella ja siirtolaisille tarkoitetuissa turvakodeissa. Heitä ajaa matkaan pääasiassa köyhyys ja rikollisuus tai rikoksen uhriksi joutuminen. Joillekin matka saattaa olla jo toinen, pyrkimys päästä uudestaan Yhdysvaltoihin sieltä karkottamisen jälkeen. Äärimmäisissä tapauksissa, jotka eivät kuitenkaan liene olevan edes kovin harvinaisia, ihminen on saattanut elää Yhdysvalloissa jo vuosikymmeniä, rakentaa siellä kokonaisen elämän ja perustaa perheen, mutta tulee sitten karkotetuksi, koska ei ole hoksannut ikinä hakea Yhdysvaltain kansalaisuutta, tai ei ole ehkä edes tiennyt, että sitä voi hakea tietyn maassaoloajan täytyttyä.

Matka halki Meksikon on hyvin vaarallinen, sillä reitin varrella hankaluuksia aiheuttavat niin rikollisjengit kuin korruptoituneet viranomaisetkin. Joskus riittävä määrä rahaa riittää turvaamaan matkan, mutta ei aina sekään. Siirtolaisilla on hyvin suuri riski joutua väkivallan uhriksi, raiskatuksi tai tapetuksi. Reitin varrella olevien kaupunkien siirtolaisille tarkoitetut turvakodit ovat paikkoja, jotka ovat yleensä turvallisia ja joissa siirtolaiset voivat hengähtää ja suunnitella seuraavaa etappiaan. Jotkut siirtolaisista eivät matkusta junalla koko matkaa, sillä siitä on viranomaisten taholta pyritty tekemään mahdollisimman hankalaa ja se on vaarallista, vaan kävelevät siitä osan. Se ei tosin tee matkasta yhtään sen helpompaa ja turvallisempaa. Yhä pienenevä osa siirtolaisista pääsee lopulta määränpäähänsä, osa käännytetään heti rajalla, osa ei pääse perille koskaan. Eivätkä he aina palaa kotiinkaan, vaan jäävät matkan varrelle, elävänä tai kuolleena.

Salmen reportaasin kautta välittyy lohduton kuva. Hänen haastattelemiensa ihmisten tarinat ovat yksinkertaisesti karuja eikä tunnu lainkaan oudolta tai liioitellulta, miksi he haluavat tavoitella mahdollisesti parempaa elämää toisella puolen rajaa. Kenenkään kokemuksia vähättelemättä naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten matka halki Meksikon lienee olevan yleensä ottaen kaikkein vaarallisinta. Mieleeni jäivät etenkin muutaman matkan varrella kohdatun transsukupuolisen (joista Salmi erheellisesti käyttää termiä transseksuaalinen – sellaista ei ole olemassa) henkilön tarinat. Ei ole muutenkaan helppoa kuulua seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön katolisessa Etelä- tai Väli-Amerikassa.

Koko siirtolaisuutta ja sen tarvetta on vaikea ymmärtää tällaisena hyvinvointivaltiossa kasvaneena ihmisenä. Salmi kuvaa sitä kaunistelematta, mutta ei kuitenkaan säälien. Toimittajan tapaan hän lähinnä kuvaa, miten asiat ovat, vaikka totta kai tekstistä välittyy välillä myös tunteita. Eihän tällaisista asioista pysty kertomaan täysin niitä vailla. Johtuen ehkä hitaasta lukutahdistani (luin kirjaa enimmäkseen töissä lounaustauoilla) tai sitten pienestä toisteisuudesta kirja ei ollut niin säväyttävä lukukokemus kuin Ilopangon vankilan naiset oli. Jäin myös miettimään kirjan kannet suljettuani siirtolaisten tilannetta nyt Yhdysvaltain "nollatoleranssipolitiikan" (joka ei toimi) aikana. Olisi mielenkiintoista tietää, onko sillä ollut mitään vaikutusta nimenomaan Meksikossa ja muualla Keski-Amerikassa: Onko siirtolaisuus yhtään vähentynyt vai yrittävätkö ihmiset rajan yli samaan tapaan kuin noin viisi vuotta sitten? Onko Meksikossa mikään muuttunut? Siirtolaisiksi lähtevien ihmisten elämänpiirissä on tuskin ainakaan muuttunut mikään.


––

Maija Salmi: Paholaisen juna : matkalla kohti amerikkalaista unelmaa
Atena 2015
222 s.

2 kommenttia :

  1. Tämä oli kyllä karu lukukokemus, silmiä avaava myös. Siirtolaiseksi ei todellakaan lähdetä kevyin perustein ja hymy huulessa, vaan yleensä pakon edessä tai kun lähteminen on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Traagista on myös perheestä erossa oleminen tai perheen hajoaminen siirtolaisuuden vuoksi, on vaikea ymmärtää, miten tuskallista se varmasti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja sitä siirtolaiseksi lähtemistä on joidenkin kovin vaikea ymmärtää... Tämä todellakin avaa silmiä.

      Poista