Type and press Enter.

Kirjoja viimei­selle kesäkuu­kau­delle (ja sen yli)

Tuntuu hirveältä puhua viimei­sestä kesäkuu­kau­desta ja loppu­ke­sästä. Eihän se nyt vielä ole! No ei ehkä tänään olekaan, mutta ensi kuussa se oikeastaan jo on. Kesän loppua ei oikein tee mieli ajatella, mutta välillä on pakko, ihan noin niinku elämän sujuvuuden kannalta. Ja myös kirjojen, kuten viime aikoina.

Tykkään hieman suunni­tella lukemi­siani, vaikka olen silti aika fiilis­lukija. Kuulos­taako tutulta? On kiva suunni­tella tbr-listoja ja raken­nella kirja­pinoja. Haaveilla, mitä sitä seuraa­vaksi lukisi. Aina suunni­telmat eivät kuitenkaan toteudu, koska saattaa alkaa tehdä mieli lukea jotain ihan muuta. Siksi olenkin nyt hieman uhkarohkea ja julkaisen tuon yllä olevan ihanan pastel­li­sä­vyisen pinon, jossa on kirjoja loppu­kesää (ja taatusti sen yli) varten. Nämä kirjat haluaisin lukea seuraa­vaksi. Joukossa on pari arvos­te­lu­kap­pa­letta, muutama jo tovin lainassa ollut kirjaston kirja ja joukko Hyllyn­läm­mittäjä-haasteen kirjoja. Mihin kohtaan pinoa sinä tarttuisit ensim­mäi­seksi?

Millä tavalla ja miten pitkälle te suunnit­te­lette lukemi­sianne? Raken­te­letteko saman­laisia pinoja?

Leave a Reply

Your email address will not be published.

11 comments

  1. En itse rakentele varsi­nai­sesti pinoja, koska suurin osa lukemistani kirjoista on ekirjoja. Toki niitä minulla on ladattuna välillä aikomusten verran esim. iBooksiin. Tällä hetkellä menen lukemisten suhteen aika pitkälle fiiliksen mukaan, joten en lue välttä­mättä lataa­miani teoksia aikomuk­sista huoli­matta. Mutta kyllä ne odottavat. Pinostasi tarttuisin Kij Johnsonin kokoelmaan. Nimik­ko­no­velli oli upea.

    1. Siis olen lukenut kyseisen kokoelman, ja pidin siitä paljon, voin suosi­tella. :)

    2. Mentaa­li­setkin pinot kelpuu­tetaan vastauk­seksi :D Mä tykkään kamalasti suunni­tella ja tehdä kaiken­laisia pinoja ja listoja (konkreet­tisia tai päänsi­säisiä), mutta tosia­siassa ne aika usein jäävät aikomuk­siksi. Eli olen aika fiilis­lukija, mutta sitten taas jos esimer­kiksi on edelleen vähänkin kiinnos­tavia kirjas­to­lainoja erään­ty­mässä eikä niitä voi enää uusia, tartun niihin helposti ns. pakon edessä, eli fiilik­sellä ei ole silloin oikeastaan sijaa. Olen sitten kai vähän molempia, tilan­teesta riippuen.

      Olen kuullut muutaman mainit­sevan tuon Johnsonin kokoelman heidän suosik­ki­no­vel­li­ko­koel­makseen, joten odotukset ovat korkealla! Toivot­ta­vasti saan sen alulle, kunhan ensin luen kesken olevan (essee)novellikokoelman loppuun.

  2. Kirjaston varaus­listaan kertyy jonkin­laista pinoa tulevai­suutta varten :)

    1. Sama, sinnekin tulee kerättyä pinoa :) Toinen pino löytyy myös kirjaston suosik­keihin merki­tyistä kirjoista, jotka ovat sitten sellaista lainaa-joskus-vähän-myöhemmin -osastoa. Pinoja siis riittää eri muodoissa!

  3. Minulla on omista kirjoista koottuna pinoja, joita luen fiilis­poh­jalta. Kirjaston varaus­lis­talta tulee kirjoja. Siis jonkin­sort­tinen lista­lukija taidan olla. Mutta hypin sujuvasti listojen yli, jos tulee mielen­kiin­toinen kirja vastaan.

    1. Näin juuri. Listoja on mukava tehdä ja haaveilla kaikista niistä kirjoista, jotka haluaisi pian lukea, mutta eipä ne kovin usein lopulta pidä paikkaansa.

  4. Hyvä kysymys: jostain noita pinoja yöpöy­dälle tuntuu sikiävän…
    Sesongin uutuudet valitsen ja varailen ennakkoon, mutta löydök­sillä ja sattu­milla on sijansa sekä välillä tulee kaiveltua omien kirja­hyl­lyjen aarteita. Kaikeksi onneksi — pitkäl­lisen harjoit­telun ja Jaakobin painin jälkeen — teoksen, joka ei miellytä/kiinnosta kannet pamah­tavat kiinni. Lukemisiin:)

    1. Sekin on hyvä taito, että osaa jättää kirjan kesken, jos se ei syystä tai toisesta kiinnosta yhtään. Kannatan! Minulla on myös fyysisten pinojen lisäksi kirjaston sivuilla varaus­listoja ja suosik­ki­listoja, ne ovat tärkeitä.

  5. Pinot ja listat on ihania, mutta lähes koskaan en lue niiden mukaan, oon ihan liian tuuli­viiri sellaiseen. Toi Sisko Savon­lahden kirja oli ihana! <3

    1. Onpa kiva kuulla! Joo, minäkään en kovin usein sitten lopulta niitä noudata – tai sitten menee puoli vuotta, että kaikki pinon/listan kirjat on luettu, koska haluankin lukea välillä jotain muuta. Mutta suunnit­te­le­minen on vain niin ihanaa!