26.7.2018

2 x säeromaani: Sarah Crossanin Yksi & The Weight of Water


Luen hyvin vähän lasten-, nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoja. Ja sitten kun luen, yllätyn melkein aina todella positiivisesti. Yllättyminen ei varmaankaan johdu yksinomaan siitä, että olen vain onnistunut valitsemaan hyvän kirjan, vaan myös virkistävästä vaihtelusta. En siis aio ryhtyä lukemaan pelkkiä lasten-, nuorten ja nuorten aikuisten kirjoja, jotta ne jatkossakin pysyisivät virkistävinä, sillä pidän siitä tunteesta, mutta voisin kuitenkin kasvattaa niiden osuutta lukemistossani. Tähän mennessä tätä vuotta olen lukenut vain kolme nuorten- tai nuorten aikuisten kirjaa: Nina LaCourin vastikään suomennetun romaanin We Are Okay (suom. Välimatkoja), Maiju Voutilaisen lähinnä nuorille suunnatun runoteoksen Itke minulle taivas ja Mariko ja Jillian Tamakin itkettävän kauniin sarjakuvaromaanin This One Summer. Ainoastaan Voutilaisen kirjasta en niin innostunut, mutta LaCourin ja Tamakien teoksia suosittelen lämpimästi. Suunnitelmissa olisi tutustua enemmän myös lastenkirjallisuuteen.

Heinäkuun alussa sitten oikein innostuin ja luin putkeen kaksi nuortenkirjailijana tunnetun Sarah Crossanin teosta. Monille Crossanin teoksille on yhteistä niiden runomuoto: myös Yksi ja The Weight of Water ovat tällaisia, runoon puettuja teoksia. Teksteissä ei kuitenkaan esiinny perinteiseen runoon kuuluvia elementtejä, kuten alku- tai loppusointuja, vaan ne ovat säkeisiin jaettua proosarunoa, säeromaaneja. Säemuoto toisaalta yksinkertaistaa tekstiä (mutta ei huonolla tavalla), toisaalta tuo siihen uusia runollisia ulottuvuuksia, joita ei romaanin proosatekstissä voi toteuttaa. Ihastuin kovin keväällä lukemiini Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinaan ja Ebba Witt-Brattströmin Vuosisadan rakkaussotaan, jotka myös ovat hyvin kertovia, proosarunoa ainakin hyvin lähellä olevia runoteoksia. Niihin verrattuna nämä Crossanin kirjat ovat paljon juonellisempia ja romaanimaisempia runomuodostaan huolimatta.

He ojentavat kaulansa
       kireiksi, kurkottavat
               nähdäkseen meidät.

Emmekä me edes esitä
cancan-numeroa ilkosillamme.
Emme tee sen kummempaa kuin
nojailemme kainalosauvoihin.

Se kuitenkin riittää.

Meidän pelkkä olemuksemme vangitsee heidät.

– Yksi

Yhtä ja The Weight of Wateria yhdistää myös nuoret päähenkilöt. Yhdessä on pääroolissa yhden sijasta kaksi tyttöä, siamilaiset kaksoset. He ovat fyysisesti kiinni toisissaan, mutta, totta kai, eri ihmiset. Seitsemäntoistavuotiaat Grace (kertoja) ja Tippi ovat koko elämänsä saaneet kestää uteliaita ja usein kauhistuneita katseita ja typeriä kysymyksiä. Perheen rahatilanteen heiketessä tytöt joutuvat vaihtamaan kotikoulun kaupungin lukioon, mikä turvallisen kotiympäristön jälkeen tuntuu heistä hyvin ahdistavalta ajatukselta. Onneksi tytöt saavat heti uusia ystäviä. Samaan aikaan myös tyttöjen perheessä kuohuu: työtilanteen heikkenemisen lisäksi vanhempien parisuhde on koetuksella, kun isä tarttuu liian usein pulloon, ja pikkusisko Lohikäärmeen balettiharrastus vie aikaa ja rahaa. Ja sitten eteen tulee vielä vaikea päätös, joka on vain Gracen ja Tippin päätettävissä.

It's the silence I want.

And the weight of the water
Over me–
                  Around me–
The safe silence of submergence.

At the pool's edge I might be ugly,
But when I speak strokes

I am beautiful.

– The Weight of Water

The Weight of Waterin päähenkilö on Yhden siamilaisia kaksosia nuorempi: kolmetoistavuotias Kasienka muuttaa äitinsä kanssa Puolasta Englantiin mukanaan vain yksi matkalaukku ja vanha pyykkikassi täynnä vaatteita. Syy muuttoon on Kasienkan isä, joka on jättänyt perheen joitakin vuosia sitten ja häipynyt Englantiin. He eivät tiedä isän osoitetta, eivät sitäkään onko hän enää edes Englannissa, mutta Kasienkan äiti on päättänyt löytää miehensä pyytääkseen hänet takaisin kotiin Puolaan. Englantiin saapuessaan Kasienka on hyvin yksinäinen. Hän ei tunne uudesta maasta ketään, kielikin on vierasta. Äiti taas on joko töissä, etsimässä isää tai liian surullinen tukeakseen Kasienkaa. Kasienka menee paikalliseen kouluun, jossa hän oppii nopeasti pärjäämään englannin kielellä, vaikka häneen suhtaudutaankin siellä alentuvasti ja jopa vihamielisesti. Kasienkalla tuntuu aina olevan päällään vääriä asioita, sanovan väärin tai olevan vain erilainen kuin muut. Uiminen, jossa Kasienka kokee olevansa hyvä ja turvassa, ja koulun uintijoukkueeseen kuuluvan pojan kanssa ystävystyminen muodostuvat Kasienkalle tärkeiksi asioiksi. Lopulta myös isän kohtaloon saadaan selvyys.

Sekä Yhden että The Weight of Waterin päähenkilöt ovat jollakin tavalla erilaisia ja heitä myös kiusataan erilaisuutensa tähden. Yhdessä siamilaisten kaksosten ulkomuoto herättää uteliaisuutta ja kauhistusta, The Weight of Waterissa päähenkilö on ulkopuolinen muukalainen, hän on liian erilainen ja vieras sulautuakseen osaksi yhteisöä. Vaikka Sarah Crossan ei itse ole a) siamilainen kaksonen tai b) maahanmuuttaja, joka on joutunut opettelemaan uuden kielen ja kulttuurin (hän on irlantilainen, joka on muuttanut aikuisena – ennen The Weight of Waterin kirjoittamista vai ei, sitä en osaa sanoa – New Yorkiin, joten ihan sama tilanne hänellä ei ole ollut kuin romaanin päähenkilöllä), hän osaa kirjoittaa itsestään poikkeavista henkilöistä hyvin sopivalla tavalla empaattisesti. Romaanit eivät ole yhtään liian nyyhkytarinoita (vaikka välillä vähän itkettikin), mutta päähenkilöiden elämää erilaisuuksineen kuvataan hyvin kauniisti ja realistisesti.

Ja vaikka totta kai päähenkilöiden erilaisuus on kirjoissa suuressa roolissa, ei se ole niiden ainoa teema. Molemmissa kirjoissa käsitellään laajemminkin aikuistumiseen liittyviä iloa ja surua tuottavia asioita aina nuorten ja vanhempien välisistä suhteista koulumaailmaan raadollisuuteen ja ensirakkauksiin. Arkipäiväisiä nuorten ihmisten elämiin sisältyviä asioita käsiteltäessä päähenkilöiden erilaisuus välillä myös unohtuu. Ei sillä, ettäkö heidän erilaisuuden kokemuksensa olisi jotenkin vähäteltävä asia, vaan siksi, että totta kai myös he ovat niin sanotusti tavallisia (ja määrittele heti perään tavallinen) nuoria, joilla on niin sanotusti tavallisten (sama kuin edellisissä sulkeissa) nuorten elämä. Hyvä tasapaino näiden asioiden välillä ilahduttaa.

Pidin todella paljon molemmista romaaneista. Yksi on niistä kuitenkin mieleenpainuvampi ja jollakin tavalla eheämpi kokonaisuus. Sen voi laskea minusta hyvin niin nuorten- kuin nuorten aikuistenkin kirjaksi, mutta The Weight of Water kallistuu ehkä enemmän nuortenkirjaksi vasta kolmetoistavuotiaan päähenkilön vuoksi, vaikka hän toisaalta on varsin kypsä ikäisekseen olosuhteiden pakosta. Molemmat ovat kirjoja, joita suosittelen kaikenikäisille, sillä niissä käsiteltävät teemat ovat sellaisia, jotka ovat kaikille ihmisille tuttuja, ja koska ne voivat auttaa ymmärtämään ja käsittelemään erilaisuuden kokemuksia, mikä on tietysti aina hyväksi.

––

Helmet-lukuhaaste 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme (isolla L-kirjaimella)

Sarah Crossan: Yksi
(One, 2015)
Suom. Kaisa Kattelus
S&S 2018
439 s.

Helmet-lukuhaaste 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan

Sarah Crossan: The Weight of Water
Bloomsbury 2012
211 s.

2 kommenttia :

  1. Yksi oli minullekin hieno lukuelämys ja olen suositellut sitä nuorille (ja aikuisilleki). Säemuoto saattaa helpottaa lukemista, jos se muuten on hankalaa tai hidasta. Ja tietysti se sopii ihan kelle vaan luettavaksi. Voisin hyvin tutustua Crossanin muuhunkin tuotantoon, toivottavasti sitä myös suomennetaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistelen joskus kuulleeni, että säkeisiin jaettu teksti on esimerkiksi lukihäiriöisille helpompaa kuin perinteinen muoto, joten kiva, että Crossan on valinnut sen tyylin ainakin osaan kirjoistaan. Nämä, myös tuo The Weight of Water, sopivat tosiaankin hyvin myös aikuisille. Toivotaan, että Crossania tulee suomeksi lisää!

      Poista