Type and press Enter.

Anna Lindholm: Ines 1918 – Viisi naista sisäl­lis­so­dassa

Anna Lindholmin Ines 1918 — Viisi naista sisäl­lis­so­dassa on julkaistu jo vuonna 2015 ruotsiksi nimellä Projekt Ines. Fem kvinnor i inbör­des­kriget 1918. Melkoinen projekti se on Lindhol­mille ollutkin. Kaikki lähti liikkeelle, kun Lindholm luki isoisänsä äidin Ines Nybergin kirjeitä, jotka tämä oli lähet­tänyt punaisten vanki­lei­rillä Helsin­gissä olevalle miehelleen Verne­rille vuonna 1918. Lindholm kirjoitti tuolloin Suomen sisäl­lis­sotaa käsit­te­levää tutkielmaa, jossa Ineksen kirjeillä oli keskeinen rooli. Tutkielmaan ei mahtunut muiden naisten tarinoita, joten hän päätti kirjoittaa heistä kaikista kirjan. Ines 1918:ssa kuvataan perhee­näiti Ineksen lisäksi neljän muun naisen elämää sisäl­lis­sodan aikana: seura­pii­ri­neiti Anita Topeliuksen, sairaan­hoitaja Dagmar Ruinin, saaris­to­lais­nainen Josefina Häggin ja poliit­ti­sesti aktii­visen Anna Forsströmin – osa valkoisia, osa punaisia – vaiheita sodan eri hetkinä.

Ines 1918 on kertovaa tieto­kir­jal­li­suutta, jossa viittä naista lähes­tytään kirjeiden, haastat­te­lujen, arkis­tojen ja kirjai­lijan omien pohdin­tojen kautta. Kirjai­lijan kerto­jaääni on kuuluva. Lindholm kertoo, pohtii ja esittää kysymyksiä. Hän avaa projektin eri vaiheita ja omaa sekä perheensä osuutta sen muotou­tu­mi­sessa. Lindholmin perheen historia on valkoinen, joten projekti avasi Lindholmin silmiä erityi­sesti punaisten (naisten) suhteen, sillä hän otti tarkoi­tuk­sella mukaan myös kahden punaisten puolella olleen naisen tarinat (Josefina Hägg ja Anna Forsström). Oli mielen­kiin­toista huomata, miten Lindholmin itsensä sekä hänen perheen­jä­sen­tensä asenteissa tuntuu edelleen näkyvän jako valkoisiin ja punaisiin. Lindholmin keskus­tel­lessa eräs joulu perheensä kanssa sisäl­lis­so­dasta ja sen osapuo­lista hänen isänsä menettää yllättäen malttinsa ja huudahtaa: “Meidät olisi liitetty Venäjään, jos punaiset olisivat saaneet päättää!!” Muut hilje­nevät. Hyvin havain­nol­linen esimerkki siitä, miten ylisu­ku­pol­visia erilaiset asenteet ja kokemukset voivat olla.

Tänä ja viime vuonna (toki myös jo aiemmin, tämäkin teos julkaistiin ruotsiksi jo vuonna 2015) on julkaistu joitakin sisäl­lis­sodan naisista kertovia kirjoja, mikä on erinomaista edelleen varsin miehisen histo­rian­kir­joi­tuksen todel­li­suu­dessa. En muista teosta, jossa olisi käsitelty nimenomaan suomen­ruot­sa­laisia sisäl­lis­sodan naisia, joten Ines 1918 on siksikin terve­tullut kirja tähän joukkoon. Teoksessa on mielestäni silti omat ongel­mansa, pelkkä kiinnostava ja hyvä aihe ei riitä.

Ensin­näkin teos on jonkin verran epäta­sainen niin eri naisten tarinoiden käsit­te­lyjen kuin varsi­naisen kerronnan osalta. Ymmärrän hyvin tilanteen, jossa toisista kirjan henki­löistä ei vain löydy yhtä paljon tietoa ja kirjoi­tet­tavaa kuin toisista – kirjeen­vaihto voi olla suppeampaa tai muisti­tieto ei ole niin kattavaa. Ines 1918:ssa on kuitenkin suuria eroja ja epäta­sai­suuksia naisista kerto­misen välillä. Muutama naisista tuntuu jäävän tyystin toisten varjoon, heidän elämänsä kerrotaan vain muuta­massa kappa­leessa, kun toisia käsitellään yhteensä kymmenien sivujen verran. Teos ei etene erityi­sesti nainen kerrallaan, vaan heidän vaiheitaan käsitellään vähän eri järjes­tyk­sissä sitä mukaa kuin sotakin etenee. Ehkä viisi naista on liikaa ja kirjassa olisi voinut keskittyä esimer­kiksi vain kolmeen heistä – tai sitten etsiä mukaan vain sellaisia, joista riittää kirjoi­tet­tavaa.

Toiseksi odotin laajempaa pohdintaa ja analyysia. En olisi kaivannut mitään tiukan tieteel­listä tai mahdol­li­simman eksaktia analy­sointia – en odota mitään sellaista tämän tyyppi­seltä kirjal­li­suu­delta –, mutta esimer­kiksi jo syväl­li­sempi reflek­tointi olisi tehnyt siitä kiinnos­ta­vamman. Kirjai­lijan pinta­puo­li­seksi jäävän pohdinnan ja viiden eri naisen elämän (tai kuuden, jos siihen lasketaan vielä kirjailija itse) yhdis­telmä on nyt hieman liian levoton ja sekava.

Anna Lindholm: Ines 1918 – Viisi naista sisäl­lis­so­dassa
(Projekt Ines. Fem kvinnor i inbör­des­kriget 1918, 2015)
Suom. Susanna Hirvi­korpi
S&S 2018
327 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Minä aloitin tämän jokin aika sitten, mutta en ole sitten jatkanut, kun pidin teoksen raken­netta jotenkin sekavana ja hyppe­leh­tivänä. Ehkä selailen vähän ja katson, jaksanko vielä innostua. Totta tuo, että pelkkä naisnä­kö­kulma tai uusi näkökulma ylipäätään ei yksistään tee teosta hyvää.

    1. Harmitti ihan, että tämä oli tosissaan niin sekava ja epäta­sainen. Heti kun sai kiinni jostain jutusta tai ideasta, niin mentiin ihan johonkin toiseen ja lopetettiin siitä edelli­sestä aiheesta ihan alkuunsa :(

  2. Minulle kävi samoin kuin Sirrille, kirja on vielä kesken. Tosi kiinnostava ja hyvin kirjoi­tettu, mutta joku ei vaan innosta tarpeeksi. Ehkä se epäta­saisuus, analyysin puute… Joku sellainen, joka tekisi Ineksestä _tieto_kirjan. Hmm.

    1. Kyllä, todella todella kiinnostava aihe ja idea ja kaikki, mutta en tiedä, raken­netta tai jotakin olisi voinut miettiä vielä, nyt oli liian poukkoi­levaa ja levotonta etene­mistä. Harmi!