Type and press Enter.

Samanta Schweblin: Fever Dream

It’s the worms. You have to be patient and wait. And while we wait, we have to find the exact moment when the worms come into being.
Why?
Because it’s important, it’s very important for us all.

Amanda-niminen nainen makaa kuole­mai­sillaan pienen kyläsai­raalan osastolla. Hänen vierellään on poika nimeltä David, joka pyytää Amandaa muiste­lemaan tapah­tumia, jotka ovat johtaneet tähän tilan­teeseen. Amandan ja Davidin vuoro­pu­helun myötä viime päivinä sattuneet asiat alkavat hiljalleen purkautua. Amanda on ollut tyttä­rensä Ninan kanssa lomai­le­massa pienessä syrjäi­sessä kylässä ja tutus­tunut siellä Davidin äitiin Carlaan. Carla kuitenkin kertoo Amandalle järkyt­tävän asian: hänen poikansa David on sairas­tunut aiemmin hyvin vakavasti ja Carla on vienyt tämän paikal­lisen paran­tajan luokse. Ainoa keino parantaa poika oli jakaa hänen sielunsa kahtia eikä David ole sen jälkeen ollut enää entisensä.

Samanta Schweblinin kansain­vä­lisen Man Booker -palkinnon ehdok­kaa­nakin ollut pienois­ro­maani Fever Dream (suom. Houreuni, 2018) on nimensä mukai­sesti kuin paina­jaisuni. Se saa ihokarvat nousemaan pystyyn ja vilkui­lemaan ympärilleen. Siinä on todella jotain hyvin hermos­tut­tavaa. Se on myös hyvin outo romaani, jonka maail­masta ja tapah­tu­mista ei saa kunnolla otetta. Sekin vähän hermos­tutti, mutta samalla myös ihastutti. Siinä on jotain samaa kuin esimer­kiksi David Lynchin hienoissa ohjaus­töissä, kuten vaikkapa Twin Peaksissa.

Fever Dream kestää erilaisia tulkintoja. Sen voisi kai laskea ekokau­huksi, sillä kylän vesistö on saastunut jollain tunte­mat­to­malla myrkyllä, joka sairas­tuttaa alueen ihmisiä ja eläimiä. Tuo sama myrkky sairas­tuttaa lopulta myös Amandan ja hänen tyttä­rensä. Jokin näkymätön ja tunte­maton uhka herättää meissä helposti kauhun tunteita. Fever Dreamia voi myös lukea kerto­muksena vanhem­muu­desta ja sen voimasta, vanhemman suhteesta omaan lapseensa. Vanhemmat eivät aina pysty suoje­lemaan lapsiaan, sillä asioita vain tapahtuu. Liika suoje­lunhalu taas voi olla jopa tuhoavaa.

Tai ehkä kaikki oli vain unta tai jotain muuta?

En oikein vieläkään tiedä, mitä ajatte­lisin Schweblinin romaa­nista, vaikka olen miettinyt sitä jo pidemmän aikaa. Se oli omalla tavallaan lumoava ja kauniisti kirjoi­tettu. Outous oli kiehtovaa, mutta se myös etään­nytti. Fever Dream kestäisi kieltä­mättä useamman lukukerran.

Samanta Schweblin on vieraana kahden viikon kuluttua järjes­tet­tä­villä Helsinki Lit -kirjal­li­suus­fes­ta­reilla. Tänä vuonna festa­ri­vie­raiden joukossa on vaikka keitä kiinnos­tavia tyyppejä ja olenkin sopivasti viime aikoina lukenut heidän kevään uutuus­kir­jojaan. Tässä pieni lista:

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin – Carlin kirja
Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin
Ebba Witt-Bratt­ström: Vuosi­sadan rakkaussota
Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Lisäksi haluaisin vielä lukea (mutta en varmaan ennätä ennen festa­reita, en ainakaan kaikkia) Kim Leinen Kuilun, Domenico Starnonen Solmut ja Morten Strøks­nesin Merikirjan. Hirveän kiinnos­tavia vieraita siis luvassa!

Muissa blogeissa: Rakkau­desta kirjoihin, Kirja­pöllön huhuiluja, Eniten minua kiinnostaa tie, Taika­kir­jaimet, Kirjan­merkkinä lento­lippu ja Reader, why did I marry him?

Samanta Schweblin: Fever Dream
(Núcleo del disturbio, 2014)
Kääntänyt Megan McDowell
Riverhead Books 2017
183 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.