Type and press Enter.

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vain. Pian opin, ettei se kestänyt neljän lapset­toman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkä­ai­kainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhan­siksi pirsta­leiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta.

Olen kuullut nigeria­laisen kirjai­lijan Ayòbámi Adébáyòn esikois­ro­maa­nista Älä mene pois niin paljon hyvää sen viime­vuo­ti­sesta Baileys-ehdok­kuu­desta lähtien, että voitte usko, että odotin sen suomen­nosta kuumei­sesti. Aikomukseni oli lukea se jo englan­niksi, mutta suomennos ehti ensin.

Älä mene pois kertoo Yejide-nimisestä naisesta, joka on toivonut lasta jo parin vuoden ajan. Myös Yejiden mies Akin haluaa lapsen, kuten myös tämän koko suku anopista lähtien. Lasta ei kuitenkaan yrityk­sistä huoli­matta kuulu, joten taloon tuodaan uusi nainen, Akinin toinen vaimo. Yejidesta tulee ensim­mäinen vaimo, epäon­nistuja. Elämä muuttuu katke­raksi ja epätoi­voi­seksi. Yejiden on pakko saada lapsi ennen uutta vaimoa, hinnalla millä hyvänsä.

Heti romaanin ensim­mäi­seltä sivulta käy ilmi, että Yejide ja Akin ovat jossain välissä eronneet toisistaan. Romaanin jännite raken­tuukin siitä, miten tähän tilan­teeseen on päädytty: mistä syystä Yejide ja Akin ovat eronneet ja saivatko he lopulta lasta? Romaani palaa ajassa taaksepäin ja tarina alkaa vuoro­tella Yejiden ja Akinin kerto­ja­äänien välillä. Lukija saa siis tietää molempien näkökulmat asioiden kulkuun. Tarina ei kuitenkaan keskity pelkästään Yejiden tuskaan saada lapsi, vaan siinä on myös muuta. Siitä kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle.

Näiden asioiden lisäksi Älä mene pois on romaani naiseu­desta ja äitiy­destä, niiden yhtey­destä. Onko naiseus yhtä kuin äitiys? Tuleeko naisesta nainen vasta kun hän on saanut ensim­mäisen lapsensa? Entä jos hän ei saa koskaan lasta? Yejidelle lapsen saami­sesta tulee pakko­mielle. Hän turvautuu erilaisiin poppas­kons­teihin tullakseen raskaaksi ja kaikki menee lopulta niin pitkälle, että erään lahkon menoihin osallis­tu­misen jälkeen Yejide kuvit­telee niin kovasti olevansa raskaana, että hänen kuukau­ti­sensa loppuvat, rinnat alkavat aristaa ja vatsa turpoaa. Edes ultra­ää­ni­tut­ki­muk­sessa todettu tyhjä kohtu ja jo vuoden kestänyt “raskaus” ei saa häntä luopumaan kuvitel­mastaan.

Älä mene pois on kerron­naltaan aika kepeää ja menevää luettavaa, vaikka se käsit­te­leekin ikäviä asioita, kuten lapset­to­muutta ja parisuhteen ongelmia hyvin kipeästi. Alun humoris­tinen sävy saa pian paljon tummempia piirteitä. Taustalla häilyy 1980–1990-lukujen Nigerian yhteis­kun­nal­linen tilanne ja sotilaal­liset vallan­kaap­paukset, mutta vain häilyy. Niistä asioista olisi ollut mukava lukea enemmänkin, mutta nyt ne jäivät osittain vain roikkumaan ilmaan.

Odotin, että Älä mene pois olisi hyvin yllätyk­sel­linen romaani, sillä olin kuullut, että se sisältää lähes uskomat­tomia käänteitä. Kyllä, se sisältää yllätyksiä, joita ei osaa ennakoida, mutta jostain syystä ne eivät oikein kiinnos­ta­neetkaan minua. En jotenkin löytänyt sitä samaa aalto­pi­tuutta kirjan kanssa, en oikein osannut asettua siihen kerronnan kepeyden ja raskaiden aiheiden välimaastoon. Kiinnos­tavaa Adébáyòn romaa­nissa on silti äitiyden ja naiseuden välisen yhteyden pohdinta ja naisen asema 1900-luvun lopun Nigeriassa, ne saivat minut jatkamaan lukemista ja nauttimaan kirjasta.

Muissa blogeissa: Kartanon kruunaa­maton lukija, Reader, why did I marry him? ja Kirja­nurkkaus.

Helmet-lukuhaaste 2018: 19. Kirja käsit­telee vanhem­muutta

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
(Stay With Me, 2017)
Suom. Heli Naski
Atena 2018
300 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

5 comments

  1. Minusta tässä on kiinnos­tavaa, miten kirjailija kuvaa naisen roolin muuttu­mista. Toisaalta miten vaikeaa perin­teisiä rooleja on murtaa ja toisaalta, miten rakoilua roolien suhteen kuitenkin tapahtuu. Näin jälki­käteen päällim­mäisenä ajatuksena on juuri kulttuu­risten tradi­tioiden ja nykypäivän välinen kohtaa­minen ja em. kuvaa­minen lapsi/lapsettomuusaspektin kautta

    1. Kyllä, se myös. Yejide on tavallaan perin­teisten roolien vanki (esim. rooli talou­dessa, paineet äitiy­destä), mutta saman­ai­kai­sesti myös moderni nainen (esim. oma kampaa­mo­y­ritys, miehestä eroaminen). Jään innolla odottamaan, miten teosta ja sen teemoja käsitellään Helsinki Litissä!

  2. Minua ärsyttää tuo naiseuden rinnas­ta­minen äitiyteen, toisin sanoen jos nainen ei syystä tai toisesta saa/halua lapsia, niin häneltä “riistetään” oikeutus olla nainen (ja tämä siis ihan globaali ilmiö: lapset­to­massa naisessa on jotakin ihan kamalaa ja perus­ta­van­laa­tuista vikaa). Itse ainakin koen olevani nainen, vaikka en äiti olekaan eikä minusta äitiä tule. Ulkopuo­lelta saa kyllä paljon kuunnella, miten “epänainen” ja “friikki” on, kun ei täytä tuota “naisen suurinta tehtävää”.

    1. Nyt on tarkennus paikallaan: Kirjasta siis pidin, kommenttini liittyi yksinomaan stereo­tyyp­piseen ajatukseen, että naiseus on yhtä kuin äitiys, mikä on valitet­tavan yleinen asenne/suhtautuminen.

    2. Ihan totta, se on minus­takin hirveän vasten­mie­linen ajatte­lutapa, sillä olen ja aion jatkos­sakin myös olla vapaa­eh­toi­sesti lapseton ja koen itseni ihan saman­lai­seksi naiseksi ja ihmiseksi kuin muutkin ovat. Vielä vasten­mie­li­sempää (ja törkeää ja epäkoh­te­liasta ja idioot­ti­maista) on mainita asiasta toiselle tai yleen­säkin udella lapsen­teosta. Tässä Adébáyòn kirjassa asiaa käsiteltiin kiinnos­ta­vasti, vaikka en kyllä aina ihan saanut selvää Yejidestä. Se anoppi ainakin sai veren kiehumaan päässäni!