6.5.2018

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois


Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vain. Pian opin, ettei se kestänyt neljän lapsettoman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkäaikainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhansiksi pirstaleiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta.

Olen kuullut nigerialaisen kirjailijan Ayòbámi Adébáyòn esikoisromaanista Älä mene pois niin paljon hyvää sen viimevuotisesta Baileys-ehdokkuudesta lähtien, että voitte usko, että odotin sen suomennosta kuumeisesti. Aikomukseni oli lukea se jo englanniksi, mutta suomennos ehti ensin.

Älä mene pois kertoo Yejide-nimisestä naisesta, joka on toivonut lasta jo parin vuoden ajan. Myös Yejiden mies Akin haluaa lapsen, kuten myös tämän koko suku anopista lähtien. Lasta ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta kuulu, joten taloon tuodaan uusi nainen, Akinin toinen vaimo. Yejidesta tulee ensimmäinen vaimo, epäonnistuja. Elämä muuttuu katkeraksi ja epätoivoiseksi. Yejiden on pakko saada lapsi ennen uutta vaimoa, hinnalla millä hyvänsä.

Heti romaanin ensimmäiseltä sivulta käy ilmi, että Yejide ja Akin ovat jossain välissä eronneet toisistaan. Romaanin jännite rakentuukin siitä, miten tähän tilanteeseen on päädytty: mistä syystä Yejide ja Akin ovat eronneet ja saivatko he lopulta lasta? Romaani palaa ajassa taaksepäin ja tarina alkaa vuorotella Yejiden ja Akinin kertojaäänien välillä. Lukija saa siis tietää molempien näkökulmat asioiden kulkuun. Tarina ei kuitenkaan keskity pelkästään Yejiden tuskaan saada lapsi, vaan siinä on myös muuta. Siitä kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle.

Näiden asioiden lisäksi Älä mene pois on romaani naiseudesta ja äitiydestä, niiden yhteydestä. Onko naiseus yhtä kuin äitiys? Tuleeko naisesta nainen vasta kun hän on saanut ensimmäisen lapsensa? Entä jos hän ei saa koskaan lasta? Yejidelle lapsen saamisesta tulee pakkomielle. Hän turvautuu erilaisiin poppaskonsteihin tullakseen raskaaksi ja kaikki menee lopulta niin pitkälle, että erään lahkon menoihin osallistumisen jälkeen Yejide kuvittelee niin kovasti olevansa raskaana, että hänen kuukautisensa loppuvat, rinnat alkavat aristaa ja vatsa turpoaa. Edes ultraäänitutkimuksessa todettu tyhjä kohtu ja jo vuoden kestänyt "raskaus" ei saa häntä luopumaan kuvitelmastaan.

Älä mene pois on kerronnaltaan aika kepeää ja menevää luettavaa, vaikka se käsitteleekin ikäviä asioita, kuten lapsettomuutta ja parisuhteen ongelmia hyvin kipeästi. Alun humoristinen sävy saa pian paljon tummempia piirteitä. Taustalla häilyy 1980-1990-lukujen Nigerian yhteiskunnallinen tilanne ja sotilaalliset vallankaappaukset, mutta vain häilyy. Niistä asioista olisi ollut mukava lukea enemmänkin, mutta nyt ne jäivät osittain vain roikkumaan ilmaan.

Odotin, että Älä mene pois olisi hyvin yllätyksellinen romaani, sillä olin kuullut, että se sisältää lähes uskomattomia käänteitä. Kyllä, se sisältää yllätyksiä, joita ei osaa ennakoida, mutta jostain syystä ne eivät oikein kiinnostaneetkaan minua. En jotenkin löytänyt sitä samaa aaltopituutta kirjan kanssa, en oikein osannut asettua siihen kerronnan kepeyden ja raskaiden aiheiden välimaastoon. Kiinnostavaa Adébáyòn romaanissa on silti äitiyden ja naiseuden välisen yhteyden pohdinta ja naisen asema 1900-luvun lopun Nigeriassa, ne saivat minut jatkamaan lukemista ja nauttimaan kirjasta.


Helmet-lukuhaaste 2018: 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta

––

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
(Stay With Me, 2017)
Suom. Heli Naski
Atena 2018, 300 s.

5 kommenttia :

  1. Minusta tässä on kiinnostavaa, miten kirjailija kuvaa naisen roolin muuttumista. Toisaalta miten vaikeaa perinteisiä rooleja on murtaa ja toisaalta, miten rakoilua roolien suhteen kuitenkin tapahtuu. Näin jälkikäteen päällimmäisenä ajatuksena on juuri kulttuuristen traditioiden ja nykypäivän välinen kohtaaminen ja em. kuvaaminen lapsi/lapsettomuusaspektin kautta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se myös. Yejide on tavallaan perinteisten roolien vanki (esim. rooli taloudessa, paineet äitiydestä), mutta samanaikaisesti myös moderni nainen (esim. oma kampaamoyritys, miehestä eroaminen). Jään innolla odottamaan, miten teosta ja sen teemoja käsitellään Helsinki Litissä!

      Poista
  2. Minua ärsyttää tuo naiseuden rinnastaminen äitiyteen, toisin sanoen jos nainen ei syystä tai toisesta saa/halua lapsia, niin häneltä "riistetään" oikeutus olla nainen (ja tämä siis ihan globaali ilmiö: lapsettomassa naisessa on jotakin ihan kamalaa ja perustavanlaatuista vikaa). Itse ainakin koen olevani nainen, vaikka en äiti olekaan eikä minusta äitiä tule. Ulkopuolelta saa kyllä paljon kuunnella, miten "epänainen" ja "friikki" on, kun ei täytä tuota "naisen suurinta tehtävää".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tarkennus paikallaan: Kirjasta siis pidin, kommenttini liittyi yksinomaan stereotyyppiseen ajatukseen, että naiseus on yhtä kuin äitiys, mikä on valitettavan yleinen asenne/suhtautuminen.

      Poista
    2. Ihan totta, se on minustakin hirveän vastenmielinen ajattelutapa, sillä olen ja aion jatkossakin myös olla vapaaehtoisesti lapseton ja koen itseni ihan samanlaiseksi naiseksi ja ihmiseksi kuin muutkin ovat. Vielä vastenmielisempää (ja törkeää ja epäkohteliasta ja idioottimaista) on mainita asiasta toiselle tai yleensäkin udella lapsenteosta. Tässä Adébáyòn kirjassa asiaa käsiteltiin kiinnostavasti, vaikka en kyllä aina ihan saanut selvää Yejidestä. Se anoppi ainakin sai veren kiehumaan päässäni!

      Poista