Type and press Enter.

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Onneksi viime vuosina on alettu kirjoittaa ja julkaista enemmän naisten histo­riasta kertovia kirjoja. Historia ei näyttäydy enää pelkkänä miesten puuhas­teluna, vaan tuo esiin myös naiset aktii­visina toimi­joina. Eikä naisten tarvitse edes olla erityisen aktii­visia tai vaikkapa tunnettuja, vaan ihan taval­listen naistenkin historia on muista­misen ja kirjoit­ta­misen arvoista.

Yksi naisten historiaa ansiok­kaalla tavalla kuvaava kevään uutuus­kirja on Reetta Laitisen toimittama sarjakuva-antologia Sisaret 1918. Se koostuu kymmenen kotimaisen sarja­ku­va­tai­tei­lijan kymme­nestä yksit­täi­sestä sarja­ku­vasta, joiden keskiössä on sisäl­lis­sodan ajan nainen tai tyttö. Tarinat ovat sisäl­lis­sodan kokeneiden naisten aitoja, arkis­toituja muistelmia. Muistelmat ovat peräisin Kansan Arkiston muisti­tie­to­ko­koel­masta ja Suoma­laisen Kirjal­li­suuden Seuran 1918-kokoel­masta. Mukana on sekä punaisten että valkoisten puolella olleiden naisten tarinoita.

Antolo­giaan on valittu ihastut­tavan moniää­ninen joukko erilaisia naisia ja heidän tarinoitaan. Muuta­massa sarja­ku­vassa päähen­kilönä on vasta pieni tyttö, jolle sota näyttäytyy hämmen­tävänä ja tietysti myös pelot­tavana asiana; muuta­missa päähen­kilönä on vanhempi, kenties perheel­linen nainen, joka ottaa aktii­vi­sesti osaa sotatoimiin ja joutuu vasta­puolen vangiksi. Väliin mahtuu kaiken­laisia muitakin naisia. Sarja­ku­vissa ollaan niin kotirin­ta­malla, keskellä sotatoimia kuin vanki­lei­ril­läkin.

Albumin esipu­heessa todetaan, ettei siihen haluttu ottaa mukaan kaikkein väkival­tai­simpia tarinoita, sillä ne olisivat muun muassa vain toisin­taneet sisäl­lis­so­ta­genren kliseitä. Päätös oli mielestäni hyvä ja onnis­tunut, sillä kyllähän me jo tiedämme sodan kauheudet. Tarinat eivät anna sodasta liian siloista kuvaa, vaan varsin todel­lisen: sota on myös rauhal­lista kotirin­tamaa, toivoa ja ylpeyttä.

Jos tuntuu, että Suomen sisäl­lissota on vieras alue, ei kuitenkaan kannata jättää tätä albumia sen takia väliin. Jokaista tarinaa pohjus­tetaan muuta­malla sitä konteks­toi­valla teksti­kap­pa­leella ennen sen alkua, jolloin lukijalle muodostuu ainakin jonkin­lainen käsitys siitä, millaista sota oli.

Luin Sisaret 1918 suunnilleen yhdeltä istumalta, sillä tarinat pitivät otteessaan, olivat keskenään tarpeeksi erilaisia ja kosket­tivat. Rakastin teoksen toteu­tus­tapaa, arkis­toihin talle­tet­tujen muistelmien käyttä­mistä sarja­ku­va­muo­toisten tarinoiden pohjana, miten hieno ja luova idea! Olen vasta-alkaja, mitä tulee suoma­laiseen sarja­kuvaan. Sisaret 1918 toimi siis myös hyvänä väylänä tutustua paremmin suoma­laisiin naissar­ja­ku­va­tai­tei­li­joihin. Minua viehät­tivät erityi­sesti Tiitu Takalon (kuva 1), Mari Ahokoivun (kuva 3) ja Emmi Niemisen (kuva 2) tyylit piirtää. Edellisten lisäksi albumissa ovat Warda Ahmedin, Ainur Elmgrenin, Annukka Leppäsen, Reetta Niemen­sivun, Elina Ovaskaisen, Hannele Richertin ja Aino Sutisen piirtämät sarja­kuvat.

Sisaret 1918 on teos, jossa taiteen avulla tulkitaan muisti­tietoa. Muisti­tie­to­tut­ki­muksen päämääränä ei ole löytää totuuksia, vaan kertoa moniää­ni­sesti menneiden tapah­tumien merki­tyk­sistä. Sisaret 1918 -teoksen tarinoissa on myös kyse muisti­ku­vista ja niiden tulkin­noista. Taitei­lijat puolestaan ovat tulkinneet tulkintoja ja lukija tuo tähän mukaan vielä oman tulkin­tansa. Tulkinnan kerrok­sista huoli­matta naisten äänet ovat säilyneet voimak­kaina kaikissa tarinoissa. On upeaa kuulla, mitä he kuiskivat kymmenien vuosien takaa.

Helmet-lukuhaaste 2018: 30. Kirja liittyy ensim­mäisen maail­man­sodan aikaan

Hurja Hassu Lukija -blogin sarja­ku­va­haaste 2018: 1 luettu sarjakuva  

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918
Arktinen Banaani 2018
110 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

9 comments

  1. Tää mun pitää kyllä saada käsiini ja lukea. Aihe on mulle kaukainen, mutta mielen­kiin­toinen.

    1. Nämä sarja­kuvat ovat varmasti hyvä väylä vähän tutustua aiheeseen, jos se tuntuu etäiseltä. Suosit­telen kovasti!

  2. Minulla on tämä varauk­sessa, enkä malttaisi odottaa, että saan sen kirjas­tosta vihdoin käsiini. Albumin tila on jatku­vasti “matkalla”, vaikka tuntuu, että kaikkiin muihin Suomen kirjas­toihin se on jo tullut!

    1. Voi ei, toivot­tavast se tulisi pian jo noudet­ta­vaksi! Odottelu on usein tuskas­tut­tavaa :D

  3. Tämä oli kyllä ilahduttava uutuus sekä näkökul­mansa että sarja­ku­va­muo­tonsa puolesta. Aihe toki raskas.

    Takalo on mielet­tömän taitava sarja­ku­va­tai­teilija! En muista oletko lukenut häneltä aiemmin jotain, mutta jos et ole, niin suosit­telen.

    1. Kyllä! En ole lukenut aiemmin Takaloa (tai muidenkaan tässä mukana olleiden taitei­li­joiden muita töitä), mutta täytyy kokeilla.

  4. Kiitos hienosta esitte­lystä. En ollut huomannut tätä kirjaa, mutta alkoi ehdot­to­masti kiinnostaa.

    1. Minäkin sain tietää tästä ihan yllättäen sähkö­pos­tiini tulleen tiedotteen kautta, muuten olisi ehkä mennyt ihan kokonaan ohi. Suosit­telen kovasti, kannattaa lukea.

  5. Hieno albumi, jonka haluan myös omaan hyllyyni hyödyn­net­tä­väksi jatkossa opetus­tar­koi­tuk­sissa. Nyt luin kirjaston kappaleen, ja kuten sinä, ahmaisin sen myös kerta­hei­tolla.