30.4.2018

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer


Mariko Tamakin kirjoittamaa ja Jillian Tamakin piirtämää sarjakuvaromaania This One Summer voi kuvailla helposti vain yhdellä sanalla: ihana. Olen halunnut lukea sen jo kauan ja tiesin jo silloin, että se tulee olemaan ihana. Kun sitten viimein sain sen käsiini, tunne vahvistui heti kannen nähtyäni. Nyt on vähän haikea olo, sillä en tule enää koskaan kokemaan sitä samaa tunnetta ensimmäistä kertaa.

This One Summer kertoo 12-vuotiaasta Rosesta, joka matkustaa joka kesä äitinsä ja isänsä kanssa heidän kesämökilleen Awago Beachille. Hänen ystävänsä Windy on siellä myös äitinsä kanssa – tytöt ovat itse asiassa ystävystyneet toistensa kanssa samassa paikassa vuosia sitten. Tämä kesä on kuitenkin erilainen. Rosen äiti ja isä riitelevät, joten Rose viettää aikaansa enimmäkseen Windyn kanssa uiden, katsoen salaa kauhuelokuvia ja tarkkaillen kyläkaupan poikia ja heidän kavereitaan. Rose on sen ikäinen, ettei ole enää oikeastaan lapsi, muttei ihan teinikään. Ikävaihe, jossa moni asia kiinnostaa ja hämmentää: oma pian muuttuva vartalo, rinnat ja kuukautiset, seksuaalisuus ja pojat. Kesä tuo tullessaan salaisuuksia ja ihastumisia, minkä jälkeen kaikki on vähän toisin.


This One Summer ei ole erityisen juonivetoinen sarjakuvaromaani, mutta silti siinä tapahtuu paljon, enimmäkseen pinnan alla. Myös kerronta on melko vähäistä; teos luottaa usein pelkkiin kuviin, jotka yksistäänkin välittävät hienosti tapahtumia ja tunnelmia. Sarjakuvassa käsiteltävät teemat ovat kuitenkin osittain aika raskaita. Rosen äidin ja isän riitely juontaa heidän yrityksestään saada vielä yksi lapsi ja äidin masennuksesta. Rose on ihastunut kyläkaupan myyjäpoikaan, josta on nuoresta iästään huolimatta mahdollisesti tulossa isä. Nuorten heräävä seksuaalisuus hämmentää ja vanhemmilta pojilta opitaan puhumaan muista tytöistä lutkina, koska se nyt vain kuuluu asiaan ja on siistiä. Etenkin Rose yrittää vaikuttaa vanhemmalta ja coolimmalta kuin on, kun taas reilun vuoden nuorempi Windy ei vielä jaksa kiinnostua aivan samoista asioista.



Kuvitus on todella kaunista. Sarjakuva on kauttaaltaan vähän haalistunut ja sinivioletin sävyinen. Värimaailma tekee tunnelmasta melankolisen ja jotenkin nostalgisen. Rakastan piirustustyyliä, joka on hyvin eläväistä, pehmeää ja yksityiskohtaista. Henkilöhahmojen ilmeet on saatu hyvin esiin: ne paljastavat helposti hahmojen eri tunnetilat.

Sarjakuvan miljöö on myös ihana. Pieni kylä, kesämökit, ranta ja meri, metsä – monelle rakkaita maisemia. Etenkin merellä on sarjakuvassa suuri rooli, sillä se on näyttämönä erilaisille tapahtumille, joista toiset herättävät onnea ja iloa, toiset vaaraa ja surua. Miljööstä ja lapsuuden kesän kuvauksesta tuli myös mieleen oma lapsuus ja aika, kun elämä oli huoletonta (ainakin täältä aikuisuudesta päin katsottuna) ja koko elämä tuntui olevan vielä vasta edessä. Siihen tunteeseen pystyi osaksi palaamaan tämän sarjakuvan avulla. Sekin oli oikeastaan aika ihanaa.

Muissa blogeissa: Cats, books & me

Helmet-lukuhaaste 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta

Hurja Hassu Lukija -blogin sarjakuvahaaste 2018: 3 luettua sarjakuvaa

––

Mariko Tamaki & Jillian Tamaki: This One Summer
First Second 2014, 320 s.

4 kommenttia :

  1. Kuvitus näyttää minun makuuni elävämmältä ja yksityiskohtaisemmalta kuin parivaljakon sarjakuvaromaani Skim (joka oli ihan ok, muttei oikein hetkauttanut). Tässä aihe ja miljöö myös kiinnostaa, joten täytyypä tarkkailla, jos tulee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan lukea myös tuon Skimin, vaikkei se tosiaan minustakaan näytä yhtä ihanalta kuin tämä oli. Ah, vieläkin vahvana mielessä, täytynee varmaan hankkia omaksi <3 Toivottavasti kävelee vastaan, tämä oli aivan IHANA.

      Poista
  2. Ihanaa että pidit tästä! Minullakin tämä tuntuu aina vaan paremmalta, mitä enemmän tätä muistelee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ei ole viikossa kahdessa haalistunut vielä yhtään mielestä enkä usko, että pahemmin edes haalistuu :) Oli tosi kaunis ja ihana sarjakuva.

      Poista