29.4.2018

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama


Olen lukenut viime aikoina muutaman kiinnostavan sarjakuvan, joten bloggauksia niistä on tulossa tässä tiivihköön tahtiin. Pari päivää sitten kirjoitin Reetta Laitisen toimittamasta sarjakuva-antologiasta Sisaret 1918 ja nyt mennään ihan toisenlaiseen maailmaan.

Suomenruotsalaisen kirjailijan Hannele Mikaela Taivassalon kirjoittama ja ruotsalais-kenialaisen taiteilija Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama Scandorama on sarjakuvaromaani kertoo tulevaisuuden tai vaihtoehtoisesta skandinaavisesta idylliyhteiskunnasta, jonka rajojen sisäpuolelle ei ole helppo päästä ja sieltä myös karkotetaan herkästi. Sen pääkaupunki on Stohome, puhdas, vain kauniiden ihmisten kansoittama unelmien kaupunki. Toisella puolella lahtea taas on rapistunut Helsingy City, jonka raunioissa elävät pirstotut ihmiset, joiden ei tulisi kuulua Scandoramaan, mutta ovat silti siellä, olemassa. Yksi heistä on geenimuuntelun tuloksena syntynyt Miskatt, Homo Felinus, geneettinen hybridi naisesta ja kissasta. Miskatt asuu maan alla ja työskentelee vastarintaliikkeelle. Hän saa tehtäväkseen tuoda Neuropaan karkotetut kaksoset takaisin Scandoramaan, kohdatakseen samalla erään golden boyn.


Scandorama on sarjakuvaromaani, jollaista en ole tainnut koskaan ennen lukea. Tarina ei ehkä ole kovin erikoinen, sillä olen aiemminkin lukenut saman genren sarjakuvia, mutta miljöö on kiehtova. Scandorama eri puolineen – unelmien Stohome ja raunioitunut Helsingy City – muukalaisvihamielisine asenteineen on karmiva, mutta hyvin tämän päivän yhteiskunnallista ilmapiiriä kommentoiva asetelma.

Yhtä kiehtova on myös sarjakuvan kuvitus. Se on enimmäkseen varsin synkkää, harmaan eri sävyjä. Tehostevärinä on käytetty sinistä, joskus varsin kekseliäällä tavalla. Antarktikselle sijoittuvissa osioissa sinistä on käytetty normaalia enemmän. Sarjakuvaa ei ole jaettu perinteisiin yhtäjaksoisesti kulkeviin ruutuihin, vaan välillä kuvat vievät kokonaisen aukeaman, välillä ne on jaettu normaalia pienempiin ruutuihin.


Pidin kovasti kirjan päähenkilöstä, Miskatt-nimisestä nuoresta naisesta, joka on ihmisen ja kissan geneettinen hybridi. Sitä ei huomaa hänen ulkonäöstään tai käytöksestään, mutta hän tuntuu viihtyvän kissojen seurassa. Hän on oman tiensä kulkija, varjoissa eläjä, tekee mitä tykkää. Sarjakuvan hahmot ovat kauniisti piirretyt. He eivät ole kovin selkeärajaisia ja se sopiikin hyvin tarinaan.

En tiedä, onko Scandoramaan tarkoitus tulla jatkoa vai onko se tarkoitettu itsenäiseksi sarjakuvaromaaniksi. Lukisin kuitenkin tästä maailmasta mielelläni lisää.

Helmet-lukuhaaste 2018: 7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan

Hurja Hassu Lukija -blogin sarjakuvahaaste 2018: 2 luettua sarjakuvaa

––

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama
(Scandorama, 2018)
Suom. Raija Rintamäki
Teos & Förlaget 2018, 64 s.

6 kommenttia :

  1. Näin tämän juuri eräs päivä kirjakaupassa, ja selailin sitä hieman toteakseni, että tämän voisi joskus lukea. Onneksi kirjoitit tästä, sillä olin jo unohtanut tämän totaalisesti :D Näyttää kuvitukseltaan erikoiselta ja tarina taas tosi kiehtovalta. Nyt laitan tämän muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kirjablogit, ne ovat usein minunkin muistini turva :D Tämä oli tosiaan vähän erikoisempi tapaus, mutta siksi just tosi kiinnostava!

      Poista
  2. Kuulostaa ja näyttää juuri sopivan oudolta ja kiehtovalta! Odotan tätä kirjaston varausjonossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä tämä just oli, outoa ja (siksi) kiehtovaa! Toivottavasti kans tykkäät :)

      Poista
  3. Ärsyttää, kun minulla oli tämä jo varattuna kirjastosta, mutta en ehtinyt sitten noutamaan varaustani ajoissa. Täytyy varata uudestaan. Vaikuttaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, toivottavasti ei ole jonoa tai se on todella maltillinen, että saat kirjan taas pian haltuusi. Tämä oli kyllä hyvä.

      Poista