Type and press Enter.

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Olen lukenut viime aikoina muutaman kiinnos­tavan sarja­kuvan, joten bloggauksia niistä on tulossa tässä tiivihköön tahtiin. Pari päivää sitten kirjoitin Reetta Laitisen toimit­ta­masta sarjakuva-antolo­giasta Sisaret 1918 ja nyt mennään ihan toisen­laiseen maailmaan.

Suomen­ruot­sa­laisen kirjai­lijan Hannele Mikaela Taivas­salon kirjoittama ja ruotsalais-kenia­laisen taiteilija Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama Scandorama on sarja­ku­va­ro­maani kertoo tulevai­suuden tai vaihtoeh­toi­sesta skandi­naa­vi­sesta idylliyh­teis­kun­nasta, jonka rajojen sisäpuo­lelle ei ole helppo päästä ja sieltä myös karko­tetaan herkästi. Sen pääkau­punki on Stohome, puhdas, vain kauniiden ihmisten kansoittama unelmien kaupunki. Toisella puolella lahtea taas on rapis­tunut Helsingy City, jonka raunioissa elävät pirstotut ihmiset, joiden ei tulisi kuulua Scando­ramaan, mutta ovat silti siellä, olemassa. Yksi heistä on geeni­muun­telun tuloksena syntynyt Miskatt, Homo Felinus, geneet­tinen hybridi naisesta ja kissasta. Miskatt asuu maan alla ja työsken­telee vasta­rin­ta­liik­keelle. Hän saa tehtä­väkseen tuoda Neuropaan karko­tetut kaksoset takaisin Scando­ramaan, kohda­takseen samalla erään golden boyn.

Scandorama on sarja­ku­va­ro­maani, jollaista en ole tainnut koskaan ennen lukea. Tarina ei ehkä ole kovin erikoinen, sillä olen aiemminkin lukenut saman genren sarja­kuvia, mutta miljöö on kiehtova. Scandorama eri puolineen – unelmien Stohome ja raunioi­tunut Helsingy City – muuka­lais­vi­ha­mie­lisine asenteineen on karmiva, mutta hyvin tämän päivän yhteis­kun­nal­lista ilmapiiriä kommen­toiva asetelma.

Yhtä kiehtova on myös sarja­kuvan kuvitus. Se on enimmäkseen varsin synkkää, harmaan eri sävyjä. Tehos­te­värinä on käytetty sinistä, joskus varsin kekse­li­äällä tavalla. Antark­tik­selle sijoit­tu­vissa osioissa sinistä on käytetty normaalia enemmän. Sarja­kuvaa ei ole jaettu perin­teisiin yhtäjak­soi­sesti kulkeviin ruutuihin, vaan välillä kuvat vievät kokonaisen aukeaman, välillä ne on jaettu normaalia pienempiin ruutuihin.

Pidin kovasti kirjan päähen­ki­löstä, Miskatt-nimisestä nuoresta naisesta, joka on ihmisen ja kissan geneet­tinen hybridi. Sitä ei huomaa hänen ulkonäöstään tai käytök­sestään, mutta hän tuntuu viihtyvän kissojen seurassa. Hän on oman tiensä kulkija, varjoissa eläjä, tekee mitä tykkää. Sarja­kuvan hahmot ovat kauniisti piirretyt. He eivät ole kovin selkeä­ra­jaisia ja se sopiikin hyvin tarinaan.

En tiedä, onko Scando­ramaan tarkoitus tulla jatkoa vai onko se tarkoi­tettu itsenäi­seksi sarja­ku­va­ro­maa­niksi. Lukisin kuitenkin tästä maail­masta mielelläni lisää.

Helmet-lukuhaaste 2018: 7. Kirjan tapah­tumat sijoit­tuvat fiktii­viseen maahan tai maailmaan

Hurja Hassu Lukija -blogin sarja­ku­va­haaste 2018: 2 luettua sarja­kuvaa

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama
(Scandorama, 2018)
Suom. Raija Rintamäki
Teos & Förlaget 2018
64 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Näin tämän juuri eräs päivä kirja­kau­passa, ja selailin sitä hieman toteakseni, että tämän voisi joskus lukea. Onneksi kirjoitit tästä, sillä olin jo unohtanut tämän totaa­li­sesti :D Näyttää kuvituk­seltaan erikoi­selta ja tarina taas tosi kiehto­valta. Nyt laitan tämän muistiin!

    1. Onneksi on kirja­blogit, ne ovat usein minunkin muistini turva :D Tämä oli tosiaan vähän erikoi­sempi tapaus, mutta siksi just tosi kiinnostava!

  2. Kuulostaa ja näyttää juuri sopivan oudolta ja kiehto­valta! Odotan tätä kirjaston varaus­jo­nossa. :)

    1. Joo, sitä tämä just oli, outoa ja (siksi) kiehtovaa! Toivot­ta­vasti kans tykkäät :)

  3. Ärsyttää, kun minulla oli tämä jo varattuna kirjas­tosta, mutta en ehtinyt sitten noutamaan varaustani ajoissa. Täytyy varata uudestaan. Vaikuttaa hyvältä.

    1. Voi ei, toivot­ta­vasti ei ole jonoa tai se on todella maltil­linen, että saat kirjan taas pian haltuusi. Tämä oli kyllä hyvä.