Type and press Enter.

Chloe Benjamin: The Immor­ta­lists

Chloe Benja­minin The Immor­ta­lists on kirja, joka on ollut viime aikoina näkyvästi esillä sosiaa­li­sessa mediassa. Olen nähnyt pääasiassa sitä kehuvia kommentteja, mutta kirjan luettuani en löytänyt itseäni tuosta joukosta.

The Immor­ta­lists alkaa vuoden 1969 New Yorkista, missä neljä sisarusta kuulevat kaupunkiin saapu­neesta ennus­ta­jasta, joka kykenee ennus­tamaan kenen tahansa kuolin­päivän. Sisarusten uteliaisuus herää, lapsia kun vielä ovat, ja he löytävät paikan, jossa ennustaja majailee. Kukin heistä saa kuulla oman kuolin­päi­vänsä, mikä tulee tuottamaan heille pelkkää ahdis­tusta muodossa tai toisessa. Kaikki heistä eivät elä vanhoiksi.

Ennus­tusten jälkeen kirja jakaantuu neljään eri osioon, joissa kerrotaan kunkin sisaruksen myöhem­mästä elämästä – ja luonnol­li­sesti myös heidän kuole­mastaan. Nuorin heistä, Simon, karkaa länsi­ran­ni­kolle etsimään rakkautta 1980-luvun San Franciscosta; aina kaikkea mystistä rakas­ta­neesta Klarasta tulee Las Vegasissa esiintyvä taikuri; vanhin poika Daniel työsken­telee armeijan lääkärinä ja yrittää puuttua kohtaloon; sisaruk­sista vanhin Varya ryhtyy tutkimaan kuole­mat­to­muutta tieteen alalla.

Kirja tuntuu alkuun hyvin lupaa­valta. Se heittää heti lukijan eteen kysymyksen siitä, miten eläisimme, jos tietäi­simme päivän, jolloin kuolemme. On kiehtovaa kuvitella, miten kukin kirjan sisaruk­sista tulee siihen reagoimaan ja miten heidän välisensä side muotoutuu vuosi­kym­menien kuluessa.

Kirja alkaa Simonin tarinalla. Vaikka tiesin heti, mitä Simonille tulee tapah­tumaan, se lopul­linen tulee kuitenkin jotenkin varkain, tuntuu epärei­lulta ja liikuttaa. Klaran tarina taas on erilainen, sinällään yllät­tä­vämpi. Danielin kohdalla mennään kuitenkin metsään, kirjai­mel­li­ses­tikin. Kaikki se, mitä hänen kohdallaan tapahtuu, tuntuu kamalan epäus­kot­ta­valta ja nauret­ta­valta. Kirjan viimeisen osion eli Varyan tarinan alkaessa olin menet­tänyt jo lähes kaiken kiinnos­tukseni koko kirjaa kohtaan. Viimeiset parikym­mentä sivua suoraan sanoen harpoin läpi enkä enää edes oikein muista mitä siinä tapahtui. Jotain imelää se oli.

Sain etukäteen sellaisen kuvan, että tarina sisäl­täisi maagista realismia. Jotenkin kaikki vihjasi siihen suuntaan ja olin hieman pettynyt, kun niin ei sitten ollutkaan, paitsi ettei ennus­tuksia ja niiden oikeutta selitetty lopulta sen kummemmin (tai sitten selitettiin sen imelän lopun yhtey­dessä, mutta se meni minulta ohi). Se olisi mahdol­li­sesti voinut viedä tarinan vähän eri suuntaan kuin se nyt meni. Toki tämä kirja olisi voinut olla hyvä myös ilman mitään maagisia elementtejä, mutta sen kulunut sanoma, ohuehkot henki­lö­hahmot, joiden välillä ei tuntunut olevan juuri mitään, ja tylsä kerronta eivät tehneet siitä tällai­se­nakaan kovin kiinnos­tavaa. Harmi.

Helmet-lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja.

Chloe Benjamin: The Immor­ta­lists
G. P. Putnam’s Sons 2018
346 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Asetelma kuulostaa tosi kiintoi­salta ja myös kirjan rakenne. Harmil­lista jos toteutus ontuu. Ujosti silti kiinnostaa, joten ehkä saatan kokeilla itse, miten tämä minuun toimisi. Piti heti mennä tutkimaan onko tämä saata­villa kirjas­tosta ja näyttääpi olevan, joten ei ainakaan maksa muuta kuin vaivan, jos ei sitten nappaakaan.

    Olen muuten onnis­tunut elämään tynny­rissä, kun en muista aiemmin kirjasta kuulleeni. :D Toisaalta kirjoja tulee ja menee niin runsaasti muutenkin, ettei kaikkea voi mitenkään handlata.

    1. Joo, ei kannata ujostella ja olla lukematta, jos pikkui­senkin kiinnostaa, koska jollekin toiselle tämä ei varmasti ole yhtään imelä ja jaksaa kiinnostaa ihan loppuun asti. Palaillaan sitten asiaan jos saat tämän luettua :D

      Oon törmäillyt tähän kirjaan lähinnä Insta­gra­missa ja Youtuben puolella, joten jos ei pyöri samoilla kanavilla, niin voi olla, että on välttynyt tältä. Ehkei tätä ole niin runsaasti muualla hehku­tettu, Yhdys­val­loissa varmaan enemmän?

    2. Juu, totta. Seuraan itse lähinnä Brittilän kirja­mark­ki­noita (niistäkin puolet menee ohi) ja muutamia britti­läisiä kirjav­log­gaajia eli ihan eri mestoilla taidetaan tosiaan hengailla :D Tää kirja vie mun yöunet, kun kiinnostaa mutta sitten kammottaa jos onkin niin kuivakka, että joutuu taas “kärsimään”. Mutta ei auta kuin kokeilla, mutta en nyt ihan heti. Kirjan tallensin kirjas­to­tie­toihini, ettei unehdu. :)

    3. No mäkin eniten britti­läisiä kirjav­log­gaajia Youtu­bessa (lukevat pääsään­töi­sesti parempia kirjoja :D), mutta jonkin verran myös jenkkejä. Kokeile tosiaan ihmeessä joskus, ois hauska tietää mitä tykkäät!

  2. Itse olen kanssa Youtuben puolella tähän törmännyt useam­minkin, ja sieltä nappa­sinkin TBR pinoon — vielä en ole tarttunut kirjaan, mutta alkua­se­telma vaikuttaa todella mielen­kiin­toi­selta omasta mielestä!

    1. Sitä se oli munkin mielestä, mutta sitten kolmannen tyypin kohdalla lässähti. Toivot­ta­vasti ei lässähdä sulla, kun päätät lukea kirjan – ja toivot­ta­vasti luet!

  3. Oon törmännyt tähän myös muutaman kerran ja vähän kiinnos­taisi.. en oikein tiedä kantaako kiinnostus hankkimaan tämän jostain käsiini. Ainakin kansi on kaunis jos ei muuta! :D

    1. Jep, kannen voisin vaikka kehystää seinälle, mutta sisältö ei ollut sen arvoista :D