18.4.2018

Aleksi Peura: Jumalan viholliset : Euroopan noitavainojen historiaa


Sain heti vuoden alettua mielettömän tietokirjakuumeen. Teki mieli oppia vähän kaikesta kaikkea. Nyt tuo kuume on hieman laantunut, vaikka uskon silti jatkavani hyvien tietokirjojen parissa joka kuukausi. Koko alkukevään eli maaliskuun alkupuolelta huhtikuun alkuun luin Aleksi Peuran uutuusteosta Jumalan viholliset : Euroopan noitavainojen historiaa.

Nimensä mukaisesti Jumalan viholliset käsittelee Euroopan noitavainoja. Peura tekee jo alkuun selväksi, ettei teosta ole tarkoitus lukea otsa rypyssä tai yliopiston tenttiä varten. Peura on laillani historiaa opiskellut filosofian maisteri, mutta halusi kirjoittaa viihdyttävän ja mukaansatempaavan teoksen, ei tutkimusta (ei sillä, etteikö yliopistotason tutkimuskin voisi olla viihdyttävää luettavaa, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan). Teksti onkin lennokasta ja humoristista, mutta myös pohdiskelevaa ja täyttä asiaa. Peura käyttää vain vähän lähdeviitteitä, mutta teoksen lopussa on kattava kirjallisuusluettelo niille, jotka haluavat tutustua aiheeseen syvemmin. Sen sijaan loppuviitteitä on paljon ja ne lähinnä täydentävät tekstissä esitettyjä näkemyksiä.

Peuran teos on tervetullut lisä noitavainoista kertovan kirjallisuuden joukkoon. Hänen päätarkoituksenaan on kumota monia yhä edelleen noitiin ja noitavainoihin liitettäviä myyttejä, ja hän tarkastelee niitä niin arkielämän kuin noituusteorioiden kautta. Mielikuvamme noidista ja vainoista elävät sitkeästi muun muassa populaarikulttuurin ja virheellisen historian tulkinnan vuoksi.

Peuran mukaan noitavainot ei ollut mikään yhtenäinen tapahtuma, vaan se koostui useista paikallisista vainoista. Se lienee monille jo selvää, etteivät noitavainot tapahtuneet keskiajalla vaan vasta myöhemmin, ulottuen aina keskiajan lopulta 1700-luvulle asti, piikkikauden ollessa 1500-1600-lukujen taitteessa. Yksi yleinen uskomus on se, että noitavainojen aikana noituudesta tuomittiin kuolemaan 9 442 994 uhria eli melkein kymmenen miljoonaa ihmistä usean sadan vuoden aikana. Noitavainot eivät kuitenkaan ollut mikään järjestelmällinen tappokoneisto, kuten vaikkapa holokausti oli ja johon noitavainoja on joskus vähän idioottimaisesti verrattu. Ei ollut ketään pahantahtoista hallitsijaa, paavia tai inkvisiittoria, joka olisi halunnut tuhota kaikki punatukkaiset tai kätilöinä toimivat naiset. Tuo erikoinen luku 9 442 994 kuolemaantuomittua on peräisin 1700-luvulta, jolloin eräs saksalainen Gottfried Christian Voigt laski yhdessä kylässä viidenkymmenen vuoden aikana teloitettujen noitien määrän, joka oli 20 noitaa. Sitten hän suhteutti kuolleiden määrän kylän väkilukuun ja laski samalla suhdeluvulla koko Euroopan noitavainoissa teloitetut noidat. Ihan hirveän tarkka laskukaava hei. Nykyään vakavasti otettavat arviot pyörivät noin 50 000 teloitetun paikkeilla.

Toinen yleinen uskomus on, että suurin osa noidista oli naisia, koska noitavainojen taustalla vaikutti naisviha. On totta, että kolme neljästä eurooppalaisesta noidasta oli nainen. Kuitenkin neljäsosa heistä oli miehiä ja muinaisen Normandian, eli nykyisen Suomen ja Viron alueilla, suurin osa noitina teloitetuista oli miehiä. Islannissa yli 90 prosenttia noidista oli miehiä. Naisia oli kuitenkin helpompi syyttää noituudesta, koska naiset nähtiin esimerkiksi houkutuksille alttiimpana ja heikompana sukupuolena, joten oli yleistä päätellä, että Paholaisen oli helpompi houkutella naisia kätyreikseen. Se ei kuitenkaan poista sitä, että Paholainen saattoi houkutella myös miehiä, vaikkei heidän ajateltu sortuvan houkutuksiin niin helposti. On myös totta, että useat aikansa noituusteoreettiset tekstit olivat hyvin misogynistisiä – ja joidenkin virheelliset käännökset korostivat misogyniaa entisestään –, mutta nekään eivät synnyttäneet missään vaiheessa mitään erityistä naisvihaa, jota voisi käyttää selityksenä noitavainoille.

Koska noitavainot koostuivat pääasiassa yksittäisistä tapahtumista ja niitä esiintyi usean sadan vuoden aikajänteellä, ei niille oikeastaan voi löytää mitään yhteistä syytä. Kussakin vainossa oli omat erityispiirteensä. Noidat olivat uhka talonpojille, koska heillä oli voima tuhota heidän elinkeinonsa; he olivat uhka akateemikoille, koska noidilla oli helppo sovittaa yhteen Raamatun tekstit ja maaginen arkikokemus; he olivat uhka tuomareille, koska noidat halusivat syöstä kristikunnan rappioon ja vastustivat yhteiskuntaa. Noituus oli siis usein pelkkä tekosyy. Peuran lopulliseen käsitykseen on helppo yhtyä: "noidat kuolivat kanssaihmistensä vihan, inhon ja pelon takia". Sitä samaa vihaa, inhoa ja pelkoa kannamme sisällämme yhä, vaikka niiden ilmenemismuodot ovatkin hieman erilaiset.

Asia, jota en itse ole oikein tullut koskaan ajatelleeksi on se, miksi noitavainot lopulta päättyivät. Jos noitavainoille ei oikein löydy mitään yhteistä nimittäjää, miksi ne tapahtuivat juuri noin 1400-1800-lukujen välisenä aikana? Miksei niitä voisi olla yhä edelleen? Peuran mukaan esimerkiksi taikauskoisuutta ja sen vähenemistä ei voida oikeastaan pitää syynä, olemmehan edelleen varsin taikauskoisia, vaikka tieteen kehitys onkin muuttaneet maailmankuvaamme parin sadan vuoden takaisesta. Merkittävimmät syyt löytyvät maallisen oikeuden kehittymisestä ja keskusvallan ja demokratian juurtumisesta Eurooppaan. Kun ihmisten olot vähitellen paranivat, heillä ei ollut enää aihetta syyttää noitia epäonnestaan, ja kun keskusvalta kehittyi ja oikeuskäytännöt yhtenäistyivät, sitä vähemmän noitia tuotiin enää oikeuden eteen. Ei ollut harvinaista, että jotakuta noituudesta syyttänyt joutui lopulta itse oikeuden eteen.

Peuran kirja oli mielenkiintoista luettavaa. Osa asioista oli jo ennalta tuttuja omien opintojen ja kiinnostuksenkohteiden kautta, mutta osa antoi uutta pohdittavaa. En kuitenkaan lukea paukauttanut kirjaa kovin nopeasti, vaan tarvitsin sen kanssa paljon taukoja. Peura kirjoittaa hyvin ja sujuvasti, hänellä on ihan oma äänensä, mutta väsyin välillä melko runsaaseen huumorin viljelyyn. Sitä löytyy etenkin loppuviitteistä. Aluksi jutut olivat iskeviä ja varsin nasevia, mutta toisto vei niiltä pohjaa. Jos kuitenkin luulet, ettei vähän kettuileva huumori haittaa, ja pidät vähän epätyypillisemmästä ja rennommasta tietokirjallisuudesta, Peuran kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

––

Aleksi Peura: Jumalan viholliset : Euroopan noitavainojen historiaa
Like 2018, 288 s.

4 kommenttia :

  1. Voisi olla kiinnostavaa luettavaa, laitetaan nimi muistiin. Oletko lukenut Marko Nenosen noitavainoista kirjoittamia kirjoja? Ne ovat niin ikään oivallisia katsauksia tähän ilmiöön ja myyttien ravistelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kannattaa kokeilla! En ole lukenut Nenosta, joten kiitos vinkistä, laitanpa puolestani hänet muistiin :)

      Poista
  2. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Noitavainot ovat aina etäisesti kiinnostaneet, mutten koskaan ole kuitenkaan perehtynyt niihin sitten sen tarkemmin, joten tämäpä voisi ollakin sopivaa luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisi toimia hyvänä ja kevyenä tutustumisena aiheeseen. Suosittelen kans Leena Virtasen teosta Noitanaisen älä anna elää (uusintapainos nimeltä Tulen morsian, kirjan pohjalta tehdyn elokuvan mukaan) :)

      Poista