Type and press Enter.

Henry Oinas-Kukkonen: Finalaska – Unelma suoma­lai­sesta osaval­tiosta

Viime vuonna alkanut tieto­kir­ja­huumani jatkuu. Se ei ole vielä välit­tynyt kovin näkyvästi tänne blogin puolelle, sillä tämä on vasta kolmas tieto­kirjaan liittyvä kirjoitus tälle vuodelle. Aiemmin tänä vuonna olen kirjoit­tanut Elisabeth Åsbrinkin teoksesta 1947 – Mistä histo­riamme alkaa? ja Maija Salmen ja Meeri Kouta­niemen tekstiä ja valokuvaa yhdis­te­le­västä teoksesta Ilopangon vankilan naiset. Pidin molem­mista ihan älyttömän paljon. Kirja­pi­noissani on kuitenkin odotta­massa useita kiinnos­tavia tieto­kirjoja ja kirjas­tosta on tulossa niitä lisää, joten kevät ja toivot­ta­vasti koko vuosi täällä blogissani tulee sisäl­tämään paljon tieto­kir­joihin liittyviä postauksia. En kuitenkaan ole hylkää­mässä fiktiota: suurin osa lukemastani tulee edelleen olemaan kauno­kir­jal­li­suutta.  

Henry Oinas-Kukkonen on minulle tuttu henkilö. Olen osallis­tunut hänen kursseilleen ja istunut hänen luennoillaan. Hän on siis histo­rioitsija ja yliopis­ton­lehtori Oulun yliopis­tossa, oppiai­neessa, jota olen opiskellut ja josta viime vuonna valmistuin. Vaikka onkin hienoa, että juuri hän on tehnyt tämän tutki­muksen ja kirjoit­tanut tämän kirjan, kiinnostuin siitä pääasiassa aiheen ja Ylellä 28.12.2017 esitetyn kirjaan pohjau­tuvan kuvit­teel­lisen dokumentin Operaatio Alaskan takia. Dokumentti on edelleen katsot­ta­vissa Yle Areenassa.  

Toisin kuin dokumentti, Finalaska – Unelma suoma­lai­sesta osaval­tiosta ei ole mieli­ku­vi­tuksen tuotetta vaan sen tarina on tosi. Toisen maail­man­sodan aikaan Yhdys­val­loissa levisi huoli pienen Suomen pärjää­mi­sestä jätti­mäistä Neuvos­to­liittoa vastaan vuonna 1940. Yhdys­vallat ei vielä tuolloin ollut liittynyt mukaan sotaan eikä se juurikaan tarjonnut apua sotiville Euroopan maille. Yhdys­val­loissa pelättiin, että Neuvos­to­liiton hyökkäys Suomeen ja lähes varma voitto johtaisi kansan­murhaan. Miten suoma­laisia voitaisiin auttaa?  

Alkuvuo­desta 1940 nuoret kohta yliopis­tosta valmis­tu­massa olevat älyköt Robert Black ja Leonard Sutton keksivät, että suoma­laiset pitäisi evakuoida maan rajojen ulkopuo­lelle. He laativat suunni­telman, jonka mukaan suoma­laisia voisi kuljettaa Pohjois-Norjan satamien kautta laivoilla Yhdys­val­toihin. Suoma­laisten luonteen­laa­dulle ja työmo­raa­lille sopivimman asuin­paikan tarjoaisi Alaska. Sehän olisi ilmas­tol­taankin lähellä Suomea, suoma­laisia ei haittaisi talvi ja kylmyys! Black ja Sutton esittivät suunni­tel­mansa Yhdys­valtain entisen presi­dentin Herbert Hooverin johta­malle Finnish Relief Fund -järjes­tölle, joka auttoi suoma­laisia siviilejä sodan aikana. Talvisota ehti kuitenkin loppua ennen kuin suunni­telmaa alettiin viedä eteenpäin. Erityistä pakolai­son­gelmaa ei myöskään syntynyt, sillä Suomi päätti asuttaa Karjalan evakot eri puolille maata.  

Blackin ja Suttonin suunni­telma ei jäänyt ainoaksi, vaan muutkin amerik­ka­laiset aina polii­ti­koista taval­lisiin kansa­laisiin tekivät vastaavia ehdotuksia suoraan päättä­ville tahoille ja kirjoit­tivat niistä sanoma­lehtiin. Suunni­telmien esittä­minen ei myöskään rajoit­tunut pelkkään talvi­sodan aikaan, vaan ne nousivat uudelleen esiin, kun Suomi joutui jatko­sotaan Neuvos­to­liiton kanssa. Silloin suunni­teltiin peräti koko Suomen väestön evakuoi­mista Alaskaan, josta tulisi silloin Finalaska. Myöhempien sotata­pah­tumien vuoksi suunni­telmat jouduttiin kuitenkin hautaamaan ja ne salattiin, ettei Neuvos­to­liitto saisi tietää niistä, sillä muuten sen vaati­mukset Suomelle voisivat olla kovemmat. Lisäksi asiasta olisi täytynyt laatia laki, mutta aloitetta ei voitu laatia pelkästään suoma­laisten evakuointia varten. Se tyssäsi kongres­sissa lähinnä isola­tio­nismiin ja ulkomaa­lais­vas­tai­suuteen. Alaskasta ei haluttu täyttää köyhillä pakolai­silla ja tehdä siitä “kaato­paikkaa”. Lopulta suunni­telmat hautau­tuivat arkis­tojen uumeniin, kunnes Oinas-Kukkonen niin sanotusti löysi ne uudelleen 2000-luvun alkupuo­lella.  

Finalaska herättää paljon kysymyksiä. Miksi juuri suoma­laiset? Miksi Alaskaan? Oinas-Kukkosen mukaan syynä olivat väestöl­liset, sosiaa­liset, talou­del­liset ja sotilaal­liset syyt. 1930- ja 1940-luvuilla Alaska oli väkilu­vultaan pieni terri­torio. Yhdys­vallat halusi tehdä siitä osavaltion kasvat­ta­malla väestön määrää. Samalla alueen talous monipuo­lis­tuisi. Suoma­lai­sista saataisiin Alaskaan riuskaa ja ahkeraa työvoimaa. Alkuun ja/tai pääasiassa Alaskaan olisi haluttu siirtää juuta­laisia, mutta ajatus törmäsi amerik­ka­laisten antise­mi­tismiin. Suoma­laiset nähtiin hyvänä vaihtoehtona: heillä oli valmiiksi hyvä maine ja heitä pidettiin sopeu­tu­vaisina. Yksi tärkeimpiä syitä oli se, että sota Neuvos­to­liittoa vastaan osoitti, että suoma­laiset olivat sisuk­kaita ja hyviä taiste­lemaan. He olisivat Alaskassa sijai­tessaan erinomainen panssari Yhdys­valtain vihol­lisia Neuvos­to­liittoa ja Japania vastaan. Kuten Oinas-Kukkonen kirjoittaa, “ ‘Maail­man­his­torian suurimpaan humani­taa­riseen hankkeeseen’ sisältyi autet­tavien hyödyn­tä­minen auttajan omiin kolonia­lis­tisiin tarkoi­tuksiin.”  

Suoma­laisten asutta­minen Alaskaan ei ollut mikään vitsi, vaan oikea, vakavasti otettu suunni­telma. Mitä luulta­vimmin se kantautui myös Suomen silloisen valtio­johdon tietoi­suuteen, mutta ilmei­sesti täällä sen eteen ei haluttu tehdä mitään, vaan päätettiin katsoa rauhassa, mikä oli ensin talvi­sodan ja sitten jatko­sodan loppu­tulos. Vuonna 1944 asiasta uutisoitiin ja pakinoitiin joissakin sanoma­leh­dissä, mutta melko huomaa­mat­to­masti. Suomi haluttiin jälleen­ra­kentaa, kun Neuvos­to­liitto ei vallan­nutkaan maata. Mutta entä jos Suomesta olisikin tullut osa Neuvos­to­liittoa ja Yhdys­vallat ollut maahan­muut­tajia kohtaan suopeampi? Olisimme nyt alaska­laisia? Mahdol­li­sesti.  

Finalaska on erittäin perus­teel­linen tutkimus ja teos lukuisine lähde­viit­teineen. Siinä käydään yksityis­koh­tai­sesti läpi ideoita ja eri vaiheissa tehtyjä suunni­telmia siirtää suoma­laiset Alaskaan sekä esitellään syyt suunni­telmien takana ja minkä­laiset ihmiset niitä tekivät. Lisäksi se valottaa hieman Yhdys­valtain monimut­kai­selta tuntuvaa poliit­tista järjes­telmää ja kertoo, millainen ilmapiiri maassa vallitsi sodan aikana. Kirja on niin perus­teel­linen, että toisinaan yksityis­koh­taisuus alkoi jopa puuduttaa ja väsyttää. Ihan yhdeltä istumalta kirjaa ei tullutkaan luettua, vaan etenin sen kanssa suunnilleen luku kerrallaan.  

Finalaska on vakuut­tavaa, perin­poh­jaista ja kriit­tistä tutki­musta, johon olen Oulun yliopiston historian oppiai­neessa saanutkin tottua. Jostain syystä jo kirjan sisäl­lys­luettelo tuo oppiaineen ja opiske­lu­vuodet mieleeni, lukujen otsikointi on ehkä saman­tyy­listä kuin esimer­kiksi opiske­li­joiden graduissa tottui näkemään. Kirjan lopussa on vielä hyvin kattava lähde­luettelo ja asiasa­na­ha­ke­misto. Tällaista histo­rian­tut­ki­musta on perin­poh­jai­suu­tensa vuoksi raskasta, mutta myös ilo lukea.

Helmet-lukuhaaste 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

Henry Oinas-Kukkonen: Finalaska – Unelma suoma­lai­sesta osaval­tiosta
Vasta­paino 2017
287 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.