Type and press Enter.

Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut

Virve Sammal­korven Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut oli viimeinen viime vuonna kokonaan lukemani kirja. Siitä ei tullut suosik­kiani, mutta se oli hyvin mielen­kiin­toinen, virkis­tä­vällä tavalla erilainen romaani.

Pafla­gonian peril­liset on päivä­kirjan muotoon puettu romaani, joka sijoittuu 1800-luvun alun Luoteis-Venäjälle. Nuori Iax Agolasky lähtee ihaile­mansa professori Moltiquen assis­ten­tiksi tämän luotsaa­malle tutki­mus­ret­kelle Venäjälle etsimään “Pafla­gonian peril­lisiä”, yli kaksi tuhatta vuotta sitten Anatolian niemi­maalla sijainneen kansan jälke­läisiä. Salape­räisen metsä­kansan sijaan he löytävät vähintään yhtä salape­räisen joukon eläimiä – vaiko sittenkin lapsia? Vaikut­taisi siltä, että näissä tunte­mat­to­missa olennoissa on molempia, ihmistä ja eläintä. Moltiquen retki­kunnan jäsenillä on kuitenkin toisistaan poikkeavat käsitykset siitä, miten tutki­musta tulisi jatkaa.

Pafla­gonian peril­liset on saanut innoi­tuk­sensa Pekka Nikruksen 1990-luvulla luomasta valoku­va­sar­jasta Les Enfants des Ombers, Varjojen lapset. Kuvat ovat mukana romaa­nissa ja yksi niistä on päässyt sen kanteenkin. Kuvista voikin jo päätellä, että kyseessä on fantasia- tai vähin­täänkin maagis­rea­lis­tinen romaani, joka sijoittuu histo­riaan. Aika kiehtova yhdis­telmä, jota en tule usein lukeneeksi.

Romaani on visuaa­li­sesti kaunis. Sitä lukiessa tulee todella sellainen olo, että lukisi jonkun toisen henkilön päivä­kir­ja­mer­kintöjä. Merkin­töjen ohessa on pieniä lyijy­ky­nä­piir­roksia, niistä puuttuu lauseita tai niistä ei saa selvää, joitakin merkintöjä puuttuu tai ne on ikään kuin jätetty romaa­nista kokonaan pois. Joitakin merkintöjä edeltää merkinnät koonneen tahon kommentti, jotkin jäävät lukijan itsensä tulkit­ta­viksi. Merkin­töihin mahtuu paljon aukkoja, jotka jäävät askar­rut­tamaan lukijan mieltä. Aukkoi­suu­desta huoli­matta kerronta etenee sujuvasti. Agolaskyn tunteet välit­tyvät merkin­nöistä hyvin: mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ahdis­tu­neempaa ja epätoi­voi­sempaa teksti on, sillä leirillä ei mene hyvin.

Pafla­gonian peril­liset on yhtä lailla kommentti erilai­suu­desta ja suvait­se­vai­suu­desta kuin myös histo­rian­kir­joi­tuksen haasteista ja tieteen tekemisen eetti­syy­destä. Se on mielen­kiin­toinen romaani, joka erottuu positii­vi­sella tavalla joukosta – ehkä kuitenkin hieman enemmän muotonsa kuin tarinansa ansiosta, vaikka jälkim­mäi­nenkin on kiehtova.

Romaani palkittiin Savonia-palkin­nolla vuonna 2017.

Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, kujer­ruksia, Taika­kir­jaimet, Kirja­kaapin kummitus, Kulttuuri kukoistaa, Amman lukuhetki, Oksan hyllyltä ja Tuijata. Kulttuu­ri­poh­dintoja.

50. Kirjaston henki­lö­kunnan suosit­telema kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

Virve Sammal­korpi: Pafla­gonian peril­liset – Iax Agolaskyn päivä­kirjan säästyneet sivut
Ulkoasu ja kuvitus: Pekka Nikrus
Karisto 2016
137 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.