Type and press Enter.

Nina LaCour: We Are Okay

Nina LaCourin We Are Okay päätyi luetta­vakseni oikeastaan ihan vahin­gossa. Selailin kirjaston tieto­kan­nasta viime aikojen hankintoja ja kun We Are Okay ilmestyi näkyviin, innostuin, että jes, se todella kiinnos­ta­valta vaikuttava sarja­ku­va­ro­maani on hankittu tänne, en muista­nutkaan, että siinä oli noin kaunis kansi, varaanpa sen itselleni! Kun sitten myöhemmin olin nouta­massa kirjaa kirjaston varaus­hyl­lystä, tajusin, ettei se ollutkaan se kuvit­te­lemani sarja­ku­va­ro­maani, vaan eräs nuorille aikui­sille suunnattu romaani, josta olin kuullut, mutta en ollut tuntenut suurta intohimoa lukea sitä. Olo oli kieltä­mättä hieman häkel­tynyt (en ymmärrä, miten pystyin sekoit­tamaan kannetkin ihan keskenään), mutta päätin kuitenkin ottaa We Are Okayn mukaani ja katsoa, mitä siitä tuumaisin. Luen muutenkin hyvin vähän nuorten aikuisten (young adult, YA) kirjal­li­suutta, joten olisi jo aika tutustua siihen paremmin.  

I thought that it was more likely the opposite. I must have shut grief out. Found it in books. Cried over fiction instead of the truth. The truth was uncon­fined, unadorned. There was no poetic language to it, no yellow butterflies, no epic floods. There wasn’t a town trapped underwater or genera­tions of men with the same name destined to make the same mistakes. The truth was vast enough to drown in.”  

Marin ei ole puhunut kenenkään vanhan kaverinsa tai tutta­vansa kanssa sen jälkeen, kun hän päätti jättää kaiken taakseen ja lähti toiselle puolelle Yhdys­valtoja kerto­matta kenel­lekään mitään. Siitä on jo kuukausia. Kukaan muu kuin Marin ei tiedä, mitä oikein tapahtui. Nyt hän on newyor­ki­laisen yliopis­tonsa asunto­lassa yksin, sillä kaikki muut ovat lähteneet joulun viettoon. Marinin paras ystävä Mabel on kuitenkin tulossa hänen luokseen kolmeksi päiväksi ennen joulua. Marinin on lopulta kohdattava vanha ystävänsä, totuus ja kaikki se, mikä sai hänet lähtemään.  

We Are Okay on romaani, joka yllätti minut. En odottanut pitäväni siitä niin paljon kuin pidin. Kuvit­telin sen olevan jotenkin nuorten­kir­ja­mai­sempi eli sisäl­tävän ehkä enemmän dialogia ja toimintaa ja kertovan jostain rakkaus­huo­lista. Toki se kertoo niistäkin, mutta myös monista muista asioista. Nämä luuloni kertovat huvit­ta­valla tavalla siitä, miten hukassa olen vielä YA:n suhteen. Ehkä aivojeni on vielä vaikea sijoittaa sitä nuorten- ja aikuisten kirjal­li­suuden väliin, kun omassa nuoruu­dessani YA ei ollut vielä mikään juttu.  

Yllät­tävän lisäksi We Are Okay on aika melan­ko­linen ja surul­linen romaani, mutta jotenkin hyvin lohdul­li­sella ja tunnel­mal­li­sella tavalla. Marinin ajatuksiin ja tunteisiin on helppo samastua ja niissä on vain ihana olla ja velloa siitäkin huoli­matta, että hänen elämässään on ehtinyt tapahtua varsin surul­lisia asioita. Kirjan tapah­tumat sijoit­tuvat vain muutamaan päivään ja varsin suljettuun ympäristöön, autioon yliopiston asuntolaan. Ehkä kiehto­valla ympäris­töllä on osansa siinä, miksi kirja tuntui niin tunnel­mal­li­selta. Noin puolet kirjan luvuista kertoo kuitenkin edelli­sestä kesästä, jolloin tapahtui se, mitä Marin ei haluaisi muistella. Mabelin saapu­minen New Yorkiin kuitenkin pakottaa Marinin ajatte­lemaan menneitä tapah­tumia. Asiat eivät ole ihan niin yksin­ker­taisia kuin aluksi voisi kuvitella.  

We Are Okay on romaani monista eri asioista ja teemoista, kuten rakkau­desta ja surusta sekä yksinäi­syy­destä ja ystävyy­destä, mutta raikkaalla tavalla. Se on jotenkin osuvasti kiinni tässä ajassa, mutta kuvaa samalla varsin univer­saa­listi nuoruutta ja sen kipupis­teitä. Tarinan muutamat vähän liian helpot tai yksin­ker­tais­tetut ratkaisut eivät nekään juuri häirinneet, kun tunnelma vei niin hyvin mukanaan. Ei siis harmit­tanut, vaikken vielä saanutkaan sitä alunperin odotta­maani sarja­ku­va­ro­maania!

Helmet-lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa  

Nina LaCour: We Are Okay
Dutton Books 2017
234 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.