Type and press Enter.

Johan Bargum: Syyspur­jehdus

R A K A S T A N  Johan Bargumin novelleja. Niissä ihastut­tavat erityi­sesti yllät­tävät tapah­tumat arjen keskellä ja luonto­ku­vaukset. Olen lukenut kokoelman Novelleja 1965–2015, johon on koottu novelleja Bargumin pitkän uran varrelta, ja viime kesänä julkaistun novelleja ja muita lyhyitä tekstejä sisäl­tävän Lyhykäisiä. Syyspur­jehdus on ensim­mäinen Bargu­milta lukemani romaani.  

Elinillä oli kiikari. Hän istui aivan kuten Haraldkin katsellen poispäin, kohti etelää, jossa kuu nousi iltaus­vasta pienen luodon ylle orans­sin­pu­naisena ja laidoiltaan epäselvänä. Hän kiikaroi sitä hetken. Sitten hän kääntyi minuun päin, käänsi kiikarin ja katseli minua väärin päin.– Nyt sinä olet ääret­tömän kaukana minusta, hän sanoi.”  

Eräänä syyskuisena päivänä kaksi miestä lähtee purjeh­timaan. Olof ja Harald eivät ole ystäviä keskenään, mutta heitä yhdistää menneisyys, sama nainen nimeltä Elin, joka on kuollut. Ehkä menneet asiat selke­nevät matkan aikana, ehkä miesten välille tulee rauha. Selvää on lopulta vain se, että veneen palatessa lähtö­sa­tamaan, kyydissä on enää vain toinen miehistä.  

Syyspur­jehdus on tiivis romaani. Näennäisen rauhal­lisen pinnan alla myrskyää ja tapahtuu paljon asioita. Romaanin ensim­mäinen puolikas on kerrottu Olofin näkökul­masta. Hän kertoo oman näkemyk­sensä mennei­syyden tapah­tu­mista ja rakas­tu­mi­sestaan Eliniin. Toisessa puolik­kaassa ääneen pääsee Harald kirjoit­ta­mansa kirjeen välityk­sellä. Miesten kokemukset eroavat toisistaan eikä lukija voi lopulta tietää, kumpi puhuu totta ja kumpi ei – vai onko sillä edes väliä? Kummankin kokemukset ovat totta heille itselleen. Mielen­kiin­toista olisi ollut kuulla vielä Elinin versio, vaikka se jossain määrin aukeaakin molempien miesten kerto­musten perus­teella.  

Bargumin ilmaisu on pienie­leistä ja ilmavaa, mutta hyvin tarkka­nä­köistä. Jokai­sella sanalla ja lauseella on tekstissä paikkansa. Se sopii romaanin arvoi­tuk­sel­liseen tyyliin. Romaa­nissa on myös tietyn­laista melan­ko­li­suutta ja surua. Kesän loppu, meri, mennei­syyden valinnat, vanhe­ne­minen ja kuoleman läheisyys ovat asioita, joiden ympärille romaani ja sen tunnelma kietou­tuvat tiukasti. Bargum kuvaa ihanasti luontoa, merta ja purjeh­dusta, mutta hänen kynänsä on tarkka myös ihmis­luonteen kuvaajana. Hän tavoittaa henki­lö­hah­mo­jensa sisim­mistä jotain hyvin puhut­te­levaa ja tärkeää.  

Uskon palaavani Syyspur­jeh­duksen pariin vielä myöhem­minkin, sillä luulen sen olevan romaani, joka aukeaa paremmin mitä enemmän sitä lukee ja tulkitsee. Tarina sisältää erilaisia symbo­lisia merki­tyksiä ja muita vihjeitä, jotka luulta­vasti auttavat ymmär­tämään menneitä asioita tarkemmin. Mitä esimer­kiksi Haraldin koira Rufus symboloi?  

Aina kun olen lukenut Bargumin teoksen, vannon lukevani pian lisää, mutta sitten en kuitenkaan raaski. Jään odottamaan sitä sopivaa lukuhetkeä, täydel­listä mielen­tilaa, jonka Bargumin teokset mielestäni ansait­sevat. Mutta taas kerran haluaisin lukea pian lisää, tällä kertaa ehkä jälleen novelleja. Ne tuntuvat minusta keväältä, ajalta, jolloin luin ensim­mäiset Bargumin novellini, joten ehkä silloin, ehkä aika pian.

Rakas­tatteko tekin Johan Bargumia?  

Muissa blogeissa: Luetut, lukemat­tomat, Kirja­säh­kö­käyrä, Luettua elämää, P. S. Rakastan kirjoja, Lumiomena, Kirja­kaapin kummitus, Kaisa Reetta T., Reader, why did I marry him?, Hemulin kirja­hylly ja Tarukirja.  

Helmet-lukuhaaste 2018: 40. Kirjassa on lemmik­kieläin  

Johan Bargum: Syyspur­jehdus
(Seglats i september, 2011)
Suom. Marja Kyrö
Tammi 2012
120 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

9 comments

  1. Kyllä! Rakastan Bargumin kirjoja, varsinkin uudempaa tuotantoa. Ja viimeksi kirja­mes­suilla havaitsin, että mies on itsekin rakas­tettava.

    1. Ihana kuulla, Bargumin tapaisin itsekin mielelläni. Novelleja 1965–2015 kokoelman perus­teella pidin kovasti hänen uransa keski­vaiheen kirjoi­tuk­sista, mutta Lyhykäisiä ja tämä Syyspur­jehdus osoitti uudem­pienkin tekstien olevan hienoja. Onneksi sitä tuotantoa vielä riittää ja tulee toivot­ta­vasti vielä lisää!

    2. Oikeastaan taisin tarkoittaa “uudem­malla tuotan­nolla” kaikkea 80-luvusta lähtien… :) Olen haalinut hyllyyni melkein kaikki Bargumit, divarista löytyi niin halvalla. Ensim­mäinen suomen­nettu romaani oli pettymys, jopa niin paha että unohdin Bargumin moneksi vuodeksi, mutta Lyhykäisiä palautti uskoni ja innos­tukseni. Aion jatkaa lukemista vanhem­masta päästä, toinen romaa­ni­suo­mennos (Suoma­lainen ruletti) oli minusta jo melko selvästi ensim­mäistä parempi.

      Bargum oli Helsingin messuilla haasta­tel­tavana Pertti Lassilan kanssa. Erinomaisia kirjai­li­joita ja sympaat­tisia tyyppejä molemmat, Bargum hurmasi myös huumo­rin­ta­jullaan. Signee­raus­pis­teessä ei ollut jonoa, joten ehdin jututtaa miehiä rauhassa. Mainitsin Bargu­mille tutus­tu­neeni hänen tuotan­toonsa vuonna 2011, kun kirja­blo­geissa oli pieni­muo­toinen Syyskesä-buumi sopivasti ennen Syyspur­jeh­duksen julkaisua. Hän totesi huoman­neensa blogi­jutut ja ilahtu­neensa.

    3. Minä olen syntynyt 80-luvun lopulla, joten sen aikaiset asiat ovat minulle jo tosi vanhoja juttuja :D Hmm, pitäisi ehkä lähteä divari­kier­rok­selle (josta ei nykyään täällä Oulussa tulisi kovin pitkä), Bargumia olisi kiva kerätä omaankin hyllyyn. Miehen ensim­mäinen suomen­nettu romaani ei bloggauk­seksi perus­teella vaikuta kovinkaan kiinnos­ta­valta, ehkä se voi jättää huoletta väliin.

      Hauska kuulla, että Bargum on notee­rannut kirja­blogit ja ilahtunut!

    4. Pakko myöntää, ettei minul­lakaan 80-luku ihan tuoreessa muistissa ole, luin silloin lähinnä Enid Blytonia. :D Onnea Bargumien metsäs­tykseen!

  2. Olen hulluna Bargumin tuotantoon ja olen kutsunut kirjai­lijaa jopa neroksi! Syyspur­jehdus oli lukuvuotena 2012 kuuden­neksi paras kirja kaikista lukemistani.

    <3

    1. No kyllä, minäkin voisin alkaa jo kutsua häntä tuolla nimellä! Hän on ihan hirveän taitava kirjoittaja, sellainen, joka haluaisin itsekin olla jos haluaisin kirjoittaa.

  3. Olen lukenut vain Syyspur­jeh­duksen, mutta mieli tekisi lukea enemmänkin. Pidin tästä kirjasta kovasti.

    1. Suosit­telen kovasti ainakin Bargumin novelleja, kun romaa­neista ei ole vielä Syyspur­jeh­dusta enempää kokemusta. Vaikea kuitenkaan uskoa, että Bargum olisi voinut edes kirjoittaa huonoa kirjaa.