Type and press Enter.

Han Kang: The White Book

Raising her eyes to the afternoon sky as she walked, a black that her homeland knew only at night, her mind turned to thoughts of nebulae. To the thousands of stars like grains of salt whose light had streamed down to her, those nights at her parents’ count­ryside home. Clean, cold light that had bathed her eyes, scouring her mind of all memory.”  

Han Kang on nero nero nero. Olen rakas­tunut hänen teoksiinsa kuluneen vuoden aikana. The Vegeta­rianin kohdalla aavis­telin jotain erittäin hyvää, Human Acts suorastaan lumosi minut, ja nyt, The White Book, lunasti kaikki loputkin odotukseni. Han Kang on uusi lempi­kir­jai­lijani.  

The White Book on vähän vaikeasti määri­teltävä kirja. Se ei oikeastaan ole romaani, mutta ei novelli- tai runoko­koel­makaan, vaikka siinä on vähän niitä kaikkia. Se on kokoelma valkoisia asioita. Kapalot. Suola. Lumi. Kuu. Aallot. Tyhjä paperi. Valkoinen koira. Käärin­liina. Valkoinen on kerto­jalle väri, joka tuo mieleen erilaisia muistoja. Valkoi­sella on hänelle merkitys, monta merki­tystä. Se liittyy iloon ja suruun, syntymään ja kuolemaan, kaikkiin niihin yhtä aikaa. Joskus värin yhteys johonkin muistoon voi vaikuttaa pieneltä, mutta sitten siitä kasvaakin suuri ja merkittävä. Tekstit ovat tarinoita olemas­sao­losta ja sen outou­desta, ajasta ja ulottu­vuuk­sista.  

Each moment s a leap forwards from the brink of an invisible cliff, where time’s keen edges are constantly renewed. We lift our foot from the solid ground of all our life lived thus far, and take that perilous step out into the empty air. Not because we can claim any particular courage, but because there is no other way. Now, in this moment, I feel that verti­ginous thrill course through me. As I step recklessly into time I have not yet lived, into this book I have not yet written.”  

Kirjan tekstien välillä on rihmoja ja yhtäläi­syyksiä, ne eivät leiju tyhjiössä. On valkoisia asioita ja muistoja, jotka toistuvat. Kertoja tuntuu palaavan usein oleske­luunsa talvi­sessa Kaupun­gissa (Varso­vassa) ja hänen muutaman tunnin ikäisenä kuolleeseen isosis­koonsa, jonka hän kuvit­telee itsensä tilalle – jos sisko olisikin jäänyt henkiin eikä kertojaa olisikaan. Kirjan ensim­mäinen osa kertoo “minusta” ja toinen, ehkä vielä merkit­tä­vämpi, “hänestä”.

The White Book on kerto­jalleen hyvin henki­lö­koh­tainen. Joidenkin asioiden kanssa koin syvää yhtei­sym­mär­rystä ja liiku­tuksen tunnetta, mutta osan merki­tyksen kykenin vain aavis­tamaan. Teksti on hyvin puhdasta ja raakaa. Sitä voimistaa vielä valkoisten asioiden vertaus­ku­val­lisuus. Kangin lauseet ovat uskomat­toman hienoja ja tiheitä, ne ovat täynnä merki­tystä. Niitä tekee mieli lukea uudelleen ja uudelleen, niin, ettei mitään varmasti jää huomaa­matta.  

Olen aika sanaton. Jään jänni­tyk­sellä odottamaan, mitä Kangilta on tulossa seuraa­vaksi.

This life only needed one of us to live it. If you had lived beyond those first few hours, I would not be living now. My life means yours is impos­sible. Only in the gap between darkness and light, only in that blue-tinged breach, do we manage to make out each other’s faces.

Helmet-lukuhaaste 2018: 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja

Han Kang: The White Book
(흰, 2016)
Kääntänyt koreasta Deborah Smith
Porto­bello Books 2017
161 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Sinä olet askeleen edellä näissä Han Kangin kirjoissa! Itse luin Ihmisen teot; Vegeta­ristia en ole ainakaan vielä lukenut. Tuo sanaton kuvaa hyvin omia tunnel­miani Ihmisen tekojen jälkeen. Han Kang osaa nähtä­västi pysäyttää!

    1. Human Acts / Ihmisen teot oli pysäyttävä. Ehdot­to­masti viime vuoden tärkeimpiä kirjojani. Toivot­ta­vasti tämä The White Book suomen­net­taisiin myös, vaikka on vähän erilai­sempi: yhdis­telee vähän eri muotoja ja lajeja, sisältää valokuvia jne. Kang on ihan hurjan kiinnostava kirjailija!

  2. Tämän tyyppinen kirjal­lisuus on minulle lähes tunte­ma­tonta, mutta kiinnostuin tästä kirjasta kovasti! Kerronta todella vaikuttaa hyvin kauniilta. Uskon tarttuvani tähän heti mahdol­li­suuden tullessa, tai kenties aloitankin kirjai­lijan muista teoksista.

    1. Kyllä, Kang kirjoittaa tavallaan aika yksin­ker­taisin lausein, mutta kuitenkin kauniilla tavalla. Suosit­telen kovasti. Vaikutuin suuresti myös Human Actsista / Ihmisen teoista eikä The Vegetarian / Vegeta­risti sekään huono ollut. Eli oikeastaan voit aloittaa näistä ihan mistä vaan!