Type and press Enter.

Hanna Hauru: Paperi­na­ru­jumala

Puhelin soi juuri, kun olen istunut takaisin työpöytäni ääreen ja laittanut villa­sukat jalkaani.
Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: “Kaupun­gintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulke­massa puhelinta, kun toinen ääni kiinnittää huomioni ja unohdan luurin käteen. Avaan työpöytäni ylälaa­tikon, ja siellä Raamatun sivut selau­tuvat itsekseen, vaikka viima ei sentään käy laati­kossa.
Punaky­nällä kirjoi­tettu äidin omistus­kir­joitus sulaa ja valuu kuin vesiväri liian märäksi lavee­ra­tulla paperilla. Tilalle tulee päivä­määrä.
Samassa Jumala alkaa puhua minulle puhelimen kautta. On kuin kohina olisi ollut sivujen kahinaa, ja nyt Hän on valmis puhumaan minulle.
Hanna Haurun pienois­ro­maani Paperi­na­ru­jumala kiinnosti minua kahdesta syystä: ensiksi rakastin kevät­tal­vella lukemaani Jääkantta ja olen siitä asti halunnut lukea lisää Haurua, ja toiseksi huomasin, että Paperi­na­ru­jumala sijoittuu Ouluun, jolloin se sopii kätevästi Helmet-lukuhaasteen vähän kiperään kohtaan numero 27, kotipaik­ka­kun­taasi liittyvä kirja. No, jos pilkkua aletaan viilaamaan, romaa­nissa ei taideta missään kohdassa kertoa, että se sijoittuu nimenomaan Ouluun eikä siinä mainita mitään tiettyjä Oulussa sijait­sevia katuja tai paikkoja, joista sen voisi edes päätellä. Ainoa vihje on heinos­laisuus, joka oli Oulussa 1960-luvulla alkunsa saanut uskon­nol­linen liike.
Kaupun­gin­ta­lolla kontto­ristina työsken­televä Laina Heinonen saa kesken työpäivän puhelun Jumalalta. Hänen tulee johdattaa 800 ihmistä pelas­tukseen, sillä maail­man­loppu koittaa april­li­päivänä 1962. Jos Laina ei onnistu tehtä­vässään, joutuu koko kansa kadotukseen. Laina alkaa yhdessä sisarensa Lianan kanssa toteuttaa saamaansa tehtävää.
Heinos­laisuus eli Oulun profetia oli Oulussa 1960-luvulla vaikut­tanut herätys­liike, jota johtivat sisau­rukset Laila ja Aune Heinonen. Liike sai alkunsa syksyllä 1960, kun läänin­hal­li­tuksen kanslistina työsken­nellyt Laila sai kerto­mansa mukaan Jumalalta ilmoi­tuksen, joka oli idealtaan suunnilleen saman­lainen kuin Paperi­na­ru­ju­ma­lassa Lainan saama puhelu. Liike sai kanna­tusta pitkälti Suomen silloisen poliit­tisen tilanteen, etenkin nootti­kriisin, vuoksi. Heinos­laisuus vaikuttaa edelleen Turun seudulla Kaari­nassa pienen kannat­ta­ja­joukon keskuu­dessa. Hauru on siis tarttunut mielen­kiin­toiseen aiheeseen, mutta Paperi­na­ru­jumala on kuitenkin suurelta osin fiktiota, mieli­ku­vi­tuksen tuotetta.
Hauru kirjoittaa lyhyin, tiivein, mutta silti varsin kuvai­levin lausein. Kerronta on kaunista ja soljuvaa. Teksti ilmaisee hyvin Lainan sisäistä maailmaa, uskon­nol­lista kiihkoa ja maltta­mat­to­muutta. Paperi­na­ru­jumala ei kerro pelkästään heinos­lai­suuden synnystä, vaan Lainan ja Lianan lapsuuteen sijoit­tuvien takaumien avulla se pyrkii selit­tämään myös heidän persoo­naansa ja sitä, miksi heinos­laisuus kenties sai alkunsa. Pidän siitä, että kirjan luvut ovat todella lyhyitä ja väljiä eikä itse kirjakaan ole edes sadan sivun mittainen: sen lukee kirjai­mel­li­sesti hetkessä. Samalla muutama kymmenen lisäsivua olisi kuitenkin voinut hieman terävöittää tarinaa, tuoda siihen vielä jotain, no, lisää, ehkä syventää aihetta.
Hauru on todella kiinnostava kirjailija, joka kirjoittaa kiehto­vista aiheista. Onneksi kirja­pi­nossa odottaa jo muutama Hauru lisää.
––
Hanna Hauru: Paperi­na­ru­jumala
Like 2013, 95 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Hannaa haluan ehdot­to­masti lukea lisää! En ymmärrä miksen ole jo tehnyt niin. Jääkannen luin kun se ilmestyi, ja sen jälkeen on jäänyt kaive­lemaan tämä kirjoittaja.

    1. Kyllä, minäkin haluan lukea ehdot­to­masti lisää! Nyt äkkiä varaamaan Hannan kirjoja, sillä niihin voi tulla jonoa Jääkannen Finlandia-ehdok­kuuden myötä :D

  2. Kuulostaa ihanalta, että hyllystä löytyy lisää. Nämä on kirjoja, jotka haluaisin itsekin omistaa :)

    1. En itse asiassa omista Haurun kirjoja, vaan ne ovat minulla kirjas­tosta lainassa. Olisi kyllä kiva omistaakin!

  3. Minäkin pidän Hanna Haurun teksteistä, ja pitäisi ehdot­to­masti lukea koko tuotanto. Tätä en ole lukenut, mutta kaiken­lainen uskon­nol­lisuus ja herätys­liikkeet kiinnos­tavat, joten ilman muuta tämäkin!

    1. Ja nyt on hyvä syykin lukea Haurun kirjoja, kun Jääkansi pompsahti Finlandia-ehdok­kaaksi :) Tämä Paperi­na­ru­jumala on kiinnostava, erilainen kuin tuo Jääkansi. Jääkan­nesta kuitenkin pidän enemmän.

  4. Kiinnos­ta­va­no­loinen kirjailija! Huvitti, katsoin juuri Finlandia-ehdok­kaiden julkis­tusta ja sitten huomasin tämän välilehden olevan auki. Jääkansi kannattaa selvästi siis ainakin lukea, miksei tämäkin!

    1. Hauska sattuma! :D Minä veikkasin tai pikem­minkin toivoin Jääkannen olevan ehdolla, sillä pidin siitä paljon, kun sen alkuvuo­desta luin, mutta en uskonut sen mahdol­li­suuksiin päästä Finlandia-ehdok­kaaksi, sillä enpä tiennyt, että tämän­vuo­tinen raati arvostaa niin kovasti perin­teistä kerron­ta­tapaa rikkovaa kirjal­li­suutta. Huh, ihanaa, että se on ehdolla!