Type and press Enter.

Han Kang: Human Acts

You fix on her eyes, which have become hollow and shadowed, and think, wherea­bouts in the body is that bird when the person is still alive? In that furrowed brow, above the halolike crown of that head, in some chamber of the heart?”

Han Kangin ensim­mäinen enlgan­niksi käännetty romaani The Vegetarian (Vegeta­risti, Gummerus 2016) teki minuun suuren vaiku­tuksen viime vuonna: se oli yksiä mieleen­pai­nu­vimpia lukuko­ke­muksia. Koko tämän vuoden olen halunnut lukea myös kirjai­lijan seuraavan englan­niksi käännetyn teoksen, Human Actsin. Onneksi, onneksi päätin vihdoinkin lukea sen, sillä Human Acts on tärkeä kirja.

Human Acts kertoo Etelä-Korean Gwangjun vuoden 1980 toukokuun kansan­noususta, josta tuli nopeasti väkival­tainen tapahtuma. Tapah­tumat saivat alkunsa presi­dentti Park Chung-heen salamur­hasta lokakuussa 1979 ja tätä seuran­neesta sotilas­val­lan­kaap­pauk­sesta. Park Chung-hee oli nostanut Etelä-Korean köyhästä maata­lous­maasta vauraaksi, teollis­tu­vaksi maaksi, mutta hallinnut sitä diktaat­torin elkein. Hänen yhtäk­kinen kuole­mansa jätti maahan valta­tyhjiön, mutta pian maata hallit­semaan nousi kenraali Chun Doo-hwan, joka ei ollut lainkaan edeltä­jäänsä parempi hallitsija. Maahan oli julis­tettu poikkeustila ja touko­kuussa opiske­lijat alkoivat osoittaa mieltään sen pitkit­ty­misen ja yliopis­tojen sulke­misen takia. Myös muita ihmis­ryhmiä liittyi miele­no­soi­tuksiin vaatimaan demokratiaa. Miele­no­soi­tuksia järjes­tettiin siis ympäri maata, mutta Gwangjun kaupun­gissa seuraukset olivat kovimmat: Chun Doo-hwan päätti tukah­duttaa miele­no­soi­tukset aseel­li­sesti, minkä seurauksena sadat ihmiset kuolivat. Nykyään tuo tapahtuma muiste­taankin nimellä Gwangjun verilöyly.

Vuoden 1980 tapah­tumat ovat olleet aina etelä­ko­rea­laisten muistoissa, mutta niistä on pitänyt vaieta. Esimer­kiksi vasta vuonna 1997 toukokuun 18. päivä eli päivä, jolloin Gwangjun tapah­tumat alkoivat, hyväk­syttiin viral­li­seksi muisto­päi­väksi. Jos jotain hyvää Gwangjun verilöy­lystä voi sanoa, niin ainakin sen ja myöhempien liikkeiden seurauksena Etelä-Koreasta tuli lopulta demokraat­tinen valtio. Tai no ainakin maan itsensä mitta­puulla demokraat­tinen.

Human Acts koostuu seitse­mästä eri luvusta (tai kuudesta ja epilo­gista), joiden päähen­kilöt ovat tai olivat tavalla tai toisella mukana Gwangjun kansan­nousussa. Ensim­mäi­sessä luvussa seurataan 15-vuotiasta koulu­laista Dong-ho’ta, joka yrittää löytää miele­no­soi­tuk­sissa hukkaa­mansa ystävän. Hän päätyy auttamaan kahta nuorta naista tapet­tujen ihmisten kokoa­mi­sessa liikun­ta­halliin. Ruumiista tulee pitää kirjaa, ne täytyy siistiä ja auttaa omaisia tunnis­tamaan lähei­sensä. Jotkut ruumiit ovat niin pahasti silvottuja, ettei niitä ole helppo tunnistaa. Ne ovat peitettynä salin nurkassa, päivien ajan.

Ensim­mäinen luku on tärkeä, sillä seuraavat luvut kiinnit­tyvät siihen enemmän tai vähemmän tiukasti: Dong-ho on hahmo, johon muut kirjan hahmot yhdis­tyvät. Dong-ho’n jälkeen on miele­no­soi­tuk­sissa kuolleen pojan sielu, joka näkee mitä hänen, ja mikä hirveintä, muiden ruumiille tapahtuu heidän kuole­mansa jälkeen, kustan­nus­toi­mittaja, joka taistelee sensuuria vastaan ja välttelee haastat­telun antamista, vanki­lassa virunut mies ja seksu­aa­lista väkivaltaa kohdannut tehdas­työ­läinen, jotka kärsivät hiljaa. On myös sureva äiti, joka ei halua päästää irti ja vielä lopuksi kirjailija, Han Kang, jolla on myös omat siteensä Gwangjun tapah­tumiin. Heihin kaikkiin Gwangjun kansan­nousu ja verilöyly ovat jättäneet jälkensä, he kaikki etsivät ääntä, jonka avulla käsitellä tapah­tumia, he kaikki kärsivät. Ajalli­sesti lukujen tapah­tumat sijoit­tuvat aina Gwangjun kansan­noususta 1980 vuoteen 2013 asti.

She got off the bus at the stop in front of her house and went straight to the public phone booth. Shrugging her satchel onto the floor, she swiped at the sweat trickling down over her forehead, inserted a coin into the slot, dialed 114, and waited. ‘The Provincial Office complaints department, please.’ She dialed the number she was given and waited again. ‘I’ve just seen water coming out of the fountain, and I don’t think it should be allowed.’ Tremulous at first, her voice became clearer as she carried on speaking. ‘What I mean is, how can it have started operating again already? It’s been dry ever since the uprising began and now it’s back on again, as though everyt­hing’s back to normal. How can that be possible?’ ”

Gwangjun vuoden 1980 tapah­tumat olivat minulle vain etäisesti tuttuja, jossain ohimennen kuultuja, muuten olen hyvin tietä­mätön Etelä-Korean ja muutenkin melkein koko Aasian alueen (lähi)historiasta. Sen vuoksi oli hienoa lukea ja oppia kansan­noususta lisää, yrittää ymmärtää sitä tilan­netta ja siinä mukana olleita ihmisiä. Kang kuvaa oival­li­sesti paitsi itse kansan­nousun aikaan tapah­tu­neita asioita, myös niistä aiheu­tu­neita paina­jaisia, surua ja traumoja. Ne eivät jää vain yhteen sukupolveen, vaan siirtyvät myös seuraavien polvien elämän­ta­ri­noihin. Human Actsin kaksi ensim­mäistä lukua herät­tivät minussa erityistä kauhua. Kuva ystäväänsä ruumiiden keskeltä etsivästä Dong-ho’sta on piirtynyt verkko­kal­voilleni, samoin kuva toisen pojan välkky­västä sielusta, joka katsoo oman, kymmenien muiden ruumiiden muodos­taman tornin alimmaisena olevan ruumiinsa asteit­taista mädän­ty­mistä, ja tuntee muiden ihmisten sielut ympärillään. Myös poikansa yhä edelleen ihmis­jou­koissa näkevä ja tämän jäännökset uudestaan hautaava äiti ja tämän suru tuntui jossain syvällä. Teoksen epilo­gissa äänessä on kirjailija itse. Siinä hän kertoo omasta suhteestaan Gwangjun tapah­tumiin ja miksi halusi kirjoittaa aiheesta. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu.

Human Acts on kertomus ihmisten kärsi­myk­sistä ja toisilleen aiheut­ta­mista kivuista. Se on siinä mielessä haastava, että se vaatii lukijalta herkkyyttä havaita asioita, joita ei aina sanota ääneen. Romaani on järkyttävä ja brutaali – Kang ei säästele yksityis­koh­dissa vaan tuo tappa­misen ja kaiken sen väkivallan, veren­vuo­da­tuksen ja mädän­tyvät ruumis­kasat lähelle lukijaa – mutta myös vaikuttava ja tärkeä. Se on tyyliltään lähellä The Vegeta­riania ja se on yhtä vaativa siten, että se kysyy, huutaa ja pakottaa ajatte­lemaan.

Is it true that human beings are funda­men­tally cruel? Is the experience of cruelty the only thing we share as a species? Is the dignity that we cling to nothing but self-delusion, masking from ourselves this single truth: that each one of us is capable of being reduced to an insect, a ravening beast, a lump of meat? To be degraded, damaged, slaughtered––is this the essential fate of humankind, one that history has confirmed as inevi­table?”

Gummerus julkaisee Human Actsin suomeksi ensi tammi­kuussa nimellä Ihmisen teot. Vastikään on myös julkaistu hänen kolmas englan­niksi käännetty teoksensa, The White Book.

Han Kang: Human Acts
(Sonyeon‑i Onda, 2014)
Kääntänyt Deborah Smith
Hogarth Press 2017
218 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Mun edellinen kommentti katosi bittia­va­ruuteen? :D no, piti sanomani että kiitos hurjan kiinnos­ta­vasta postauk­sesta, alkoi tämä kirja kiinnostaa entistä enemmän! Vegeta­risti oli jo aikamoinen lukuko­kemus, hienoa, että tämän­ta­soista kirjal­li­suutta suomen­netaan. Vielä kun käännet­täisiin alkupe­räi­sestä kielestä.. :)

    1. Ei tosiaan tullut perille! Bloggerin salat.

      Tämä on upea kirja, joten mahtavaa, että tulee pian myös suomeksi. Se on tietysti harmi, ettei käännös ole tehty koreasta. Luulta­vasti Suomesta ei sitten löydy pätevää korean­kie­lisen kirjal­li­suuden kääntäjää (?) ja/tai työ olisi todella haastava, sillä korea on niin erilainen kieli kuin suomi, englantiin kääntä­mi­nenkin kun tuotti vaikeuksia. Täältä löytyy todella hyvä Deborah Smithin kirjoittama essee Human Actsin käännös­pro­ses­sista, jos kiinnostaa lukea siitä: https://www.asymptotejournal.com/criticism/han-kang-human-acts/

  2. Huh, odotan tämän lukemista paljon. Vegeta­risti oli kiehtova lukuko­kemus, vaikkei se aivan sielujeni sisimpiä sopukoita kosket­ta­nutkaan. Uusien teemojen ja aiheiden tuleminen omaan tietoi­suuteen on aina hienoa, minäkään en paljoa Etelä-Koreasta tiedä.

    1. Luulen, että sinäkin saattaisit pitää tästä enemmän kuin Vegeta­ris­tista, on vaikut­ta­vampi ja tulee enemmän iholle. Ihan kylmät väreet menee vieläkin, kun ajattelee!

  3. Huh. Kuulostaa vaikut­ta­valta. Jään odottamaan suomen­nosta, joka onneksi on siis tulossa pian.

    1. Sitä tämä on, todella vaikuttava. Onneksi suomennos tulee tosiaan pian eikä vasta loppu­ke­väästä :)