Type and press Enter.

Finlandia-palkinto 2017: kauno­kir­jal­li­suuden ehdokkaat

Kauno­kir­jal­li­suuden Finlandia-ehdokkaat on nyt julkis­tettu. Viime vuonna palkinto uudistui siten, ettei enää jaeta Tieto-Finlandiaa, Finlandia Junioria ja Finlandiaa, vaan kaikkien katego­rioiden (tieto­kir­jal­lisuus, lasten- ja nuorten­kir­jal­lisuus ja kauno­kir­jal­lisuus) voittajat saavat Finlandia-palkinnon. Käytäntö ei erottele palkintoja tai kirjal­li­suuden lajeja toisistaan, vaan ne ovat yhtä arvok­kaita.
Kuten myös viime vuonna, myös tänä vuonna lukijat pääsevät äänes­tämään omia suosik­kejaan. Äänestys käynnistyy tänään perjan­taina 10. marras­kuuta klo 12 Suomen Kirja­säätiön sivuilla ja päättyy pari päivää ennen voittajien julkis­tusta, sunnun­taina 26. marras­kuuta klo 23.59. Äänes­tys­si­vulle pääset täältä.
Mutta mennään jo niihin ehdok­kaisiin, nehän ne tässä eniten kiinnos­tavat! Ehdolla vuoden 2017 kauno­kir­jal­li­suuden Finlandia-palkinnon saajaksi ovat seuraavat teokset:
Hanna Hauru: Jääkansi (Like)
Raadin perus­telut:
“Hauru osaa kirjoittaa sanat niin täyteen merki­tyksiä, että häntä voi kirjoit­tajana kutsua timan­tin­hio­jaksi.
Jääkansi on sodasta ja hulluu­desta toipuvan perheen tarina, jossa elämän perus­asioista kasvaa
suuren­moinen ja koskettava romaani. Tätä kirjaa ei voi lukea ulkokoh­tai­sesti, se puhut­telee lukijaansa kuin
ystävää ja sen jokainen lause on kevyt lukea, mutta painava kantaa.”
Juha Hurme: Niemi (Teos)
Raadin perus­telut:
“Myytti vastaa kysymykseen, mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa. Myytti on siis selitys
metafyy­sisiin olemas­saoloa koskeviin kysymyksiin. Juha Hurmeen Niemi vastaa Suomea ja suoma­laisia
koskevaan myyttiin kaikella sillä tiedolla, jota kulttuu­rimme kantaa. Näin laajan kokonai­suuden voi kattaa
vain suuren­moi­sella diletant­ti­sella kauno­kir­jal­li­suu­della, jossa Hurme haastaa pystypäin niin legen­daa­risen
Egon Friedellin kuin Zachris Topeliuk­senkin.”
Tommi Liimatta: Autarktis (Like)
Raadin perus­telut:
“Lämmin humanismi alkaa puhutella kirjan ensim­mäi­sestä luvusta lähtien. Kirjan nimi tulee sanoista arktis ja
autonomia. Kun maaseutu tyhjenee ja infra­struk­tuuri sammuu syrjä­seu­duilta, sinne jäävät ihmiset
saavut­tavat autonomian. He huoleh­tivat omasta elämästään, kulttuu­ri­pe­rin­nöstään ja elämän
mielek­kyy­destä omaeh­toi­sesti. Autarktis on suuren­moinen riippu­mat­to­muuden ylistys.”
Miki Liukkonen: O (WSOY)
Raadin perus­telut:
“Proosaa voidaan kutsua lauseista koostu­vaksi selvi­tyk­seksi asian tilasta. Miki Liukkosen O on tässä
suhteessa selvitys pakko­neu­root­ti­sesta mille­ni­aa­li­su­ku­polven ajasta, jossa syiden etsiminen muodostuu
metsäksi, jonka jokainen puu tutkitaan. O on maksi­maa­li­suu­dessaan pysäyttävä teos. Sen kieli on
täsmäl­li­syy­dessään hyker­ryt­tävää ja kieliai­nek­seltaan se näyttää ehtymät­tö­mältä. O kykenee synnyt­tämään
lukijassa uteliai­suutta jokai­sella sivullaan, ja havain­tojen tarkkuu­dessa se on ennen­nä­ke­mät­tömän terävä.”
Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat (Otava)
Raadin perus­telut:
“Sandu onnistuu esikois­ro­maa­nissaan tekemään näkyväksi sen, miten kieli, kulttuuri ja synnyinmaa ovat aina
ihmisen ja ihmisyyden raken­nus­pa­li­koita. Kansa­kuntien haavat ovat monesti yhtäläisiä, vaikka
päättäi­simme tältä silmämme ummistaa ja jakautua parempiin ja huonompiin, voittajiin ja häviäjiin, ihmisiin
ja toisiin. Romanian­kie­linen kulttuuri elää Sandun romaa­nissa kiinteänä osana suoma­lai­suutta.”
Jaakko Yli-Juonikas: Jatkosota-extra (Siltala)
Raadin perus­telut:
“Suoma­lainen poliit­tinen kulttuuri on viime vuosina muuttunut merkit­tä­västi ja histo­rial­li­sesti. Yli-Juonikkaan
poliit­tinen satiiri ei pelkästään kommentoi yhteis­kuntaa, vaan se pureutuu siihen työkaluun, jolla massoihin
vaiku­tetaan: kieleen. Digitaa­linen kulttuuri vaikuttaa näkyvästi tapoihin käyttää kieltä, ja Yli-Juonikas
sisäl­lyttää romaa­niinsa sen koko reper­to­aarin. Tämä romaani on upealla tavalla törkeä.”
––
Mitäs mietteitä ehdokkaat herät­tävät? Onko mukana omia suosik­kejasi tai osasitko arvata näiden löytyvän listalta?
Jos viime vuoden ehdokkaat olivat vähän taval­lisia ja turval­lisia ja sitä edellisen vuoden taas todella outoja, tänä vuonna painottuu selkeästi kokeileva kerronta. Mielen­kiin­toista!
Olen todella iloinen, että Hanna Haurun Jääkansi pääsi ehdolle, sillä se on ollut tämän vuoden suosik­ki­kir­jojani. Toivoin näkeväni sen ehdok­kaiden joukossa omissa veikkai­luissani, vaikka vähän olin epäile­väinen, voisiko se päästä mukaan. Eli hyvin iloinen yllätys! Toiseksi olen iloinen Cristina Sandun Valas nimeltä Goliatin ehdok­kuu­desta. En ole vielä lukenut sitä (aion pian, sillä se vaikuttaa todella kiinnos­ta­valta) ja ehdokkuus on ihan huippu juttu nuorelle esikois­kir­jai­li­jalle.
Käy myös katso­massa, mitkä kirjat ovat ehdolla tieto­kir­jal­li­suuden ja lasten- ja nuorten­kir­jal­li­suuden katego­rioissa. Lisätietoja kauno­kir­jal­li­suuden Finlandia-ehdok­kaista, mm. raadin perus­telut, löydät täältä.
Tieto­kir­jal­li­suuden voittajan valitsee uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkä, lasten- ja nuorten­kir­jal­li­suuden voittajan muusikko Anna Puu ja kauno­kir­jal­li­suuden voittajan ministeri ja ihmisoi­keuksien puolustaja Elisabeth Rehn. Kaikkien kolmen kategorian voittajat julkis­tetaan keski­viikkona 29. marras­kuuta klo 14.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

12 comments

  1. Myös minä innostuin Haurun ehdok­kuu­desta. :) Uskon, että Haurun kirjat kaipaavat huomiota. Jääkansi on upea.

    1. Kyllä, ihanaa! Minäkin luulen, että Hauru on monille vähän tunte­mat­to­mampi nimi. En minäkään tiennyt hänen kirjoistaan ennen Jääkantta.

  2. Haurun Jääkansi on hieno kirja ja olen tosi iloinen hänen ehdok­kuu­destaan. Olen postannut myös Kahden maan Ebban. Koiramäen Suomen historia odottaa lukemista ja postausta.
    Nämä Finlan­diaeh­dokkaat ovat virkis­täviä :)

    1. Kyllä, Hauru nyt vähin­täänkin ansaitsi ehdok­kuu­tensa :) Ehdolla olevat lasten­kirjat ovat kaikki kiinnos­tavan oloisia, etenkin Kunnas näin histo­riasta pitävänä. Tieto­kirjat taas eivät herätä yhtä suuria lukuhaluja.

  3. Arvasin, että Liukkonen pääsee ehdok­kaaksi, sen verran näyttä­västi se on kotimaisen kirjal­li­suuden kentälle astellut. Tuolla se odottaa signee­rattuna hyllyssä, että lukisin sen. Jääkansi kiinnostaa myös!

    1. Liukkosen romaani saattoi olla näistä ehkä arvat­tavin. Minä en tiedä, olenko tarpeeksi kiinnos­tunut, että lukisin sen, en ainakaan ihan lähitu­le­vai­suu­dessa. Ja kun se on niin paksukin :D Hienoa, että ehdok­kaiden joukossa on kaksi hyvin nuorta tekijää (eli Liukkonen ja Sandu).

  4. Koen olevani tällä hetkellä niin pihalla tämän vuoden kotimai­sista uutuuk­sista, etten oikein osaa olla mitään mieltä. Hieman yllät­tivät, kun ovat vähän vieraampia ja teokset tosiaan melko kokei­levia. Mutta positii­vinen yllätys ehdot­to­masti!

    Lanut ovat enemmän tuttuja, ja ehdok­kaista olen lukenut kaksi + yhden selaillut läpi, mutta ajattelin syventyä siihen nyt uudelleen. Muutkin luen, paitsi Kunnasta en välttä­mättä. Pidän tosi paljon Kunnak­sesta, mutta hän on niin iso nimi ja kirjat tuttuja, etten osaa olla niin innoissani hänestä :D

    1. Tuskin tulen (koskaan?) lukemaan näitä kaikkia, esimer­kiksi Yli-Juonikkaan Jatkosota-extra ei vain kiinnosta tarpeeksi, joten sinällään listalla olisi voinut olla enemmän niitä omia tämän vuoden suosik­kejani tai muita minua henki­lö­koh­tai­sesti kiinnos­tavia kirjoja, mutta kokonai­suutena tällainen kokei­le­vampi lista on todel­lakin terve­tullut tuuletus Finlan­diassa :)

      Kiva kuulla sitten, mitä pidät niistä muista lanuista! Kunnas kiinnostaa minua ehdok­kaista eniten, mutta se on ehkä ymmär­ret­tävää kiinnos­tuk­sen­koh­teideni perus­teella :D

  5. Hauru on melkoinen yllättäjä. Tai en tiedä onko, mutta minusta se vaikuttaa jotenkin hyvin epäta­val­li­sesta ehdok­kaalta. Eli siinä mielessä yllättäjä. Olen lukenut Jääkannen ja kaikki Haurun pienro­maanit eli faniksi voisi minua sanoa. :P

    1. Kyllä, minus­takin! Hän on monelle varmasti aika tunte­maton nimi. Toivoin Jääkannen ehdok­kuutta, mutta en olisi kyllä lähtenyt lyömään vetoa, että se löytyy listalta :D Minä olen lukenut vasta Jääkannen ja Paperi­na­ru­ju­malan, mutta pari muuta teosta on lainassa kirjas­tosta, joten jospa ehtisin niiden pariin pian!

  6. Olin kyllä yllät­tynyt näistä valin­noista. Valas nimeltä Goliat löytyy katalo­geista tekemältäni lukulis­talta, muttei sekään ihan top-kiireys­luo­kassa ole. Kansi on minulle kamalan ruma. Jääkannen luin yhdellä kesän marato­neista kun se on niin lyhyt. Olihan se aika huisi ja selvästi Haurulla on taito sanoa paljon ja isosti pienessä sivumää­rässä.

    Sitä mietin näistä ehdok­kaista, ettei näissä tuo Suomi 100 -teema mitenkään erityi­sesti korostu. Tuo Niemi kai on sen tyyppinen.

    1. Joo, ei taida pahemmin Suomi 100 näissä korostua, ainakaan missään perin­tei­sessä mielessä. En sitten tiedä, pitäisikö. Onhan sekin hienoa, että 100-vuoti­aassa Suomessa julkaistaan myös kokei­levaa kirjal­li­suutta ja mahtavaa, että huomioidaan tuoreempia kirjai­li­ja­su­ku­polvia. Yllättävä lista kuitenkin.

      Mä taas en osaa päättää, pidänkö Sandun kirjan kannesta vaiko en. Jokin siinä vetää puoleensa ja kiinnostaa. Olen lukenut sitä nyt pikkuisen ja pidän!