Type and press Enter.

Sylvain Neuvel: Waking Gods

Kahden naisen lukupiirin lokakuun kirjana oli Sylvain Neuvelin Themis Files -sarjan toinen osa Waking Gods. Luimme sarjan ensim­mäisen osan, Sleeping Giants, ensim­mäisenä lukupii­ri­kir­ja­namme elokuussa, ja koska toinen osa ilmestyi tänä vuonna, ajatte­limme jatkaa sarjan parissa, pidim­mehän molemmat sarjan aloitus­osasta. Nyt kävi kuitenkin niin, että Jaana piti Waking Godsista aika paljon enemmän kuin minä.
Waking Godsin tapah­tumat eivät ole suoraa jatkumoa Sleeping Giant­sissa tapah­tu­neelle, vaan aikaa suuren, avaruu­desta peräisin olevan jätti­läis­ro­botin löyty­mi­sestä ja kaikesta siihen liitty­neestä on kulunut lähes kymmenen vuotta. Jos yhden robotin löyty­minen oli jo ainut­laa­tuinen, ihmis­kunnan tietä­mystä tekno­lo­giasta ja koko maail­man­kaik­keu­desta mullistava asia, nyt niitä ilmestyy maapal­lolle lisää, paljon lisää. Eivätkä niiden aikeet välttä­mättä ole kovin ystäväl­liset.
Muiste­lisin, että niissä harvoissa lukemissani trilo­gioissa keskim­mäinen osa on yleensä aina ollut kaikkein heikoin. Käsit­tääkseni Themis Files on myös trilogia (kolmas osa ilmestyy ensi keväänä), joten toivon, että niin olisi myös sen suhteen ja (mahdol­linen, toivot­ta­vasti ainakin) viimeinen osa olisi jälleen hyvä. Petyin Waking Godsiin. Siinä on toki monta hyvääkin asiaa, kuten ensim­mäi­sestä osasta tuttu raport­ti­mainen rakenne, joka on virkis­tävää, jatkuva toiminta, joka piti otteessaan, ja jälleen kerran loppu, jonka vuoksi ei jaksaisi odottaa sarjan kolmatta osaa.
Eniten kirjassa minua häirit­sivät syyt jätti­läis­ro­bottien ilmaan­tu­mi­selle maapal­lolle ja mitä sen vuoksi lopulta tehtiin. Nämä ovat tietysti tärkeitä asioita juonen kannalta, joten minun on nyt vaikea perus­tella, miksi ne juuri häirit­sivät niin paljon. Yleisesti ottaen ne ja niihin sidok­sissa olevat asiat tuntuivat vain epäus­kot­ta­vilta ja pyörit­telin silmiäni aika usein etenkin kirjan loppu­puo­lella. Minulle tuli myös sellainen olo, että useat kirjan tapah­tumat oli keksitty sen perus­teella, että ne näyttäi­sivät hyvältä eloku­vassa. Laskel­moivaa? Sinällään nopea tempo ja jatkuva toiminta eivät minua tässä häirinneet, sillä niitä osaa odottaakin tämän­tyyp­pi­seltä kirjalta.
Toinen aika iso ärtymystä herättävä asia on kirjan hahmot, jotka ovat pitkälti samoja vanhoja tuttuja (mikä on kiva asia), mutta jotka eivät olleet kehit­tyneet mihinkään suuntaan. Kirjan raport­ti­mainen muoto vaikuttaa toki siihen, että hahmot jäävät aika etäisiksi ja litteiksi eikä heidän kehitys­täkään ole kovin helppo kuvata, mutta ei kai se täysin mahdo­ton­takaan olisi. Lisäksi kirjassa kuolee pari hahmoa, joiden en olisi välttä­mättä toivonut kuolevan, en ainakaan toisen heistä. Se ei nyt sinällään huononna kirjaa, mutta ärsytti.
Waking Gods ei siis ole kovinkaan vakuuttava esitys ja etenkin sen loppu­puoli notkahtaa pahasti. Se antaa kuitenkin toivoa seuraa­vasta, luulta­vasti sarjan viimei­sestä osasta, joka on nimeltään Only Human. Waking Gods julkaistaan ensi keväänä myös suomeksi nimellä Heräi­levät jumalat (Like 2018).
––
Sylvain Neuvel: Waking Gods
Michael Joseph 2017, 324 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. Luin hiukan alusta postaustasi, sillä odotan kovasti suomen­nosta kakkos­osasta. Uinuvat jätti­läiset oli huippuhyvä kirja.

    1. Onneksi se tulee jo ensi keväänä :) Luulen, että jos pitää kovasti ensim­mäi­sestä osasta, pitää myös tästä toisesta osasta.