Type and press Enter.

Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia

Pajtim Statovcin Kissani Jugos­lavia on kiinnos­tanut minua jo hyvän tovin. Kun se julkaistiin vuonna 2014, en kiinnit­tänyt siihen erityistä huomiota enkä nyt sen luettuani todel­lakaan ymmärrä miksen. Nyt oli korkea aika viimeinkin tutustua Statovciin, sillä Kissani Jugos­lavia on julkaistu tänä vuonna muun muassa Briteissä ja Yhdys­val­loissa nimellä My Cat Yugos­lavia ja se on saanut kiittäviä arvos­teluja. Käännök­sessä on muuten aivan upea kansi. Romaani on myyty yhteensä ainakin 14 maahan, huippua! Se valittiin myös vuoden 2014 kirjaksi Ylen Kirjojen Suomen 101 kirjaa -hankkeessa.
Kissani Jugos­lavia on tarina kahdesta eri henki­löstä, kahdesta eri ajasta, kahdesta eri maasta. 1980-luvun Jugos­la­viassa nuori nainen, Emine, kohtaa kivellä istuessaan tulevan aviomie­hensä, mutta sitten kaikki, rakkaus, perhe, kotimaa, hajoaa palasiksi. Nykyajan Suomessa nuori Kosovassa syntynyt mies Bekim etsii omaa paikkaansa maail­masta. Hän ostaa käärmeen, vaikka pelkää eläintä, ja tapaa baarissa kauniin musta­val­koisen kissan, jonka kutsuu luokseen, vaikka tämä näyttää jo ensikoh­taa­mi­sella kyntensä.
Kissani Jugos­lavia on romaani, jota on mahdoton tiivistää vain muutamaan sanaan. Se kertoo niin monesta asiasta: maahan­muu­tosta ja siihen liitty­vistä pelon ja häpeän tunteista, yksinäi­syy­destä ja ulkopuo­li­suu­desta, nuoruu­desta ja rakkau­desta, kulttuuriin sidotuista perin­teistä ja tavoista, mutta myös niiden haasta­mi­sesta, juurista ja juuret­to­muu­desta, homosek­su­aa­li­suu­desta, sukupol­vista, vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta, histo­riasta. Vaikka aiheita ja teemoja on paljon, niitä ei, hämmäs­tyt­tävää kyllä, ole lainkaan liikaa. Ne kaikki kietou­tuvat toisiinsa niin saumat­to­masti, ettei yksikään aihe tai teema tunnu mitenkään väkinäi­seltä.
Kirjan rakenne on kiehova. Kahden eri henkilön välillä vaihteleva kerronta ja tematiikka pitävät mielen­kiintoa yllä. Lopussa yhdis­tyvät tarina­linjat ja teemat taas päättävät romaanin siten kuin sen vain voi päättää. Romaani on myös kylläs­tetty symbo­lii­kalla. Mistä kertovat esimerkisi Bekimin käärme tai hänen baarissa tapaa­mansa puhuva kissa? Edusta­vatko ne pelkoa ja sisäistä ääntä? Mennei­syyttä? Ympäröivää kulttuuria? Jokainen voi tulkita symbolit eri tavoin ja vaikka ne herät­täi­si­vätkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, se pikem­minkin lisää romaanin kiehto­vuutta.
Yksi suurimpia asioita, joita tässä romaa­nissa rakastin, on sen yhtäai­kainen tuttuus ja vieraus. Moni asia ja tunne tuli likelle ja samas­tutti, mutta vähintään yhtä moni oli uusi ja vieras, sellainen, jota halusin tunnus­tella, ihmetellä ja ymmärtää. Romaa­nissa on paljon erilaisia pintoja, joista pystyy heijas­tamaan omia kokemuk­siaan ja tunteitaan. Usein sellaiset romaanit ovatkin niitä parhaimpia – tai ainakin taidok­kaimpia.
Kissani Jugos­lavia on omape­räinen, taita­vasti kirjoi­tettu romaani, jota lukiessa herää halu ymmärtää, pakahtuu ja huokaa onnesta. Haluan pian lukea Statovcin toisen romaanin, Tiranan sydämen.
32. Kirja on inspi­roinut muuta taidetta (romaa­nista on tekeillä näytelmä) / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Pajtim Statovci: Kissani Jugos­lavia
Otava 2014, 285 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Tää on kyllä yksi vuoden parhaita lukuko­ke­muksia, oikeastaan vahvempi on vain alkuvuo­desta lukemani Tiranan sydän. Ihan mieletön, ja hienosti tästä kirjoitit. Sillä kuten sanoit, tätä on todella vaikea tiivistää muutamaan lauseeseen, saati purkaa paloiksi. Toivot­ta­vasti Statovci kirjoittaa vielä hurjasti lisää. :)

    1. Vau, huippua kuulla, että Tiranan sydän on vielä vahvempi! Onneksi se odotte­leekin jo pinossa vuoroaan. Toivotaan Statovcille pitkää uraa :)

  2. Olen lukenut kirjan jo kaksi kertaa ja postasin siitä Ylen Kirjojen Suomi 101 kirjaa hankkeessa. Onneksi kirja osui juuri minulle, koska pidän siitä hurjan paljon. Olen lukenut myös Tiranan sydämen. Kirjailija oli kirjoit­tanut niitä yhtä aikaa ja aikonut niistä tehdä yhden kirjan, mutta onneksi niistä tuli kaksi kirjaa, molemmat huippu­kir­jal­li­suutta.
    Hienoa, että ovat lähteneet valloit­tamaan maailmaa.

    1. Sinulle sattui hyvä kirja, joka kestää hyvin uudel­leen­luvun. Olipa kiinnostava tieto tuo kirjojen kirjoit­ta­minen samaan aikaan, onkohan niissä paljon yhteistä? En ole yhtään pereh­tynyt (enkä muista), mistä Tiranan sydän kertoo ja millainen se on, mutta taidan ottaa pian selvää :) Tämä Kissani Jugos­lavia olisi hauska lukea myös englan­niksi, sillä olisi kiva tietää, miten se on käännetty.

  3. Tiranan sydän oli ihana, mutta tämä mulla on edelleen kesken. Aion kyllä vielä joskus lukea, mutta se vaatii jotain enemmän kuin mitä viime lukuker­ralla oli annet­tavana :D

    1. Jee, lisää Tiranan sydämen suitsu­tusta!! Koitan lukea sen pian, niin olen sitten ajan tasalla Statovcista :D Yritä tosiaan vielä Kissaa, uskon, että pidät siitä, kunhan saat ajoitettua sen sopivaan hetkeen!