Type and press Enter.

Emily Fridlund: History of Wolves

Maybe if I’d been someone else I’d see it diffe­rently. But isn’t that the crux of the problem? Wouldn’t we all act diffe­rently if we were someone else?
Emily Fridlundin History of Wolves oli minusta ehkä toiseksi kiinnos­tavin kaikista Man Booker -palkinnon ehdolla olevista kirjoista jo pitkä­listan julkai­susta lähtien. Kaikista kiinnos­tavin oli saman­tyyp­piseen miljööseen, mutta toiseen maahan sijoittuva Fiona Mozleyn Elmet, jota lopulta rakastin ja josta tuli jonkin sortin sieukirjani. Sekä Elmet että History of Wolves pääsivät palkinnon lyhyt­lis­talle, mikä on hieno saavutus molem­milta esikois­ro­maa­neilta.
History of Wolves kertoo 14-vuoti­aasta Madeli­nesta eli Lindasta, joka asuu vanhem­piensa kanssa keskellä metsikköä Minne­sotan pohjoi­so­sissa. Lapsuu­tensa Linda vietti hippi­kom­muu­nissa, mikä on osasyy siihen, että häntä pidetään koulussa outona eikä hänellä ole ystäviä. Linda viettää siis suurimman osan ajastaan yksin, tehden kotitöitä, liikkuen luonnossa perheen koirien kanssa ja ajatellen koulunsa uutta, mutta pian jo potkut saavaa histo­rian­opet­tajaa ja luokka­to­ve­riaan Lilyä. Sitten Lindan kodin edustalla olevan järven vasta­ran­nalle muuttaa uusi perhe, paris­kunta, joilla on neljä­vuotias poika nimeltä Paul. Linda ystävystyy heidän kanssaan ja alkaa Paulin lapsen­vah­diksi. Jotain outoa on kuitenkin meneillään.
History of Wolves on täynnä kauniita lauseita. Teksti luokin kiinnos­tavan kontrastin tapah­tu­mille, jotka harvoin ovat kauniita. Kirjan tunnelma on mystee­rinen, sillä heti alusta lähtien vihjaillaan, että jotain järkyt­tävää tulee tapah­tumaan. Kirjan kertoja onkin jo 37-vuotias Linda, joka muistelee nuoruus­vuo­siaan. Tapah­tumat etenevät verkkaan ja välillä siirrytään sivupo­luille, jopa Lindan myöhempiin elämän­ta­pah­tumiin. Verkalleen etene­minen antaa tilaa miljöön kuvauk­selle, erityi­sesti metsälle, jonka Linda tuntee kuin omat taskunsa.
Viime vuosina on kirjoi­tettu useita kirjoja, joissa on päähen­kilönä jollakin tapaa epäso­vin­nai­sesti käyttäytyvä ja näyttäytyvä nuori nainen. Yhtäkkiä tulee mieleen ainakin Janet Ellisin The Butcher’s Hook ja Ottessa Moshfeghin Eileen, joista jälkim­mäistä en ole lukenut. History of Wolvesin Linda on saman­tyyp­pinen hahmo. Hän on naiivi ikäisekseen ja hän sanoo ja tekee asioita, joita ei pidetä täysin normin­mu­kaisena käytöksenä. Ehkä poikkeavan lapsuu­tensa, kummal­lisen äitisuh­teensa ja yksinäi­syy­tensä vuoksi hän muodostaa helposti pakko­miel­teitä toisiin ihmisiin ja asioihin. Hän on yhtä aikaa ärsyttävä ja kiehtova tyyppi, mistä pidin tässä paljon.
Vaikka pidin tarinan verkkai­sesta tahdista, tuntui se silti paikoi­tellen laahaavan ja tuntuvan joskus jopa tylsältä. Mielestäni kirjan suurin ongelma on kuitenkin se, että siinä on liikaa eri kerroksia, joiden yhteyksiä oli vaikea ymmärtää. En esimer­kiksi oikein tajunnut, mikä merkitys koulun histo­rian­opet­ta­jalla ja Lilyllä oli tarinassa. Eri kerrokset veivät hieman pohjaa varsi­nai­selta pääjuo­nelta eli siltä, mitä Lindan naapurien kanssa tapahtuu.
History of Wolves tuntuu minusta erikoi­selta valin­nalta Man Bookerin lyhyt­lis­talle. Se on toki hyvin kiinnostava ja erittäin taita­vasti kirjoi­tettu esikois­ro­maani, mutta sillä on myös isohkot puutteensa. Minusta olisi pieni ihme, jos se voittaisi palkinnon.
Loppu­vuo­desta aion lukea vielä muutaman muun Man Booker -ehdokkaan. Tänä vuonna mukana olikin yllät­tävän monta kiinnos­tavaa romaania.
––
Emily Fridlund: History of Wolves
Grove Atlantic 2017, 279 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.