Type and press Enter.

Yaa Gyasi: Homegoing

Ghanalais-yhdys­val­ta­laisen Yaa Gyasin romaani Homegoing (suom. Matkalla kotiin, Otava 2017) on kirja, joka tekee vaiku­tuksen. Olen vieläkin vähän järkyt­tynyt siitä, että se on nuoren Gyasin esikois­ro­maani. Ällis­tyt­tävää ja miten kunnian­hi­moista aloittaa kirjal­linen ura tällai­sella teoksella!
Homegoing on massii­vinen sukusaaga, jossa seurataan yhteensä neljän­toista eri ihmisen elämää. Kaikki alkaa 1700-luvun Ghanasta, joka oli silloin vielä nimeltään Kulta­ran­nikko, jossa toisilleen tunte­mat­tomien sisar­puolien polut vievät varsin erilaisiin suuntiin: Effiestä tulee valkoisen britti­ku­ver­nöörin vaimo maan ranni­kolla sijait­se­vassa linnak­keessa, Esi rahdataan orjalai­valla Amerikkaan. Näitä tapah­tumia seuraa kaksi­sataa vuotta, joiden aikana Effien ja Elin jälke­läiset pääsevät yksi kerrallaan ääneen; toinen sukuhaara Ghanassa, toinen Ameri­kassa. Ghanassa ihmisten elämään vaikut­tavat merkit­tä­vällä tavalla vaikea suhde valkoisiin valloit­tajiin, orjakauppa ja heimo­sodat, Ameri­kassa taas orjuus ja rotue­rottelu. Ne ovat kokemuksia, kipupis­teitä, jotka kulkevat läpi sukupolvien ketjun ja vaikut­tavat ihmisten elämään yhä edelleen.
Homegoing saattaa alkuun vaikuttaa raskaalta kirjalta. Sitä se onkin aihei­densa puolesta, mutta voisi olla myös raken­teeltaan, sillä kirjan kertoja vaihtuu joka luvussa, muutaman kymmenen sivun välein. Lukijan on siis jatku­vasti tutus­tuttava uuteen kertojaan ja uuteen miljööseen. En kuitenkaan kokenut kirjan raken­netta raskaaksi tai mitenkään ongel­mal­li­seksi, vaan halusin pikem­minkin jatku­vasti tietää, mitä seuraa­ville sukupol­ville tapahtuu. Onneksi kirjan alussa on sukupuu, joka auttaa pysymään kartalla. Jos pidät novel­leista, tähän kirjaan on silloin erityisen helppo upota, sillä se on melkein kuin novel­li­ko­koelma, jossa kerto­mukset kuitenkin linkit­tyvät toisiinsa sukulai­suuden kautta.
Kummankaan kirjassa seurat­tavan sukuhaaran polut eivät ole helppoja kulkea. Ne ovat usein hyvin, hyvin pitkiä ja mutkik­kaita, raastavia ja kipeitä. Edes aika ei auta, vaan sukupolvi sukupol­velta ongelmat joko kasau­tuvat tai uudis­tuvat. Kirjan henki­löiden kerto­muk­sissa on kuitenkin lähes aina pilkahdus valoa, yleensä rakkauden muodossa, jokin tekee elämästä elämisen arvoista. Vaikka kirjan lukeminen oli välillä todella järkyt­tävää, oli se silti oudon lohdul­linen lukuko­kemus. Ehkä tunne syntyi siitä, että tiesin koko ajan lukevani niin hyvin kirjoi­tettua ja tärkeää kirjaa. Ainakaan sen loppu, viimeinen luku, ei sitä tunnetta aiheut­tanut, sillä se onnistui klisei­syy­dellään ja ennalta-arvat­ta­vuu­dellaan hieman latis­tamaan kokonais­vai­ku­tel­maani kirjasta.

Lopun kömpe­lyy­destä huoli­matta Homegoing on kaikin puolin hirveän taidokas kirja, joka voisi vaikka korvata useat historian oppitunnit. Sitä on helppo suosi­tella ihan kaikille.

26. Sukutarina / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Yaa Gyasi: Homegoing
Penguin Books 2017 (2016), 305 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

18 comments

  1. Kuulostaa erittäin mielen­kiin­toi­selta kirjalta. Täytyy lisätä lukulis­talle. Vaikutuin pari vuotta sitten lukemastani Juuret nimisestä kirjasta, joka kuulostaa aiheensa puolesta saman­kal­tai­selta kuin tämä kirja.

    1. Poikays­täväni on myös kehunut Juuria, se olisikin meillä englan­nin­kie­lisenä hyllyssä. Minäpä yritän puolestani pitää sen mielessä!

  2. Tämä oli tosiaan hieno ja vaikuttava kirja, omani onkin ollut kierrossa siitä asti kun sain sen itse luettua, tätä on tosiaan helppo suosi­tella oikeastaan kaikille. Alan itsekin päästä jo onneksi yli lopun aiheut­ta­masta pienoi­sesta petty­myk­sestä, se ei tosiaan ihan parhaita ollut, mutta kirjan muu vahvuus antanee sen anteeksi. :)

    1. Siirap­pi­sesta lopusta huoli­matta kirja oli onneksi muuten todella, todella vahva :) Saa nähdä, mitä Gyasi kirjoittaa seuraa­vaksi!

  3. Kiinnostuin. Täytyykin laittaa tämä nyt oikeasti lukulis­talle, eikä vain hipelöidä sitä kirja­kau­passa, koska kannessa on niin kivat värit:-D

    1. Se kovakan­tinen / suomen­kie­linen on kans tosi nätti, siinä onkin vielä voimak­kaammat värit kuin tässä pehmeä­kan­ti­sessa :) Suosit­telen!

  4. Pidin tästä ihan valta­vasti (lopusta huoli­matta) ja samaa mieltä kuin Laura yllä, että tätä voi suosi­tella ihan kaikille.

    Lukemassani kirjassa oli erilainen kansi, mutta erittäin hieno on tämäkin kansi.

    1. En todel­lakaan keksi, kenelle tätä nimenomaan en haluaisi suosi­tella. Kansi on kieltä­mättä vangitseva, mutta niin on siinä toises­sakin, se mikä on suomen­ne­tus­sakin kirjassa.

  5. Minus­takin tämä oli todella vaikuttava, vaikka aluksi hieman kauhistuin kirjan novel­li­maista raken­netta. Se toimi kuitenkin todella hyvin. Sinun tapaasi koin kirjan lopun sen suurim­maksi heikkou­deksi, mutta annet­takoon se anteeksi koska oli muuten niin upea kirja. <3

    Ihana kansi, onkohan britti­pok­ka­ri­versio? Minusta on ihanaa, kun Britti­lässä monesti tehdään eri kansi kovik­sille ja pokka­reille. Sama teema on kuitenkin nähtä­vissä kannessa. :)

    1. Novel­li­mainen rakenne vaati alkuun hieman totut­telua, vaikka novelleja rakas­tankin. Mutta erittäin hyvä ratkaisu!

      En ole ihan varma, onko tämä nimenomaan britti­pok­ka­ri­kansi, luulta­vasti? Pokkari ainakin on :)

  6. Minulle tuo teoksen rakenne sopi ihan valtavan hyvin. Olen lukijana melko kärsi­mätön, joten oli ihana vaihtaa maisemaa tai hahmoa niin usein. Todella ansiokas teos ja kaiken maineensa arvoinen, vaikka minäkin annan lopusta pienen miinuksen :)

    1. Joo, minäkin rakastan novelleja, joten rakenne ei haitannut ollenkaan. Aluksi vaati vain hieman sopeu­tu­mista, että tottui tiuhaan vaihtuviin hahmoihin ja maisemiin. Ei tähän mikään perin­teinen ratkaisu olisi edes sopinut. :) Hieno kirja, lopusta huoli­matta.

  7. Tämä löytyikin jo lukulis­talta, mutta alkaa tuntua siltä, että pitää ottaa melko pian jo lukuunkin :)

    1. Kyllä, ehdot­to­masti otat! :)

  8. Tämä on ollut ehdot­to­masti yksi vuoden parhaista kirjoista, joita olen lukenut. Sopisi todel­lakin yläas­tei­käisten luetta­vaksi, avaa historiaa täysin toisella tavalla. Pidin teoksen raken­teesta todella paljon ja loppu, niin ennalta arvattava kuin se tuntuikin olevan ja itses­tään­selvyys, ei onneksi haitannut liikaa.

    1. Tämä tullee nousemaan melko korkeille sijoi­tuk­sille minunkin vuoden kirjoissani. Toivot­ta­vasti Gyasin seuraava kirja on vähintään yhtä hieno!

  9. Tämä menee pitkälle lukulis­talleni heti.

    1. Hienoa! Toivot­ta­vasti se vielä kiilaa vähän muiden edelle :)