Type and press Enter.

Sylvain Neuvel: Sleeping Giants

Tyttö nimeltä Rose on kokei­le­massa uutta pyöräänsä kotinsa lähellä, kun hän putoaa suureen kuoppaan, josta loistaa sinivihreää valoa. Kun hänet lopulta löydetään, pelas­tajat kohtaavat erikoisen näyn: Rose makaa jätti­mäisen metal­lisen kämmenen päällä. Seitse­män­toista vuotta myöhemmin samainen Rose alkaa johtaa tutki­mus­ryhmää, jonka on määrä tutkia, mikä tuo outo metal­linen kappale oikein on. Sitten kappa­leita eli käytän­nössä muita ruumii­nosia alkaa löytyä lisää ja vaikuttaa siltä, että ne muodos­tavat kokonaisen ruumiin, jätti­läisen. Mutta mikä tarkoitus jätti­läi­sellä oikein on ja miksi sen ruumii­nosia löytyy maan alta?
Perus­timme vastikään ystäväni Jaanan kanssa lukupiirin, jonka nimeksi valikoitui kätevästi Kahden naisen lukupiiri. En olisi voinut toivoa parempaa lukupii­ri­ka­veria, sillä olemme tunteneet Jaanan kanssa jo iäisyyden ja Jaana on tosi ihana tyyppi! Aiomme lukea kirjan per kuukausi ja valinnat teemme vuoro­tellen. Emme kuitenkaan ole mitään tiukka­pipoja, joten säännöt joustavat tarvit­taessa. Jaana sai kunnian valita lukupii­rimme ensim­mäisen kirjan ja hän päätyi ehdot­tamaan Sylvain Neuvelin tieteis­ro­maania Sleeping Giants (suom. Uinuvat jätti­läiset, Like 2017) ennen kaikkea sen kauniin kannen vuoksi (olen muuten samaa mieltä, kansi on lumoava). Sleeping Giants oli minus­takin oikein hyvä valinta, sillä se löytyi jo valmiiksi kirja­hyl­lystäni, koska ostin sen viime vuonna lahjaksi poikays­tä­välleni. En kuitenkaan ollut lukenut sitä vielä itse.
Sleeping Giants on varsin kelpo scifi-romaani, jota suorastaan ahmi. Yllät­tä­viltä tapah­tu­milta ei kirjassa vältytä ja vauhdikkaat juonen­käänteet ovatkin ehdot­to­masti sen vahvuus. Pidin myös kirjan raken­teesta – tarina koostuu lähes­tulkoon pelkistä haastat­te­luista – sillä raport­ti­mainen muoto tukee hyvin toimin­nan­täy­teistä juonta. Tällai­sella raken­teella on myös omat haasteensa, joilta ei kirjassa täysin vältytty. Esimer­kiksi kirjan henki­lö­hahmot jäävät aika etäisiksi. Pidin kuitenkin siitä, että mukana on useampi vahva naishahmo, vaikkakin tarkemmin ajateltuna yksi heistä nähdään lopulta aika pitkälti toisen, miespuo­lisen hahmon kautta, ja yksi on pahis, jolla täytyy, tietysti, olla jokin (ruumiin)vamma.
Kirjan juoneen on saatu myös mahdu­tettua pakol­linen (hetero­sek­su­aa­linen) rakkaus­kuvio, joka ei olisi minusta ollut lainkaan välttä­mätön. Miksi tämän­tyyp­pisiin tarinoihin hyvin usein kirjoi­tetaan jokin kökkö rakkaus­tarina? Myykö se? Myykö se sitten paremmin, jos ja kun kirjasta tehdään elokuva? Sleeping Giants tullaan nimittäin näkemään valko­kan­kaalla joskus tulevai­suu­dessa. Se oli helppo arvata, sillä tarina on kaikkiaan varsin eloku­val­linen.
Ongel­mistaan huoli­matta Sleeping Giants oli viihdyttävä lukuko­kemus. Lukemiseni on hieman tökkinyt heinä-elokuun aikana enkä ole oikein päässyt minkään tällä hetkellä kesken olevan kirjan imuun, vaikka ne kaikki ovat hyviä olleetkin, mutta Sleeping Giantsin avulla sain vähän avattua tätä lukujumia. Tarina jäi vielä sen verran jännit­tävään kohtaan, että aiomme Jaanan kanssa jossain vaiheessa lukea kirja­sarjan seuraavan osan, Waking Godsin, joka julkaistiin viime keväänä ja uskoisin, että tullaan myös suomen­tamaan jossain vaiheessa.
Muissa blogeissa: Syyslapsi, Kirja­säh­kö­käyrä, Taika­kir­jaimet, Carry on reading ja Dysphoria.

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis / Helmet-lukuhaaste 2017

––
Sylvain Neuvel: Sleeping Giants : Book One of the Themis Files
Michael Joseph 2016, 304 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Annoin kirjalle viisi tähteä ja pidin kovasti. Kansikuva on kaunis, mutta erikoista on, että kannessa ei ole kirjai­lijan nimeä.

    1. Kiva, että pidit! Odotat varmaan sitten kovasti toista osaa? Jospa se saataisiin suomeksi pian. Minäkin kiinnitin huomioni kannessa siihen, ettei siinä ole kirjai­lijan nimeä – ei suomen­kie­li­ses­säkään. Mutta mikä ettei, kuva ainakin pääsee oikeuk­siinsa.

  2. Kyllä kuule lämmittää raskaan työn raatajan kylmää sydäntä kun tulee iltamyö­hällä kotiin ja lukee näin kauniita asioita itsestään ♥

    Mäkin sain tästä innos­tusta lukemiseen, mutta sepä ei pitkään jatkunut, kun alkoi taas iltavuo­ro­putki töissä. En vain osaa keskittyä lukemiseen aamuisin, jos tiedän että “kohta” on lähdettävä töihin.

    On muuten paljon vaikut­ta­vampi tuo alkupe­räinen kansi! Ihan turhaa sotkua nuo suomen­noksen lisäykset.

    1. Tiedän tunteen, vaikken olekaan pitkään aikaan tehnyt vuoro­työtä. Aamut ja aamupäivät menevät silloin vaan sellaiseen odotteluun eikä saa tehtyä oikein mitään. Tosi ärsyt­tävää! Mutta jospa se siitä, kun sulla on taas enemmän aamuvuoroja. Tai viimeistään sitten, kun luetaan seuraava lukupii­ri­kirja!

      Joo, sen suomen­noksen kannessa on vähän enemmän tekstiä, joten tässä alkupe­räi­sessä kuva hyppää paremmin esille.

  3. Tää kyllä kiinnostaa.

    1. Kannattaa siis lukea!