Type and press Enter.

Johan Bargum: Lyhykäisiä

Kuvittele, että vihdoinkin selviät Schubertin koruku­vioista. Kuvittele, että jänis tulee huomen­nakin ja asettuu lepäämään marja­kuusen alle. Älä ole surul­linen. Olenhan siellä, niin kauan kuin sinä olet.
Johan Bargumin novel­li­tuo­tannon läpileik­kaava kokoelma Novelleja 1965–2015 oli viime vuoden suosik­kejani ja olenkin siitä asti halunnut lukea lisää Bargumin tekstejä – niin novelleja kuin romaa­ne­jakin. No, yli vuosi on vieräh­tänyt enkä ole lukenut muuta kuin Lyhykäisiä. Miksi­köhän niitä suosik­ki­kir­jai­li­joi­densa (tai ainakin yhden kirjan perus­teella sellai­siksi kuvit­te­le­miensa) kirjoja haluaa aina säästellä? Nyt kyllä yritän lukea lisää Bargumia ja pian, sillä hän on hyvää vauhtia muodos­tu­massa suosi­kikseni.
Lyhykäisiä on nimensä mukai­sesti kokoelma niukkoja, lyhyitä tekstejä, joiden pituus vaihtelee muuta­masta kymme­nestä rivistä muutamaan sivuun. Mukana on pääasiassa novelleja, mutta myös muutamia runoja. Bargum loistaa myös hyvin lyhyessä teksti­la­jissa. Osasin toki odottaa kauniita ja tarkka­nä­köisiä tekstejä, mutta varauduin epäta­sai­sempaan kokonai­suuteen. Lyhykäisiä on kuitenkin hyvin tasaisen varma – ei silti missään nimessä tylsä tai mieli­ku­vi­tuk­seton – kokoelma, jossa jokainen novelli ja runo toimivat. Toki osa teksteistä nousi ylitse muiden, sillä ne kosket­tivat jotain henki­lö­koh­taista aluettani niin hyvin tai herät­tivät erityisiä ajatuksia, mutta jokaisen tekstin luki ilolla.
Jos olet aiemmin lukenut Bargumin novelleja, lyhykäiset ovat aiheiltaan ja teemoiltaan saman­kal­taisia. Niissä käsitellään usein luopu­misia ja elämän käänne­kohtia, luontoa ja eläimiä sekä tietysti purjeh­ti­mista. Koin teksteissä etenkin luonnon ja meren läsnäolon hyvin voimak­kaana ja jos vain olisin malttanut, olisin halunnut lukea kirjan luonnossa, meren rannassa. Luin sitä sitten mäntyjen latvuksia tuijo­tellen, mutta ei se haitannut, Bargum onnistui silti jälleen kerran lumoamaan minut.
Bargumin taika lienee hänen varsin eleet­tö­missä teksteissään, jotka onnis­tuvat kuitenkin samalla olemaan hyvin tarkka­nä­köisiä. Ne kertovat paljon enemmän kuin äkkiseltään vaikut­taisi. Lisäksi Bargum kirjoittaa hyvin kauniisti, vaikka kieli onkin aika suoraa ja korutonta. Ja juuri sellai­sesta tekstistä yleensä pidän kaikista eniten, sellai­sesta, joka ei yritä mitään ylimää­räistä, ei kikkaile, vaan on kaunista omassa hieno­va­rai­suu­dessaan ja yksin­ker­tai­suu­dessaan.
Muissa blogeissa: Pieni kirjasto ja Mummo matkalla.
47. Kirja täyttää kahden haaste­kohdan kriteerit (28. Kirja kirjai­li­jalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan & 49. Vuoden 2017 uutuus­kirja) / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Johan Bargum: Lyhykäisiä
Suom. Marja Kyrö
Teos & Förlaget 2017, 114 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

3 comments

  1. Sama ajatus heräsi siitä, että kirjan optimi lukupaikka olisi luonnon helmassa. Bargum on todella taitava ja kuuluu ehdot­to­masti genressään omiin suursuo­sik­keihini. kirjailija, jonka teokset eivät lukemalla kulu.

    Bargumin aihepiiri on laaja, — kuten on itse elämäkin. Ilahtu­neena hämmäs­telin kuinka hän onnistui silti muodos­tamaan kokonai­suu­desta oivan läpileik­kauksen ihmisenä olemisen kiroista ja iloista, valin­noista ja sattu­muk­sista. Yllätyk­sel­lisuus on myös yksi Bargumin monista vahvuuk­sista. Sydämen sulat­tavaa jälkeä…

    1. Yllätyk­sel­lisyys – ehdot­to­masti! Bargumin novellit eivät ole koskaan tylsiä tai ennalta-arvat­tavia, niissä on koukkuja. Novelleja 1965–2015 -kokoel­massa rakastin etenkin niitä maagista realismia tihkuvia novelleja, niin hienoja ja yllät­täviä. Arvaapa vain tekisikö taas mieli Bargumin tekstien pariin… Onneksi täytyy taas pian käydä kirjas­tossa.

  2. Laura: jaan ilolla mieli­pi­teesi! Tuo Novelleja 1965–2015 oli vajaa vuosi sitten ensi koske­tukseni Bargumin tuotantoon ja olin aivan myyty: kirjai­lijan laaja-alaisuus antaa tilaa, avaruutta ja sytyk­keitä lukijan omien mieli­kuvien luomi­selle. Tempoa & tematiikkaa, joka kestää ja ansaitsee useam­mankin lukukerran! Noheva setti, jossa kaikki elementit ovat saumat­to­masti kohdillaan:) Eläköön kirjasto, oikea aarre­ait­tamme!