Type and press Enter.

Novel­li­haasteen koonti

Reader, why did I marry him? -blogin Ompun emännöimä, viime vuoden marras­kuussa alkanut novel­li­haaste tulee tänään päätök­seensä ja on aika tarkas­tella, kuinka monta ja minkä­laisia novelleja sitä tulikaan luettua. En juurikaan lähde mukaan lukuhaas­teisiin, sillä koen niiden sitovan ja rajoit­tavan liikaa lukemistani. Novel­li­haaste oli kuitenkin minulle täydel­linen haaste, sillä olin sopivasti asettanut yhdeksi viime vuoden tavoit­teekseni lukea enemmän novelleja. Ennen novel­li­haasteen alkamista olin ennät­tä­nytkin jo lukea muutamia todella upeita kokoelmia. Haasteen myötä mikään ei siis juurikaan muuttuisi, lukisin novelleja korkeintaan hieman tavoit­teel­li­semmin. Ja hyvin rennoissa merkeissä haaste onneksi myös eteni.
Novel­li­haaste alkoi kohdallani vauhdik­kaasti, sillä Donna Quijote ja muita kaupun­ki­laisia sisälsi kolme­kym­mentä pientä novellia, joita voisi kutsua myös erään­lai­siksi muoto­ku­viksi. Samalla se oli lukemistani kokoel­mista kaikista haastavin, lyhyet novellit eivät todel­lakaan päästäneet helpolla. 30 novellia.
George Saunders: Joulukuun kymmenes
Joulukuun kymmenes oli ensikos­ke­tukseni Saundersin tuotantoon ja ihastuin oitis. Saundersin novellit ovat dysto­pisia, joskus ihanan absurdeja, mutta aina hyvin tarkkoja ja purevia. Kokoel­masta tuli yksiä suosik­ki­kir­jojani. 10 novellia.

George Saunders: Sotapuiston perikato
Novel­li­haaste jatkui Saundersin parissa, sillä olisin ollut hullu, jos en olisi halunnut lisää. Sotapuiston perikato on Saundersin esikoinen, mutta ällis­tyt­tävän vahva ja eheä kokoelma, jonka novellit ovat Joulukuun kymme­net­täkin hullumpia. Ei kalvennut edelli­selle lainkaan. 7 novellia.
Tuuve Aro: Lihan­leik­kaaja
Tuuve Aro oli minulle entuu­destaan tunte­maton kirjailija, mutta ainakin novelleja hän osaa kirjoittaa. Lihan­leik­kaajan novellit alkavat varsin arkisen elämän kuvaa­mi­sella, mutta sitten ne muuttuvat ihanan vinoiksi ja yllät­tä­viksi. Aion ehdot­to­masti lukea lisää Aron tuotantoa. 12 novellia.
Erkka Mykkänen: Kolme maail­man­loppua
Ehdin vielä eilen kirjoittaa haasteen viimei­seksi jäävästä novel­li­ko­koel­masta Kolme maail­man­loppua. Krohnin kokoelman tavoin tässäkin novellit ovat varsin lyhyitä, mutta silti hyvin tarkka­nä­köisiä. Absurdit ja erikoiset käänteet hallit­sevat myös Aron kokoelman novelleja. 25 novellia.
Luin haastetta varten yhteensä viisi novel­li­ko­koelmaa ja 84 novellia.
Kaikkia lukemiani novel­li­ko­koelmia ja suurinta osaa novel­leis­takin yhdistää absurdius ja oudot käänteet. Novelleja, jotka kuvaavat maailmaa realis­ti­sesti, sellaisena kuin minä sen näen ja koen, en juurikaan lukenut. Olen kyllä huomannut jo aiemmin, että pidän kovasti juuri dysto­pi­sista ja vinksah­ta­neista tarinoista, mutta jännä, ettei haasteen aikavä­lillä tullut oikein luettua mitään realis­tista, kuten vaikkapa Alice Munroa. Lisäksi olen aiemmin lukenut enimmäkseen ulkomaisia novelleja, mutta haasteeseen luetuista kokoel­mista kolme viidestä oli kotimaisia, kiva!
Tarkoi­tukseni oli lukea novelleja vähän enemmänkin. Kirjas­tosta oli lainattuna ties mitä ja omissa hyllyis­säkin oli ja on yhä lukemat­tomia kokoelmia. Gradu ja muu elämä häirit­sivät kuitenkin sen verran pahasti lukuhar­ras­tustani etenkin tässä kevään puolella, ettei aikaa yksin­ker­tai­sesti enää riittänyt novel­leille saati muillekaan kirjoille. Onneksi muu elämä järjestyi lopulta ihan hyvin, sain myös gradun päätökseen (itse asiassa juuri tänään) ja tiedättekö mitä, novel­li­haas­tekin jatkuu! Käykää lukemassa lisää Ompun blogista.
Matkani novellien kanssa jatkuu ja se jatkuisi, vaikkei novel­li­haaste jatkui­sikaan. Noin vuosi sitten taisin lopul­li­sesti oivaltaa, miten hieno, mutta taitoa vaativa tekstilaji se on, ja tämä haaste vain vahvisti tuota oival­lusta. Kiitos Ompulle ihanasta haasteesta!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Hieno novel­li­kir­ja­ko­koelma :)
    Sen lisäksi onnit­telut gradun valmis­tu­mi­sesta :)

    1. Ei onneksi tullut yhtään huteja, kaikki kokoelmat olivat hyviä :)

      Kiitos paljon, olo on tällä hetkellä suorastaan huojen­tunut!

  2. Onnea gradun valmis­tu­mi­sesta! Mahtavaa!

    Saundersin Sotapuiston perikato oli vaikuttava kokemus, ja taidan tarttua tuohon Joulukuun kymme­nen­teenkin piakkoin. Tuuve Arokin on tullut jo muutaman kerran vastaan näissä haaste­koon­neissa, ja kyllähän sekin alkoi kiinnostaa.

    1. Kiitos! Nyt vain odotan, että saan luvan jättää graduni tarkas­tukseen ja sen jälkeen kesäkuun publiikkia, jossa sitten valmistun, jei!

      Kyllä, lue ihmeessä myös Joulukuun kymmenes, en usko, että petyt. Vähän koukutuin Saundersiin näiden kokoelmien myötä, joten täytynee lukea hänen tämän kevään uutuu­tensa, joka onkin sitten romaani. Aron novellit olivat myös hyviä, täytyy lukea häntäkin lisää.

  3. Onnit­telut gradusta! George Saundersiin pitää ehdot­to­masti tutustua.

    1. Kiitos Riitta! Gradu onkin jo lähtenyt tarkas­tukseen ja nyt odotellaan enää sen hyväk­sy­mistä ja sen jälkeen papereita käteen :)

      Kokeile ihmeessä Saundersia, hän tuskin jättää kylmäksi.