Type and press Enter.

Henry Marsh: Elämästä, kuole­masta ja aivoki­rur­giasta

Joudun usein leikkaamaan aivoja, ja se on minusta kauheaa. Poltan aivojen kiiltä­vällä pinnalla ristei­leviä kauniita, monihaa­raisia verisuonia poltto­pin­se­teillä. Teen aivojen pintaan pienellä skalpel­lilla viillon, johon työnnän ohuen imun – aivojen koostumus on hyyte­lö­mäinen, joten imu on aivoki­rurgin perus­työkalu. Leikkaus­mik­ros­koopin avulla tunnus­telen tietäni alaspäin aivojen pehmeän, valkoisen aineen halki ja etsin kasvainta. Mielikuva siitä, että imu liikkuu ajatuksen, tunteen ja järjen halki ja että muistot, haaveet ja pohdinnat koostuvat hyyte­löstä, on kerta kaikkiaan liian omituinen ymmär­ret­tä­väksi. Näen vain ainetta. Kuitenkin jos eksyn vahin­gossa paikkaan, jota neuro­ki­rurgit kutsuvat aivojen toimin­nal­li­seksi alueeksi, herää­mössä odottaa vahin­goit­tunut potilas mentyäni leikkauksen jälkeen katsomaan kätteni aikaan­saan­noksia.
Aivoki­rurgia ei ole asia, jota ajattelisi kovin mielellään. Näin maalli­kosta se tuntuu jopa pelot­ta­valta, sillä mieleen tulee automaat­ti­sesti aivokas­vaimet ja niiden myötä kuolema. Toisille aivojen leikkaa­minen on kuitenkin arkea ja tuosta arjesta kertoo arvos­tettu, pitkän uran tehnyt britti­läinen neuro­ki­rurgi Henry Marsh uutuus­kir­jassaan Elämästä, kuole­masta ja aivoki­rur­giasta. Kirjassa Marsh muistelee elämäänsä ja arkeaan neuro­ki­rurgina, kohtaa­miaan potilaita ja tekemiään leikkauksia sekä taiste­luaan byrokratian kiemu­roita vastaan.
Marshin kirjan jokainen luku on otsikoitu tyypil­li­sesti jonkin aivokas­vaimen tai muun diagnoosin nimellä. Kirjan luvut ovatkin kuin potilas­ker­to­muksia, joissa Marsh käsit­telee yhden tapauksen kerrallaan. Kirurgit, etenkin neuro­ki­rurgit, mielletään usein vähän kylmä­kis­koi­siksi, tunteet­to­miksi, mutta toisaalta jumalan kaltai­siksi olennoiksi. Marsh palauttaa tällaiset mieli­kuvat maan pinnalle, tai hän ainakin itse osoit­tautuu ihan toisen­lai­seksi persoo­naksi. Marsh vaikuttaa sopivalla tavalla empaat­ti­selta kirur­gilta, mihin on varmasti osaltaan vaikut­tanut hänen oman lapsensa sairas­tu­minen.

Kaikista hienointa on, miten hän myöntää avoimesti pelkonsa ja epävar­muu­tensa työssään. Samoin kuin kuka tahansa omassa työssään, myös neuro­ki­rurgi voi tehdä virheitä. Ikävää vain, että virheellä on silloin usein vakavammat seuraukset kuin vaikkapa kassa­myyjän periessä asiak­kaalta kymmenen senttiä liikaa rahaa. Niin kirurgien kuin potilai­denkin on silti vain hyväk­syttävä asia. Ilman riskin­ottoa ja sitä seuran­neita virheitä neuro­ki­rurgia ei olisi kehit­tynyt siihen mitä se nykyään on. Samalla aivot ovat yhä alue, jota emme vieläkään tunne erityisen hyvin. Marsh kuvailee kirjassaan muutamia leikkauksia, jotka vaikut­tivat menneen aivan normaa­listi, mutta silti potilaat saivat niiden seurauksena vakavia kompli­kaa­tioita.

Raasta­vimpia ovatkin kuvaukset epäon­nis­tu­mi­sista. Marsh kertoo tapauk­sesta, jossa hän kunnian­hi­monsa vallassa yritti kerralla leikata potilaansa aivoissa olleen suuren kasvaimen. Hän kuitenkin vahin­gossa repäisi kallon­poh­ja­val­ti­mosta irti suuren suonen, josta alkoi suihkuta verta. Kallon­poh­ja­val­timon tehtävänä on pitää koko aivojen hereil­lä­olosta vastaava aivorunko hengissä ja sen veren­vuoto aiheuttaa suuria vahinkoja. Marshin leikkaama potilas ei kuollut, mutta ei myöskään koskaan herännyt. Neuro­ki­rurgin työ lienee parhaim­millaan hyvin palkit­sevaa, mutta pahim­millaan äärim­mäisen tuskal­lista, ainakin jos on yhtä empaat­tinen kuin Marsh. Tieto­kir­jaksi ja muistel­maksi neuro­ki­rurgin työstä Elämästä, kuole­masta ja aivoki­rur­giasta on kirjoi­tettu erittäin selkeästi, lääke­tie­teel­listä jargonia on vältetty hyvin. Teksti ei ole mitenkään erityisen hienoa ja loisto­kasta, mutta se vetää hyvin.
Luin kirjaa pääasiassa töissä lounas­tauoilla (onneksi ällöt­tävät asiat eivät vie ruoka­ha­luani!) ja en tiedä, johtuiko se hitaasta etene­mi­sestäni vai mistä, mutta osa kirjassa esitel­lyistä tapauk­sista unohtui melko pian ja vain pieni osa jäi mieleeni. Tämän vuoksi kirja tuntuu hieman hajanai­selta ja epäta­sai­selta, vaikka toisaalta sellai­siahan muistotkin ovat. Marsh kuvaa kirjassaan myös työtään Ukrai­nassa, minkä ymmärsin olleen hänelle merkittävä asia, mutta sitä käsiteltiin lopulta yllät­tävän vähän. Ei olisi ollut pahit­teeksi, vaikka Marsh olisi kuvannut niitä aikoja vähän enemmänkin.
Henry Marsh on tänään vieraana Helsinki Litissä. Jos et päässyt paikan päälle, keskus­telua voi seurata klo 14.30 alkaen televi­siosta kanavalla Yle Teema & Fem tai Yle Areenasta.
36. Elämä­kerta tai muistel­mateos / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Henry Marsh: Elämästä, kuole­masta ja aivoki­rur­giasta
(Do No Harm : Stories of Life, Death and Brain Surgery, 2014)
Suom. Ulla Lempinen
S&S 2017, 336 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Juuri luin jonkun uutisen Henry Marshista ja tästä kirjasta, ja alkoi kyllä samantien kiinnostaa. Juurikin sen takia, kun tuo aihealue on niin kaukana omasta elämästä (onneksi!) ja se tuntuu niin vaikealle ja pelot­ta­val­lekin.

    1. Minäkin varmaan kiinnostuin tästä alunperin aiheen vierauden vuoksi. Kiinnosti myös tietää, millaista neuro­ki­rurgin työ mahtaa olla, ja siihenkin tämä kirja tarjosi yhden näkökulman. Suosit­telen! :)

  2. Ai tämä on suomen­net­tukin, hienoa! Kiinnostava kirjoitus, minulla tämä on ollut lukulis­talla sen ilmes­ty­mi­sestä lähtien. Marshilta on juuri julkaistu toinen muistel­mateos (Admis­sions), jossa hän käsit­telee enemmän muun muassa noita Ukrainan aikoja. Minua kiinnostaa tuo tuoreempi muistel­mateos enempi (siinä Marsh käsit­telee myös NHS:n toimintaa, joka kiinnostaa minua kovasti), mutta haluan lukea ensin tuon aiemman.

    1. Joo, ehti sopivasti Helsinki Litiin mennessä, sillä Marsh oli siellä vieraana. Oli ihan mielen­kiin­toinen keskustelu!

      Kiva kun vinkkasit tuosta uudesta muistel­masta! Tässä jäi vähän vaivaamaan, kun Ukrainan asioita käsiteltiin lopulta tosi vähän ja pinta­puo­li­sesti. Muuten varsin mielen­kiin­toinen kirja ja varmaan siellä Briteissä asuvalle vielä mielen­kiin­toi­sempi, kun tässäkin käsiteltiin esimer­kiksi Brittien tervey­den­huoltoa yleisellä tasolla.