Type and press Enter.

Erkka Mykkänen: Kolme maail­man­loppua

Reader, why did I marry him? -blogin lansee­raama novel­li­haaste on edennyt jo toiseksi viimeiseen päiväänsä, joten nyt on viimeiset hetket vielä blogata luetuista novel­leista. Viimei­seksi haaste­kir­jakseni jääkin Erkka Mykkäsen varsin omalaa­tuinen esikois­no­vel­li­ko­koelma Kolme maail­man­loppua.
Kolme maail­man­loppua sisältää yhteensä 25 lyhyttä novellia. Ne on jaettu kolmeen eri osioon, mille en oikein keksi muuta selitystä kuin sen, että keskim­mäiseen osioon on koottu kaikki kokoelman pisimmät, vaikkakin alle kymmenen sivun mittaiset novellit ja kahteen muuhun osioon ne lyhyet, vain sivun mittaiset tekstit. En siis havainnut osioissa esimer­kiksi mitään novelleja yhdis­täviä teemoja.
Tarinoiltaan kokoelman novellit ovat hyvin erityyp­pisiä. Valtaosa niistä kuitenkin alkaa varsin normaalina ja arkisena reaali­maa­ilman kuvauksena, mutta sitten tulee jokin enemmän tai vähemmän absurdi ja usein ruma käänne, joka keikauttaa kaiken ympäri. Usein novelli myös päättyy tähän absurdiin käänteeseen, sitä ei selitetä lukijalle sen enempää. Aivoni olivatkin solmussa tuon tuostakin, mutta nautit­ta­valla tavalla. Joitakin novelleja yhdistää myös ajalla leikit­te­le­minen, sitä väännellään ja käännellään luonn­ot­tomin tavoin. Vaikka kokoelman novellit ovat pisim­mil­läänkin lyhyitä, on niihin saatu mahtumaan kaikki olennainen. Valtaosa niistä kertoo jostain tietystä, lyhyestä hetkestä, mutta muutamat kattavat lähes koko elämän. Olipa kokoelman novellien aikajänne mikä tahansa, ovat ne kuitenkin aivan yhtä tarkka­nä­köisiä.
Kuten usein näin monen novellin kokoelman suhteen käy, osa sen novel­leista oli minusta erittäin hyviä ja vaikut­tavia, osa menetteli. Mieleeni jäi novelleja tasai­sesti kokoelman eri osioista eli niin lyhyet kuin hieman pidem­mätkin tekstit maistuivat. Suosikkini tulevat myös kokoelman kaikista eri osioista: Novel­lissa Pelastus hukkuvaa pelas­tamaan menevä henkilö saa turpiinsa kaksoi­so­len­noltaan. Eteinen kertoo teatte­rista kotiin palaa­vasta paris­kun­nasta ja siitä, mitä tapahtuu, kun mies katuu eteisen lattialle, katse kohdis­tu­neena eteisen valkoiseen lipastoon. Novelli Hälytys sijoittuu koulun välitun­nille. Lapsi­lau­malla on tapana välitun­tisin pistellä erästä poikaa teräväksi teroi­te­tuilla lyijy­ky­nillä, mutta tällä kertaa he eivät lopetakaan sitä kellon soittaessa välitunnin päätty­misen merkiksi. Kokoelman loppu­puo­lella oleva kertomus Meri on sen kosket­tavin. Siinä mies vie muisti­sairaan vanhan naisen merelle soute­lemaan eivätkä he tiedä, mihin ovat menossa ja mistä tulossa.
Tulin lopulta lukeneeksi novel­li­haas­teeseen yhteensä 84 novellia. Palaan huomenna haaste­koosteen kera.
––

Erkka Mykkänen: Kolme maail­man­loppua
WSOY 2015, 86 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. juuri lukenut yhdestä maanlo­pusta

    1. Ai, hyvä sattuma tämän kokoelman nimen kanssa :)