Type and press Enter.

Jung Yun: Shelter

Viime vuonna monien huulilla ollut Jung Yunin Shelter tuli minua sattu­malta vastaan kirjas­tossa. Käytän paljon kirjaston tieto­kantaa uusimpien englan­nin­kie­listen kirja­han­kin­tojen tarkkailuun (tosin viime aikoina olen yrittänyt vähentää sitä, sillä en muuten saisi graduani koskaan valmiiksi), mutta Shelter oli mennyt minulta täysin ohi. Ilahduin siis suuresti, kun näin sen yhtäkkiä hyllyssä.
Yliopis­to­tut­kijana työsken­te­le­vällä Kyung Cholla ja hänen vaimollaan Gillia­nilla on talo, johon heillä ei ole enää varaa. Ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan. Opinto­lainat ja luotto­kort­ti­velat niskassaan he valmis­tau­tuvat myymään, tai edes vuokraamaan kotinsa, ja muuttamaan sitten väliai­kai­sesti Kyungin muutaman kilometrin päässä hienos­toa­lu­eella asuvien vanhempien luokse. Sitä Kyung ei tekisi mielellään, sillä hänellä on aina ollut viileä ja ongel­mal­linen suhde vanhem­piinsa. Kyungilla ja Gillia­nilla on kuitenkin neljä­vuotias poika Ethan, jonka parasta heidän on ajateltava.
Päivänä, jolloin kiinteis­tö­vä­littäjä on vierai­le­massa Kyungin ja Gillianin kotona, Kyung näkee olohuo­neensa ikkunasta äitinsä Maen ulkona, alasti. Jotain kamalaa on tapah­tunut, myös Kyungin isälle Jinille. Kun asiat alkavat selvitä, Kyungin on vihdoin kohdattava vanhem­pansa.
Shelter on erikoinen sekoitus jänni­tystä ja perhe­draamaa. Se, mitä Kyungin vanhem­mille Maelle ja Jinille on tapah­tunut ja mitä kaikkia asioita siihen liittyy, on pitkään epäselvää. Toinen puoli kirjan jännit­teestä raken­tuukin tämän kuvion perus­talle. Toinen puoli taas liittyy perhe­suh­teisiin, joita Yun kuvaa erittäin terävästi. Etelä-Koreasta Yhdys­val­toihin muutta­neiden vanhem­piensa poikana Kyungin lapsuutta on määrit­tänyt kulttuu­ri­sesti tiukat hierarkiat. Isä on ollut aina perheen aukto­ri­teetti eikä äidillä ole ollut sanan­valtaa mihinkään. Tiettyjen lapsuuden tapah­tumien vuoksi Kyung on nyt etään­tynyt vanhem­mistaan. Vaikkei hän toisaalta ole kamalasti kiinnos­tunut olemaan vanhem­piinsa yhtey­dessä, on hän silti oudolla, mutta kuitenkin luonnol­li­sella tavalla heistä riippu­vainen. Kyung haluaisi tehdä varak­kaisiin, hienolla alueella asuviin vanhem­piinsa vaiku­tuksen, mutta ei oman elämän­tyy­linsä ja -valin­to­jensa vuoksi pysty siihen.
Kyungia rassaa myös monet muutkin asiat, kuten pienen perheensä talou­del­linen tilanne, avioliitto Gillianin kanssa, suhde omaan poikaansa ja palkit­se­maton työ, jossa hän ei tunnu etenevän mihinkään ja jonka hän on varmaan muutenkin saanut isänsä myötä­vai­ku­tuk­sella. Niin, jälleen isä. Tuntuu siltä, että kaikki Kyungin elämässä kietoutuu aina jollakin tavalla tämän isään. Maelle ja Jinille sattuvan kamalan asian takia Kyung joutuukin lopulta kohtaamaan niin isänsä kuin äitinsä tavalla, joka on hänelle uutta eikä laisinkaan kivutonta.
Shelter on hyvä esimerkki kirjasta, jossa suurin osa henki­lö­hah­moista on ihanalla tavalla erittäin ärsyt­täviä. Kyungin hahmo on usein todella raivos­tuttava, mutta siksi myös niin aito. Hän tekee virheitä, jotka tuovat kylmän hien lukijankin otsalle, mutta samalla sitä ymmärtää, että noin minäkin voisin tehdä vastaa­van­lai­sessa tilan­teessa. Ehkä se juuri toikin sen kylmän hien pintaan.
Etnisyys on isosti läsnä Shelte­rissä, mutta parhaiten se tulee näkyväksi amerik­ka­laisen unelman kritii­kissä. Esimer­kiksi varakkuus ja oman kodin omista­minen on tärkeää sekä korea­lai­sessa että amerik­ka­lai­sessa kulttuu­rissa, mutta Shelte­rissä tuo unelma hajoaa jo tarinan alussa. Koti ei myöskään aina ole tae suojasta, mikä tulee romaa­nissa esiin monin eri merki­tyksin. Lisäksi Shelter leikit­telee monilla eri vasta­koh­dilla, joissa etnisyys tulee myöskin koros­te­tusti esille. Tämä ei siis ole lainkaan huono, vaan todella kiinnostava asia, johon olisin kirjaa lukiessani halunnut kiinnittää enemmänkin huomiota.
Otaksuin Shelterin olevan paljon enemmän trilleri kuin se lopulta oli. Jännit­teitä riittää silti ihan loppu­met­reille asti. Yllätyin kuitenkin positii­vi­sesti, miten syvälle perheen­jä­senten välisiin suhteisiin romaani porautuu, ja lopulta nautin kaikkein eniten juuri siitä.
42. Esikoisteos / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Jung Yun: Shelter
Picador 2016, 336 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. Tämähän voisi olla kiinnostava lukea! Harmi vaan ettei ole tainnut ilmestyä ainakaan vielä suomeksi? Olen niin huono lukemaan englan­niksi kirjoja, mutta jos tätä ei tulla kääntämään niin yritän sitten ainakin lukea enkuksi. Onkon kirjan kieli kuinka vaikeaa?

    1. Ei ole vielä julkaistu suomeksi enkä ole tietoinen siitä, milloin voisi olla tulossa. Toivot­ta­vasti vielä joskus! Minusta tässä ei ole mitenkään vaikeaa tai erikoista kieltä. Sanasto on aika arkista, koska tapah­tu­matkin ovat. Kannattaa siis ainakin yrittää! :)