Type and press Enter.

Ervo Veste­rinen: Naisen ruumiin historia

Lääke­tieteen ja kirurgian tohtori Ervo Veste­rinen lupaa kertoa millaisia käsityksiä naiseu­desta on ollut vallalla antiikin ajoista nykypäivään asti uutuus­kir­jassaan Naisen ruumiin historia. Mitä hyötyä on esimer­kiksi aromaat­tisten aineiden suihkut­ta­mi­sesta emättimeen tai miten nenäve­ren­vuoto liittyy kuukau­tisiin? Pidin Veste­risen kirjaa yhtenä kevään kiinnos­ta­vim­mista tieto­kir­joista. Se osoit­tautui kuitenkin aivan erilai­seksi kuin lupasi olla.
Naisen ruumiin historia ei oikeastaan ole kirja naisen ruumiin histo­riasta. Tai on se sitäkin, mutta vain vähän. Se on pikem­minkin kirja siitä, minkä­laista tutki­musta muut ovat aiheesta tehneet. Toki tällai­sessa aiheessa täytyykin vahvasti nojata ja viitata aikai­sempaan tutki­mukseen, mutta Veste­rinen tekee sen hyvin kömpe­lösti. Muihin tutki­muksiin viittaa­mista ei ole toteu­tettu esimer­kiksi hieno­va­rai­sesti alaviit­teitä käyttäen, vaan köykäi­sesti tekstin sekaan tunke­malla ja vieläpä siten, että lukijalle tulee sellainen olo, että tässä vain luetellaan aiempaa tutki­musta. Ihan kuin Naisen ruumiin historia olisi vasta tutki­mus­ti­lanteen kartoi­tusta, jonkin­laista esima­te­ri­aalia oikeaa tutki­musta varten.
Tekstissä on toki Veste­risen omiakin huomioita, mutta ne tuppaavat kulkemaan ihan omilla sivupo­luillaan, kaukana varsi­nai­sesta aiheesta. Mieleeni jäi vahvasti Veste­risen tarina hänen 1960–1970-luvuilla Helsingin naistenkli­nikan lapset­to­muus­po­likli­ni­kalla työsken­nel­leestä kolle­gastaan, Carl-Johan Johans­so­nista eli “Sperma-Kallesta”. Hän selviytyi kuulemma kolme kertaa täpärästi kuole­malta. Tämä tarinahan ei liity millään tavalla kirjan aiheeseen, mutta Veste­rinen jatkaa seuraa­vasti:

Hedel­möitys ja sitä seuraava raskaus ovat kuin ote Carl-Johan Johans­sonin monivai­hei­sesta elämästä ja täpäristä pelas­tu­mi­sista, sillä itse elämän alkukin on monien suotuisien tapah­tumien summa, aivan kuten koko elämäkin. Johansson oli, paitsi kiinnos­tunut elämän alusta, myös sen ylläpi­tä­mi­sestä, johon viittaavat hänen monet pelas­tu­mi­sen­sakin kuoleman kynsistä. Hänellä oli tapana panna kahvi­mu­kiinsa kymme­nisen palaa sokeria. Hän piti sokeria ensiar­voisen tärkeänä tervey­delle, mikä mahdol­li­sesti oli hänen pitkän ja ansio­rikkaan elämänsä salaisuus.
Ja näin “Sperma-Kallen” tarina saadaan varsin luonte­valla (…) tavalla kytkettyä kirjan aiheeseen. Sen jälkeen alkaakin tarina “Pavesta”, toisesta ansioi­tu­neesta ja mainetta niittä­neestä gyneko­lo­gista.
Kun kirja on täynnä tämän tyyppisiä katkelmia, on helppo ymmärtää, miksi en aivan vaikut­tunut. Olisin kovasti halunnut lukea nimenomaan naisen ruumiin histo­riasta, miten naisen ruumiiseen on suhtau­duttu ja minkä­laisia uskomuksia siihen on liitetty antiikin ajoista lähtien. Veste­rinen vastaa näihin kysymyksiin vain pienin hippusin. Kirja on jaettu temaat­tisiin lukuihin, mutta etenkin näin jälki­käteen ne ovat puurou­tuneet mielessäni enkä enää muista, mitä kaikkea niissä käsiteltiin. Lukujen asiat menevät todella päällekkäin, samoja asioita toistellaan pitkin kirjaa. Lisäksi Veste­risen kirjoi­tus­tyyli on suoraan sanoen melko ominta­keinen.
Naisen ruumiin historia antoi minulle hyvin vähän. Opin siitä muutaman uuden ja mielen­kiin­toisen faktan ja näin mielen­kiin­toisia kuvia, joista osa on tekijän omista ilmei­sesti varsin katta­vista ja arvok­kaista kokoel­mista, mutta koska en saanut sitä, mitä kirjan nimi ja kuvaus lupasivat, olen pettynyt.
11. Jonkun muun alan ammat­ti­laisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Ervo Veste­rinen: Naisen ruumiin historia
Into 2017, 255 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Höh! Ensin innostuin, onpa kiinnostava aihe ja melkein yhtä nopeasti tuli pettymys tuollai­sesta lähes­ty­mis­ta­vasta siihen. Tässä olisi ollut poten­ti­aalia todella kiinnos­tavaan tieto­kirjaan!

    1. Just samalla tavalla meni minul­lakin: ensin innostuin nähdessäni tämän kevään katalo­gissa, mutta sitten kun aloitin kirjan ja tajusin melkein heti, ettei tämä ollutkaan ihan sitä mitä kuvit­telin sen olevan, niin valtava pettymys. Kesken olisi jäänyt, jos ei olisi ollut pyydetty arvos­te­lu­kappale! Tosi harmi.

  2. Sääli! Minulla oli tämä lainassa, mutta vaikutti niin puise­valta, etten edes aloit­tanut. Harmi, ettei sinun lukuko­ke­muksesi ollut kummoi­nenkaan.

    1. Teit kyllä oikean päätöksen, en usko, että olisit sinäkään saanut sitä mitä toivoit. Minä luin kirjan loppuun, koska olin pyytänyt sen arvos­te­lu­kap­pa­leena – muuten olisi jäänyt kesken.

  3. Harmi, että mielen­kiin­toi­sesta aiheesta tehty kirja olikin jotain aivan muuta…

    1. Tuntuu, että harvemmin menee näin vikaan omat odotukset jostain kirjasta. Tosin tämän kirjan kuvauskin johti aika paljon harhaan…

  4. Haha apua, kuulostaa kyllä hyvin vahvasti siltä, että tätä ei tosiaan lukulis­talle tarvitse nostaa.. :D Harmi sinäänsä, sillä aihe tosiaan kuulosti minus­takin mielen­kiin­toi­selta, ja ihan alkuun innostuin postaustasi aloitel­lessa, että tässäkö itsel­lekin muuten ohi mennyt kirja, jonka voisi ottaa pian lukuun. Ehkä pitää tutustua johonkin niihin aiempaan tutki­mukseen, joihin tässä sitten viitattiin saadakseen mitä aihe antaa ymmärtää lupaa­vansa. :)

    1. Harvoin sanoin, mutta nyt voin ihan käsi sydämellä: en suosittele ollenkaan :D Kirjaa lukiessa minuakin alkoi monin verroin enemmän kiinnostaa se aiempi tutkimus kuin kyseinen kirja itse, mikä on vähän huono merkki. Harmi kyllä, sillä aihe olisi ollut todella todella kiinnostava ja tuo kansi­ku­vakin todella hieno (ja lupaava).