Type and press Enter.

Daniel Katz: Saksa­lainen sikakoira

Miten kostetaan siansaparo? Toisella saparolla? Saparo saparosta? Kärsä kärsästä? Sorkka sorkasta? Ei suinkaan, minun laskuoppini mukaan siansaparo maksetaan kuole­malla.
Rehtori ja voimis­te­lun­opettaja Mauri Pertus­kalla todetaan keuhko­syöpä. Samoihin aikoihin hän saa käsiinsä juuta­laisen isänsä vanhan, 1930-luvulla kirjoit­taman päivä­kirjan, johon tämä on kirjoit­tanut vuosistaan Saksassa, joissa pääroolia esittivät pesti sirkuk­sessa ja eräs hurmaava nainen. Isä on jäänyt Maurille melko tunte­mat­to­maksi hahmoksi, sillä tämä kuoli Maurin ollessa vasta pikku­poika. Mutta nyt Maurin sisällä ahdistava syöpä saa hänet tekemään järjes­telyjä ja lähtemään polku­pyö­rällä Eggenaun kaupunkiin entiseen Itä-Saksaan etsimään isänsä mennei­syyttä ja kostamaan tähän kohdis­tuneet vääryydet, ennen kaikkea sen siansa­paron. Mukanaan hänellä on aimo annos taiste­lu­tahtoa, pistooli ja matkan aikana karttuva tappo­lista.
Daniel Katzin Saksa­lainen sikakoira on Ylen Kirjojen Suomen 101 kirjaa -listan vuoden 1992 kirja. Olen ilolla mukana juhlis­ta­massa Suomen satavuo­tista itsenäi­syyttä ja suoma­laista kirjal­li­suutta Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa yhdessä muiden kirja­blog­gaajien kanssa. Kun arpaonneni osui Katzin Saksa­laisen sikakoiran kohdalle, ensim­mäinen reaktioni oli, että mikä kirja tämä oikein on, en ole koskaan kuullutkaan! Lähdin tutus­tumaan kirjaan avoimin mielin ja hyvä niin, sillä hupsujen ysäriä henkivien kansien sisään mahtuikin varsin hulvaton, mutta lämmin tarina.
Saksa­lainen sikakoira on kertomus yhden ihmisen taiste­lusta vääryyttä vastaan, mennei­syyden paino­las­tista, itsensä löytä­mi­sestä ja siitä, kuinka nykyisyys on aina sidok­sissa mennei­syyteen. Vaikka romaanin teemat ovat tärkeitä ja vakavia, tarinaa sävyttää ominta­keinen, musta huumori, joka on koko kirjan sielu. Katz ei selväs­tikään ole ottanut melkein kuin veija­ri­ro­maa­neista tuttua päähen­ki­löään liian vakavasti, vaan laittaa hänet tuon tuostakin mitä erilai­simpiin, hulvat­to­miinkin, tilan­teisiin. Taita­vasta huumorin käytöstä kielii myös romaanin nimi Saksa­lainen sikakoira. Se herättää uteliai­suuden, se on monella tapaa symbo­linen kirjan tarinan kannalta. Sika ja koira ovat juuta­lai­sille saastaisia eläimiä ja sikakoira, schwei­nehund, haukku­masana juuta­lai­sesta. Mutta mikä on saksa­lainen sikakoira? Sekin selviää.
Romaani perustuu Katzin omaan elämään, olematta kuitenkaan sinällään omaelä­mä­ker­ral­linen tarina. Katz on myös menet­tänyt isänsä nuorena, lukenut tämän vanhoja päivä­kirjoja ja lähtenyt 1990-luvun alussa pyörällä entiseen Itä-Saksaan isänsä mennei­syyden jäljille. Ehkä juuri omakoh­taisuus tekee romaa­nista niin elävän ja lämpimän. Näen Saksa­lai­sessa sikakoi­rassa aika paljon samaa kuin lempi­kir­jai­lijani John Irvingin romaa­neissa. Katzia ja Irvingia yhdis­tävät selvästi mukaan­sa­tem­paavat, oival­tavat tarinat ja pikimusta huumori.
Katzin romaa­nissa koetaan kaksi natsismin nousu­kautta: kansal­lis­so­sia­lismi 1930-luvun Hitlerin Saksassa sekä 1990-luvun uusnat­sismi juuri yhdis­ty­neissä Saksoissa ja Suomessa. Muuka­lais­vihan käsittely ei tunnu romaa­nissa pelkästään 90-lukulai­selta, vaan se kytkeytyy tiukasti myös tähän päivään. Saksa­lainen sikakoira ei aihei­densa puolesta ole lainkaan vanhen­tunut, sen kaiut elävät yhä voimak­kaina.
––
Daniel Katz: Saksa­lainen sikakoira
WSOY 1992, 398 s.

P. S. Kiinnos­tuitko kirjasta? Lue se täältä!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Kuulostaa mainiolta! Minulla taitaa tämä Katzin kirja olla hyllyssäni ja taidanpa tarttua siihen pikim­miten. Vertauksesi Irvingiin teki kirjasta kerta­hei­tolla aivan vastus­ta­mat­toman ja tuo henki­lö­koh­taisen historian penko­minen on aina kiehtonut minua.

    1. Kiva, että innostuit! Tälle kirjalle soisi enemmänkin lukijoita. Ja voi, yhteydet Irvingiin olivat hienot, tykkäsin kamalasti. Kirja oli ehdot­to­masti positii­vinen yllätys.

  2. Jonkun Katzin kirjan voisin lukeakin, tämä saattaisi olla minulle ihan passeli. Katselin muuten aamutv:stä Katzin haastat­telun kirjan tiimoilta.

    1. Tämä oli tosi menevä, joten lienee hyvä valinta kaikista Katzin kirjoista! Minä voisin puolestani jossain välissä lukea jonkin toisen miehen kirjoista.