Type and press Enter.

Petri Tamminen: Suomen historia

Vuosi 1954: Äiti istui sängyn laidalla täysissä navet­ta­vaat­teissa ja hiissasi itseään näin edesta­kaisin, että pitäisi mennä, pitäisi mennä, lehmät jo ammuu. Mutta ei millään saanut laske­tuksi kirjaa käsistään, jatkoi vain lukemista, sodan käynyt lotta.
Nappasin välipa­laksi Petri Tammisen Suomen historian, jonka välipa­lao­lemus olikin harhaa. Noin 150-sivuisen kirjan kyllä lukaisee hetkessä läpi niin halutessaan, mutta sisältö on histo­riasta painava, vaikka lukija kokeekin siitä vain väläh­dyksiä, pieniä palasia eletystä elämästä. Konteks­tissaan nuo väläh­dykset kuitenkin saavat laajemman merki­tyksen ja tarkoi­tuksen.
Suomen historia koostuu useista näennäi­sesti lyhyistä ja pienistä, mutta varmasti kerto­jilleen merki­tyk­sel­li­sistä muistoista aina Suomen itsenäis­ty­mis­vuo­desta viime vuoteen asti. Tamminen haastatteli kirjaansa varten yli viittä­sataa ihmistä, joten muistot raken­tuvat hyvin monen­lai­sista eri näkökul­mista. On nuoria ja vanhoja, aikalaisia ja menneitä muiste­levia, maalla ja kaupun­gissa asuvia, suoraan tapah­tumien keski­pis­teessä ja sivussa olevia kertojia. Kirjassa ei käydä läpi ihan jokaista Suomen itsenäistä vuotta, mutta joistakin vuosista on useampia muistoja. Muistojen taustalla ovat niin sodat, jälleen­ra­kennus, Helsingin olympia­laiset, yleis­lakko, keskioluen vapau­tu­minen, lama kuin Eurovii­sutkin. Myös suoma­laiset merkki­hen­kilöt, kuten Armi Kuusela ja Kekkonen ovat painuneet monen muiste­lijan mieleen.
Tamminen kirjoittaa napakasti ja iskevästi. Vaikka muistot ovat lyhyitä, useimmat vain muutaman virkkeen mittaisia, kerronta ei ole mitenkään luette­loi­masta, vaan jokaisen, pienenkin, muiston kohdalla on pysäh­dyttävä. Muistot kertovat hyvin inhimil­li­sistä asioita jonkin tietyn hetken tai tapah­tuman äärellä. Osa niistä on hyvinkin yksityisiä ja intiimejä, kuiskattuja salai­suuksia, osa veija­ri­maisia, hassuja sattu­muksia. Muistoja leimaa traagisuus ja humoris­tisuus, useim­miten näiden vaihte­levan vahvuinen yhdis­telmä.
Suomen histo­riasta tuli minulle merkit­tä­vämpi kuin ensin olin ajatel­lutkaan. Tamminen on taitava kertoja, joka osaa tiivistää lyhyeen muotoon kaiken tarpeel­lisen eikä hänen tekstinsä ole koskaan tylsää, vaan päinvastoin, se on hyvin vivah­tei­kasta ja moniu­lot­teista. Tamminen on hurmannut minut aiemmin teoksillaan Muita hyviä ominai­suuksia ja Meriro­maani, mutta haluan ehdot­to­masti lukea lisää.

8. Suomen histo­riasta kertova kirja / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Petri Tamminen: Suomen historia
Otava 2017, 157 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Tästä olen niin monta kehua lukenut, että pakko on kirja jossain vaiheessa lukea. Meriro­maa­nista pidin paljon, mutta muuta en ole tainnut Tammi­selta lukea.

    1. Tätä on helppo suosi­tella, yllättäen, kaikille suoma­lai­sille :)

  2. Olen nyt lukenut tätä ääneen oppilaille ja kyllä on naurettu Helsingin olympia­laisten muiste­loille, kun perhe lähti ulkomaa­laisia katsomaan tai mummo näkyy Armi Kuuselan kanssa samassa kuvassa. Tammi­sella on kyky luoda pienestä merkit­tävää asiaa, joka tulee liki.

    Elämiä on klassik­koai­nesta ja Meriro­maani samoin. Suuresti nautin myös tästä Suomen histo­riasta.

    1. Hauskaa, että olette lukeneet tätä yhdessä! Tämä sopii hyvin nuoril­lekin, hyvää kertausta Suomen histo­riasta ja vieläpä hauskalla tavalla.

      Elämiä pitäisi lukea. Ja muutenkin lisää Tammista.

  3. Tässä oli hurjasti hienoja, pieniä hetkiä, jotka avasivat enemmän kuin paraskaan historian kirjoitus. Ja silti ehkä hieman juuri päinvastoin kuin sinulle, minulle kävi niin, että odotin vielä vahvempaa, ja lopulta jäi vähän lattea fiilis. Hieno kirja kuitenkin, pitänee lukea Tammista lisääkin. :)

    1. Ihan totta. Mikro­his­toria on yksiä kiinnos­tuksen kohteitani, onneksi se on ollut viime vuosi­kym­menien trendinä niin tutki­muk­sessa kuin kirjal­li­suu­des­sakin.

      Kokeile ihmeessä lisää, minäkin aion lukea pian Enon opetukset, kun se löytyy sopivasti hyllystä.

  4. Tammi­sella on kyllä taito sisäl­lyttää tiiviiseen ja simppeliin ilmaisuun paljon merki­tyksiä. Pitääpä ottaa tämä lukulis­talle! Itse luin juuri Tammisen teoksen Enon opetukset, ja siinäkin oli tiiviissä paketissa paljon asiaa.

    1. Tamminen tuntuu olevan hyvin oivaltava kertoja. Minä otan puolestani Enon opetukset seuraa­vaksi lukuun, kun se löytyy kirja­hyl­lystä :)