Type and press Enter.

Margaret Atwood: Angel Catbird #1

Kun kuulin joskus viime vuonna, että Margaret Atwoo­dilta on tulossa sarjakuva (!), olin heti kiinnos­tunut. Atwood on kirjoit­tanut pitkän uransa aikana vaikka ja mitä, mutta sarja­kuvat ovat hänen tuotan­nossaan uutta. Miksi Atwood on halunnut kirjoittaa sarja­kuvan? Hän itse on asian suhteen varsin ironinen:
Some find it strange that a person known for her novels and poetry would take to writing comic books, especially comic books called Angel Catbird. Why is a nice literary old lady like me – an award-winning nice literary old lady – a nice literary old lady who should be resting on her laurels in her rocking chair, being dignified and iconic – why is such a nice old lady messing around with flying cat-owl super­heroes and nightclubs for cat people, not to mention giant rat men? Strange.
Oikeasti Atwood on sarja­ku­vansa suhteen ihan tosissaan. Hän vietti lapsuu­tensa lukien, kirjoittaen ja piirtäen sarja­kuvia. Ne ovat aina olleet osa hänen elämäänsä, joten miksi ei? Lisäksi Atwood on mukana Nature Canadan Cats and Birds -nimisessä kampan­jassa, joka pyrkii levit­tämään tietoa vapaana liikkuvien kissojen aiheut­ta­mista tuhoista etenkin lintu­po­pu­laa­tioissa. Hänen jo joitakin vuosia sitten ideoi­mansa sarja­ku­va­sankari, Angel Catbird, sattui sopimaan hyvin ikään kuin kampanjan kasvoksi.
Angel Catbird nojaa vahvasti perin­teisiin super­san­ka­ri­sar­ja­kuviin. Sen päähenkilö on mies nimeltä Strig Feleedus, joka on aloit­tanut uuden työn yhtiössä, jossa hänen tehtä­vänään on ratkaista erään seerumin koodi. Seerumin avulla voidaan paikata vaurioi­tu­neita geenejä terveillä geeneillä ja siten vaikkapa parantaa sairauksia. Mutta erään kohta­lokkaan onnet­to­muuden yhtey­dessä Strig altistuu itse kysei­selle seeru­mille. Kun hän tulee tajui­hinsa, hänestä on tullut osaksi kissa, osaksi pöllö ja osaksi ihminen, Angel Catbird. Strig tapaa pian muita kaltai­siaan ja he saavat tietää, että joku on erittäin kiinnos­tunut Strigin muutta­neesta seeru­mista. Vaaral­lisen kiinnos­tunut.
Valitet­ta­vasti Angel Catbird ei tehnyt mitään kummoista vaiku­tusta. En oikeastaan uskonutkaan sen tekevän, vaikka olinkin hyvin kiinnos­tunut näkemään, millaisen sarja­kuvan Atwood on luonut. Jo hahmon nimi Angel Catbird herättää vähän outoja mieli­kuvia eikä aiheetta. Hahmo on outo. Tyypissä ei ole lainkaan syvyyttä eikä liiemmin muita tunteita kuin himoa, ei ihmisenä eikä ihmis­kis­sa­lin­tu­nakaan. Tuntuu, että hänen ainoa päämää­ränsä muuttu­mi­sensa jälkeen on päästä toisen kaltai­sensa pöksyihin. Eläimen vietit, kyllä, mutta entä se ihmis­puoli? Myös muut sarja­kuvan hahmot ovat hyvin ohuita ja stereo­tyyp­pisiä.
Myös tarina on saman­lainen kuin sen hahmot: ohut, liian nopeasti etenevä ja siinä on aivan liian taval­linen hyvä vastaan paha -asettelu. Välillä en tiennyt itkeäkö vai nauraa, joskus tapah­tumat olivat niin kauheita ja siksi niin koomisia. Päätin nauraa, sillä elämä on liian lyhyt, jotta viitsisi vittuuntua yhteen sarja­kuvaan.
Ihan täysin en Angel Catbirdiä kuitenkaan tyrmää, sillä sen piirus­tus­tyyli on aivan ok. Ei erikoisen hieno, mutta ei myöskään häiritsevä. Pidin myös kissa­hah­moista (etenkin niistä, jotka pystyivät olemaan ihan normaa­leina kissoina) ja siitä, millaisen kampanjan yhteyteen sarjakuva on luotu. Jotakuta saattaa häiritä tällainen yhteys ja etenkin se, että sarja­kuvan sivuille on ripoteltu tietoiskuja kampanjaan liittyen, mutta minua ei, koska aihe on tärkeä. Niin, ja saihan se minut myös nauramaan, vaikkei se ehkä ollutkaan sen tarkoitus. Tai sitten se nimenomaan oli juuri sen tarkoitus.
Angel Catbird saa jatkoa tässä kuussa, mutta en aio jatkaa sarja­kuvan parissa.
37. Kirja kirjai­li­jalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta / Helmet-lukuhaaste 2017
––

Margaret Atwood: Angel Catbird #1
Kuvitus: Johnnie Christmas
Värit: Tamra Bonvillain
Tekstaus: Nate Piekos of Blambot
Dark Horse 2016, 82 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. No oho! Enpä olisi kuvitellut Atwoodin sarja­ku­va­kir­jai­li­jaksi. Kirjailija kuuluu suosik­keihini, mutta taidan jättää tämän välistä ja keskittyä seuraa­vaksi hänen dystopia-trilo­giansa toiseen osaan.

    1. Ehkä hän ajatteli, että sarjakuva on ainoa kirjal­li­suu­denlaji, jota hän ei ole vielä kirjoit­tanut, joten kokeillaan nyt sitäkin :D Mutta joo, tämän voi huoletta skipata, en usko, että menetät paljoa. Oi, aiot lukea Herran tarhu­reita? Se trilogia on kyllä todella hyvä.