Type and press Enter.

Emma Donoghue: The Wonder

Emma Donoghue on kiinnos­tanut minua vuodesta 2012 lähtien, kun luin hänen läpimur­to­ro­maa­ninsa Huone, josta pidin oikeastaan aika paljon. Donoghuen uusin romaani The Wonder muistuttaa tavallaan Huonetta; siinäkin on nainen ja lapsi sekä ikään kuin suljetun huoneen mysteeri.
The Wonderin tarina on saanut inspi­raa­tionsa eri aikoina tunnet­tujen paastoavien tyttöjen (ja myös muutamien poikien) tarinoista. Nämä tytöt ja pojat olivat yleensä vasta lapsia, joiden väitettiin pysyneen hengissä pitkiä aikoja syömättä tai juomatta yhtään mitään. Osalla heistä oli uskon­nol­linen motiivi syömät­tö­myy­delleen, osalla ei. Jotkut heistä asetettiin valvonnan alaisiksi ja lopulta osa heistä alkoi jälleen syödä, vapaa­eh­toi­sesti tai pakotettuna, osa nääntyi nälkään. Jotkut tapaukset taas jäivät selvit­tä­mättä: paastonneet tytöt ja pojat elivät vielä vuosi­kym­meniä edelleen väittäen, etteivät syö mitään.
The Wonde­rissa nuori englan­ti­lainen hoitaja Lib Wright, joka on saanut oppinsa peräti itse Florence Nightin­ga­lelta, kutsutaan irlan­ti­laiseen pikku­kylään tutkimaan erikoista tapausta: 11-vuotias Anna O’Donnell on väite­tysti ollut syömättä neljän kuukauden ajan. Eletään 1850-lukua ja paastoavien lasten tapauksia oli vikto­ri­aa­ni­sella ajalla runsaasti, mutta Lib ei ole koskaan uransa aikana törmännyt vastaavaan.
Libin ja toisen paikalle kutsutun hoitajan tehtävänä on olla Annan seurassa ympäri vuoro­kauden kahden viikon ajan ja tarkkailla, pitävätkö väitteet paikkansa. Viimeistään kahden viikon kuluttua Libin ja toisen hoitajan on rapor­toitava havain­noistaan erään­lai­sella komitealle, johon kuuluu paikka­kunnan silmää­te­keviä herroja. Lib uskoo selvit­tä­vänsä Annan tapauksen hetkessä, sillä hän ei usko ihmeisiin, uskon­nol­lisiin (Anna, hänen perheensä ja koko kylä on mitä hartaimpia katoli­laisia) tai mihinkään muihinkaan. Mutta tunnit ja päivät kuluvat ilman, että Anna syö mitään. Onko Anna elävä ihme vai sittenkin vain huijari?
Ajattelin etukäteen The Wonderin olevan minun heiniäni. Ei kenties täydel­linen, mutta yhtä nautin­nol­linen kuin vaikkapa Sarah Watersin romaanit. Etenkin histo­rial­linen miljöö ja mielen­kiin­toinen ilmiö vetivät minua puoleensa. Romaani veikin heti mennessään käyden kuitenkin vähä vähältä yhä epäkiin­nos­ta­vam­maksi, kunnes lopulta helpot­tu­neena suljin sen kannet. Täydel­linen mahalasku.
On vaikea eritellä tässä niitä asioita, jotka The Wonde­rissa menevät pieleen kerto­matta oleel­lisia asioita sen juonesta. Lyhyesti ja mitään paljas­ta­matta voin kertoa, että melkein ne kaikki. Annan kiitokseni lähinnä vain kiinnos­ta­valle konsep­tille ja kiihkous­ko­vai­suuden esittä­mi­selle. Kömpelöt ja paikoi­tellen kliseiset juonen­käänteet, tyhmät ja karika­tyy­ri­maiset henki­lö­hahmot, huonolla tavalla ärsyttävä ja epäsa­mas­tuttava päähenkilö sekä pitkä­ve­teinen kerronta, joka on ärsyt­tä­västi konflik­tissa juoni­ve­toi­suuden kanssa – niin moni romaanin keskeinen tekijä meni The Wonde­rissa pieleen. Luin romaanin loppuun toivoen edes viimeisten tapah­tumien nostavan sen hetkeksi ylös kaiva­mastaan ojasta – olin jopa lukenut vaisum­mista arvioista, että loppu sentään pelastaa romaanin – mutta ei, loppu oikeastaan pilasi ihan kaiken, se oli naurettava.
Pidän nykyään yleensä vähän taukoa (muuta­masta päivästä viikkoon) ennen kuin kirjoitan blogiini lukemastani kirjasta, ihan vain kootakseni mietteeni. The Wonderin sen sijaan luin vasta eilen loppuun, sillä kiukutti niin paljon, että oli pakko oksentaa lyhyet ajatukseni ulos jo tänään, muuten ne jäisivät oksen­ta­matta. Nyt kiukuttaa ehkä vähän vähemmän. Toisaalta kiukun jälkeen on herännyt pelko siitä, millaisia Donoghuen muut kirjat ovat. Etenkin hänen novel­li­ko­koel­mansa ovat olleet tähtäi­messäni. Jos olette lukeneet muita Donoghuen kirjoja kuin Huoneen, olisi kiinnos­tavaa kuulla miettei­tänne niistä.
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskon­nol­li­suutta / Helmet-lukuhaaste 2017
––
Emma Donoghue: The Wonder
Little, Brown and Company 2016, 291 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Super­kiin­nostava ja erikoinen aihe ja olin jo pyöri­mässä pöksyissäni joskin hieman varau­tu­neena, mutta mahalasku alkoi huolettaa. Täytyy harkita, jos sopivan hetken tullen. Minulta jäi muuten taannoin Huone (enkuksi “luin”) kesken. Tai siis lopetin sen jo toisella sivulla, koska en pitänyt kirjan tyylistä ollenkaan ja heti meni hermo. Tiedostan, että toden­nä­köi­sesti aika oli vain väärä, koska eihän nyt parin sivun perus­teella voi tuomita koko kirjaa. Sittemmin satuin katsomaan kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ja oikeastaan kirjan lukemi­selta meni sitten pohja.

    1. Minäkin olin alkuun todella innoissani tästä ja alku olikin vielä hyvä, mutta sitten äh. Tämä oli oikeastaan tosi tylsä.

      Piditkö Huoneesta elokuvana? En ole nähnyt sitä vielä. Siinä on kyllä sama juttu kuin tässä The Wonde­rissa, että jos katsoo elokuvan, niin kirjaa ei ole ehkä järkeä enää lukea, ellei sitten halua muuten vain tietää, miten kirja on kirjoi­tettu. Siis jos The Wonde­rista olisi tehty elokuva.

  2. En ole erityi­semmin histo­rial­lisen romaanin ystävä, mutta sekä Donoghuen Frog Music (josta olen blogan­nutkin) että The Sealed Letter ovat kummatkin olleet mieluisia lukuko­ke­muksia. Melkein veikkaan, että saattaisin pitää tästä Wonde­ris­takin, joka on ollut jo pari kolme kuukautta mulla varattuna kirjas­tosta, mutta olen jäädyt­tänyt varauksen, kun on tätä lukutulvaa niin mahdot­to­masti.

    Huone oli vallan hieno ja sen myötä alunperin Donoghuen löysin.

    1. Kiitos, täytyy vielä yrittää Donoghuen kanssa eikä lopettaa heti tähän Wonderiin. Tai no olisi vähän hölmöä lopettaa tähän, kun pidin kuitenkin Huoneesta. Kokeilepa tätä sitten kun lukutulva vähän helpottaa!

  3. Komppaan Omppua ja kehun Huonetta. En ole nähnyt elokuvaa. Wonderin luen heti, kunhan se on suomen­nettu.

    1. Huoneesta pidin minäkin ja eloku­vakin on vielä näkemättä. Toivotaan, että Wonder saataisiin piakkoin myös suomeksi, eiköhän se kiinnos­taisi monia.

  4. Kuulostaa kiinnos­ta­valta. Tekee aina mieli tarttua englan­nin­kie­liseen kirjaan, kun lukee näitä sinun arvioitasi. Nyt ei ole kuitenkaan mitään omalla listalla, pitää jossain vaiheessa ottaa oikein urakaksi kehittää seuraava enkku itsel­lekin luetta­vaksi.

    1. Englan­niksi tulee luettua kyllä koko ajan enemmän ja enemmän, kun on alkanut tarkemmin seurata mitä kirjoja Suomen ulkopuo­lella julkaistaan. En malta jäädä odotte­lemaan suomen­noksia, jos niitä koskaan edes tulee. Ja pysyy­pähän kieli­tai­tokin samalla ainakin jollakin tavalla yllä :)