Type and press Enter.

Han Kang: The Vegetarian



Now, the fact that she didn’t eat meat, only vegetables and cereal grains, seemed to fit with the image of that blue petal-like mark, so much so that the one could not be disen­tangled from the other, and the fact that the blood that had gushed out of her artery had soaked his white shirt, drying into the dark, matte burgundy of red bean soup, felt like a shocking, indecip­he­rable premo­nition of his own eventual fate.
Etelä­ko­rea­laisen Han Kangin romaani The Vegetarian (Gummerus julkaisee romaanin keväällä 2017 suomeksi nimellä Vegeta­risti) on ollut tänä vuonna kaikkien huulilla. Enkä ihmettele sitä nyt lainkaan. Kuulin Han Kangista ensim­mäisen kerran joskus alkuvuo­desta ja minua kiinnosti silloin lähtö­koh­tai­sesti enemmän hänen toinen romaa­ninsa Human Acts. The Vegetarian sattui kuitenkin tulemaan kirjaston tieto­kan­nassa ensim­mäisenä vastaan ja halusin tietysti ottaa selvää, mistä kaikki oikein puhuvat.
Nimestään huoli­matta The Vegetarian ei oikeastaan kerro lihan­syön­nistä luopu­mi­sesta ja kasvis­ruo­ka­va­lioon siirty­mi­sestä. Se on pikem­minkin lähtö­kohta, alku paina­jais­mai­sille tapah­tu­mille. Päähenkilö, naimi­sissa oleva nainen Yeong-hye näkee eräänä yönä hirvit­tävän unen ja heti herät­tyään hän on muuttunut. Hän lopettaa kaiken eläin­pe­räisen syömisen. Itse asiassa hän vähitellen lopettaa syömisen kokonaan. Hän tarvitsee enää vain samoja ravin­teita kuin kasvi, vettä ja aurinkoa. Yeong-hyen lähipii­rille tämä päätös on kestä­mätön.
The Vegetarian käsit­telee ennen kaikkea ruumista objektina, vallan ja halun kohteena. Se kysyy, kuka saa päättää ruumiistasi, kuka sen omistaa. Romaani on julkaistu alunperin kolmena erillisenä novellina, mikä näkyy sen osien välisissä aukoissa, mutta aukot tuovat kerrontaan siihen hyvin istuvaa epävar­muutta. Romaanin ensim­mäi­sessä osassa näkökulma on Yeong-hyen aviomiehen, joka ensim­mäisenä todistaa vaimonsa muuttuvan. Mies ei pidä tästä muutok­sesta, sillä hänellä ei enää ole vaimoa, joka tekisi hänelle ruokaa, näyttäisi hyvältä, käyttäy­tyisi etenkin muiden ihmisten seurassa normaa­listi tai harras­taisi hänen kanssaan seksiä silloin kun mies sitä haluaisi. Mies ei enää omista vaimonsa mieltä ja ruumista, mikä tragedia! Toisessa osassa näkökulma on Yeong-hyen siskon miehen. Hän on vaimonsa tuloilla elelevä taiteilija, jonka pakko­mielle saa kohteekseen Yeong-hyen ruumiin, hän tekee Yeong-hyesta ikioman taide­pro­jek­tinsa. Kolman­nessa osassa tutus­tumme paremmin Yeong-hyen siskoon, edellisen osan taitei­lijan vaimoon, joka ainakin yrittää ymmärtää Yeong-hyen valintoja ja oikeutta omaan ruumii­seensa.
The Vegeta­ria­nista tekee arvoi­tuk­sel­lisen Yeong-hyen näkökulman täydel­linen puuttu­minen. Näemme, kuulemme ja tunnemme hänet vain toisten ihmisten aistien kautta, mikä ei kerro lähel­lekään kaikkea. Se saakin kysymään, miksi Yeong-hye muuttuu, mikä saa hänet käymään läpi niin radikaalin metamor­foosin. Tekee mieli tulkita The Vegeta­riania kaikkein helpoimman kautta eli kerto­muksena mielen sairas­tu­mi­sesta, mutta yhtälailla sen voi tulkita taiste­luksi (väki)valtaa vastaan, satii­riksi kasvis­syön­nistä ja/tai normeista poikkea­mi­sesta ja mahdot­to­muu­deksi ymmärtää toisia ja toisten valintoja. Romaani rakentuu niin monesta eri kerrok­sesta ja se kysyy niin monia eri asioita, että yhden ainoan tulkinnan tekeminen on turhaa.
The Vegetarian on surrea­lis­tinen, tunnel­maltaan hurjan vaikuttava ja vahva romaani. Sitä ei voi lukea suora­vii­vai­sesti, se kysyy, huutaa, pakottaa ajatte­lemaan. Se jättää jäljen, joka ei haalistu.
––
Han Kang: The Vegetarian
(Ch’aesikjuuija, 2007)
Kääntänyt koreasta Deborah Smith
Hogarth 2016, 188 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Lisätäänpä kevään lukulis­talle. Lienee mennyt katalo­gissa ohi, mutta onnistuit herät­tämään kiinnos­tuksen. Mielen­kiin­toinen kuvio, että Yeong-hye ei toimi kertojana ollenkaan, vaan tilan­netta seurataan tois(i)en näkökul­masta.
    Tiia

    1. Tästä on puhuttu tänä vuonna niin paljon, että kannattaa ehdot­to­masti tutustua. Hienoa, että kirja saadaan myös suomeksi.

  2. Tämän olen listannut yhdeksi kevään kiinnos­ta­vaksi kirjaksi joka täytyy ehdot­to­masti lukea. Todella mielen­kiin­toi­selta vaikuttaa, varsinkin päähen­kilön oman näkökulman puuttu­minen…!

    1. Hyvä, sillä tämä kannattaa ehdot­to­masti lukea!

      Olisi ollut todella kiinnos­tavaa päästä kirjan päähen­kilön pään sisälle, mutta ilman sitä tämä toimi paljon paremmin, jäi paljon arvoi­tuk­sel­li­sem­maksi, mistä tykkään lähes poikkeuk­setta aina todella paljon!

  3. Tämä on kyllä sellainen romaani, joka jää pitkäksi aikaa mieleen ja kestää ehdot­to­masti toisenkin lukukerran. Monitul­kin­taisuus on myös kiehtovaa eli kirjaa voi tosiaan lukea ja tulkita useal­takin kantilta.

    1. Kyllä! Olen oppinut rakas­tamaan novel­le­jakin juuri siitä syystä, että ne ovat usein aika arvoi­tuk­sel­lisia ja niitä voi tulkita monella tavalla. No, novel­leis­tahan tämäkin kirja periaat­teessa koostuu. Täytyy lukea myös Human Acts.

  4. Odotan tätä kyllä jo paljon, olisin varmasti lukenut englan­niksi jos en tietäisi suomen­noksen olevan näinkin pian tulossa. Kirja kuulostaa hienolta ja mielen­kiin­toi­selta, postauksesi tekee siitä jo lähes vastus­ta­mat­toman!

    1. Tämä on kevään mielen­kiin­toi­simpia suomen­noksia, ihan varmasti. Onneksi ei tarvitse enää kovin kauan odottaa :) Ja oi, onpa ihanaa saada jokin hyvä kirja kuulos­tamaan lähes vastus­ta­mat­to­malta, siihen yritän aina pyrkiä, koska se vain on parasta, jos saa tekstillään toisen kiinnos­tumaan kirjasta.