Type and press Enter.

Leena Krohn: Donna Quijote ja muita kaupun­ki­laisia


Jos et jo tiennyt, Leena Krohn on kotimai­sista kirjai­li­joista ehdot­to­masti timant­tisin. Olen lukenut häneltä aiemmin romaanit Hotel Sapiens, Tainaron : Postia toisesta kaupun­gista, Erehdys, Pereat mundus : romaani, erään­lainen ja Datura tai harha jonka jokainen näkee. Eli jo sen verran, että voin huoletta kertoa Krohnin olevan lempi­kir­jai­li­joitani. Aiemmat lukemani Krohnin kirjat ovat kenties olleet keskenään suhteel­lisen saman­tyyp­pisiä, mutta novel­li­ko­koelman Donna Quijote ja muita kaupun­ki­laisia myötä hyppäsin vähän tunte­mat­to­mam­mille vesille. Pieni, vain 82-sivuinen kokoelma vielä pienempiä, maksi­missaan kolmen sivun mittaisia novelleja oli minulle Krohnin tuotan­nossa vieras alue. Krohnin teokset ovat yleen­säkin ottaen suhteel­lisen haastavia, mutta minimit­tansa vuoksi nämä novellit haastoivat vielä enemmän. Haasteisiin on kuitenkin välillä hyvä tarttua.
Donna Quijote ja muita kaupun­ki­laisia sisältää kolme­kym­mentä pientä novellia, joita luonneh­ditaan sen takakan­nessa osuvasti minia­tyy­reiksi. Novelleja yhdistää pohdinta todel­li­suu­desta ja olemas­sao­losta, ihmisyy­destä sekä kohta­loista. Kuten kirjan alkuun valittu Mirkka Rekolan aforis­mikin toteaa: Älä tee kuvaa. Kaikki on. Todel­lisuus on aistien rajaama, aina jossain määrin illuso­rinen kuva. Samat teemat tulevat esiin useissa muissakin Krohnin teoksissa. Novel­leissa liikutaan eri tiloissa, usein kaupun­gissa tai huoneissa, ja ajalla on niissä keskeinen rooli. Kaikkea pitää koossa Donna Quijoten omituinen – jos ei ihminen, niin ainakin ihmisen­kal­tainen – hahmo, joka luo toivoa ja kestä­vyyttä. Krohn on itse kertonut Donna Quijoten olevan hänen aiemmin mainittu ystävänsä, runoilija Mirkka Rekola, ainakin osaksi.
Novelleja määrittää myös absurdius ja totun­naisten asioiden kääntä­minen ihan päälaelleen. Monet taval­liset asiat näyttävät novel­leissa kummal­li­silta tai jopa vierailta, mutta sille ei useinkaan anneta mitään selitystä. Samalla kertojan tekemät havainnot ovat hyvin tarkkoja, kaikki vaikuttaa hänestä kuin joltakin uudelta. Esimer­kiksi novel­lissa Muutoksen huone kertoja kuvailee hyvin yksityis­koh­tai­sesti ja ihmetellen absurdeja, katuja pitkin vaeltavia pitku­laisia huoneita, joiden sisällä olevat asukkaat vaihtuvat jatku­vasti. Huoneet ovat tietysti busseja, mikä maini­taankin novellin loppu­puo­lella, edelleen ihmet­te­levään sävyyn:
Joskus kadulla, ruuhka-aikaan, kun kaupungin bussi ajaa ohitseni täpötäytenä, minua naurattaa. Mikä näky! Yhtä eriskum­mal­linen kuin jos liuta noitia ratsas­taisi luudalla yli kaupungin valojen…
Donna Quijote ja muita kaupun­ki­laisia on kokoelma pieniä ja outoja muoto­kuvia kaupun­ki­lai­sista. En voi sanoa ymmär­tä­neeni niitä kaikkia, mutta toisaalta ne ovatkin hyvin monitul­kin­taisia, ehkä voin yhtälailla ymmärtää ne miten haluan tai olla ymmär­tä­mättä. Niin tai näin, kokoelma herätti monen­laisia kysymyksiä ja tunteita, joiden ääressä oli hyvä viipyä.
Osallistun kokoel­malla Reader, why did I marry him? -blogin novel­li­haas­teeseen.
Novelleja: 30
––
Leena Krohn: Donna Quijote ja muita kaupun­ki­laisia
WSOY 2002 (1983), 82 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Leena Krohn on niin huikea. En ole lukenut häneltä vielä mitään, mistä en olisi pitänyt. Paljon on onneksi vielä lukematta ja kokematta, hänellä on niin laaja tuotanto.

    1. Vaikka olen lukenut nyt jo kuusi Krohnin teosta, olen onnel­linen, että niitä vielä riittää. Viimeksi kirjas­tossa käydessäni lainasin tämän ja kaksi muutakin, en voinut vastustaa! Hän todella on huikea.

  2. Ai kun nyt ihastuttaa tuo sun postauksen ensim­mäinen lause, kun se kertoo niin hyvin, että nyt sinua vietiin.

    Krohn on kyllä kova ja ihmet­telen aina, että miten hän Suomessa jotenkin jatku­vasti jää sivuun vai jääkö? Onko se vaan oma tunte­mukseni?

    Ilahduttaa, että valitsit juuri tämän kokoelman myös sen vuoksi, että siitä tuli kerta­hei­tolla 30 novellia haasteeseen. :)

    1. Odotan kauhulla sitä päivää, jos tai kun Krohn ei viekään. Vai onko sellainen edes mahdol­lista?

      Minulla on ihan samoja tunte­muksia. On erikoista, että hän on ollut viisi kertaa Finlandia-ehdok­kaana ja voitta­nutkin niistä yhden, mutta silti jäänyt aika näkymät­tö­mäksi, ainakin suurem­malle yleisölle. Yhdys­val­ta­lainen kustantamo vieläpä julkaisi viime vuonna Krohnin kokoel­ma­teoksen ja se sai Kirkusissa hyvän arvion, mutta eipä siitä tainnut olla Suomessa kovin isosti puhetta. Hämmentää.

      Hah, en edes tajunnut ennen kokoelman aloit­ta­mista, että tässä on niin monta novellia. Luulin, että novellit olisivat pidempiä. Mutta tulipahan komea aloitus :) Nyt vain jahkaamaan, minkä novel­li­ko­koelman seuraa­vaksi aloit­taisi.

  3. Pitäisi kyllä lukea Krohnia enemmän. Olen lukenut vain Erehdyksen, ja vaikka se ei ihan lemppa­riksi noussut, niin muistan sen edelleen lähes ulkoa. Siis uskoma­tonta, mutta totta! Sitä tapahtuu harvoin, mutta se kertoo, miten vahva kirja on.

    Mitä suosit­te­lisit minulle seuraa­vaksi Krohnilta?

    1. Vau, aika hyvin! Erehdys on jäänyt minul­lekin hyvin mieleen, mutta se onkin yksiä lemppa­reitani.

      Heititpä vaikean kysymyksen. Lähtisin suosit­te­lemaan seuraa­vaksi ehkä Hotel Sapiensia tai Taina­ronia. Hotel Sapiens on minusta haasta­vampi ja alkuun vähän sekavahko, Taina­ronin maailmaan taas solahtaa helpommin, vaikka outo sekin on. Mutta mikäpä Krohnin luoma maailma ei olisi edes vähän vinksallaan :)