Type and press Enter.

Patrick Ness: Hirviön kutsu



Patrick Ness vaikuttaa olevan tällä hetkellä yksiä suosi­tuimpia nuorten­kir­jai­li­joita. Kun näin vastikään suomen­netun Hirviön kutsun kirjas­tossa, päätin katsoa, millaisen vaiku­tuksen Ness tekee minuun, jo hieman varttu­neempaan lukijaan.
13-vuotiaan Conorin äiti sairastuu vakavasti ja siitä lähtien Conor on nähnyt miltei joka yö kamalaa paina­jaista, aina sitä samaa. Kun äidin kunto yhä heikkenee, hirviö alkaa vierailla Conorin luona aina tasan seitsemän minuuttia yli keskiyön. Jätti­mäinen, marja­kuusen näköinen hirviö kertoo Conorille kolme tarinaa, mutta neljäs Conorin on kerrottava itse. Mitä hirviö oikein haluaa sanoa?
Idean Hirviön kutsusta kehitti alunperin lasten- ja nuorten­kir­jailija Siobhan Dowd, joka ehti menehtyä rinta­syöpään ennen kirjan kirjoit­ta­mista. Dowdin kustantaja ehdotti Patrick Nessille, että hän kirjoit­taisi kirjan Dowdin puolesta. Ness ei kuitenkaan halunnut tehdä karhun­pal­ve­lusta Dowdille, se ei olisi oikein, mutta hän kehitti Dowdin ajatuk­sista tarinan, joka on ainakin kehyk­siltään saman­lainen kuin alkupe­räinen idea.
Hirviön kutsu ei ole tarina hirviöstä, vaan se on tarina läheisen sairas­tu­misen aiheut­ta­mista muutok­sista ja tunteista, etenkin pelosta. Vaikka päähenkilö on 13-vuotias poika, hänen tunteensa ovat samas­tut­tavia aikui­ses­takin lukijasta. Luimme kirjaa vuoro­tellen ääneen iltasa­duksi yhdessä poikays­täväni kanssa ja se herät­tikin meissä paljon ajatuksia ja tunteita. Nukku­maan­menoa alkoi jo ihan odottaa, jotta saisi tietää, miten tarina jatkuu ja miksi hirviö on saapunut Conorin luokse.
Luen harvoin nuorten­kirjoja, sillä yleensä ne käsit­te­levät sellaisia aiheita, jotka omalla kohdallani kuuluvat jo suhteel­lisen kaukaiseen elämän­vai­heeseen. Yhä useammin haluan myös tekstiltä enemmän, enemmän moniker­rok­si­suutta ja -tulkin­tai­suutta, haastetta. Hirviön kutsukin on selkeä nuorten­kirja, sillä sen kerronta on aika yksin­ker­taista ja suora­vii­vaista, sitä on helppo lukea. Tarina on myös aika ennalta-arvattava. Teemo­jensa puolesta Hirviön kutsu kuitenkin puhut­telee moneni­käisiä lukijoita, mitä arvostan. Arvostan myös sitä, miten tämän­tyyp­pinen kirja voi tuoda lohtua saman­lai­sessa tilan­teessa oleville, sillä vertaistuen saaminen voi olla vaikeaa.
––
Patrick Ness: Hirviön kutsu
(A Monster Calls, 2011)
Alkupe­räisidea: Siobhan Dowd
Kuvitus: Jim Kay
Suom. Kaisa Kattelus
Tammi 2016, 215 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Toihan olisi meillekin hyvä idea lukea jotain vuoro­tellen ääneen ennen nukkumaan menoa, enpä ole ennen tullut ajatel­leeksi. Luetaan vaan aina kumpikin omilla tahoil­lamme. Tämä rupesi kiinnos­tamaan tuon Jim Kayn kuvituksen ansiosta, hänen kuvit­tamat Harry Potter-kirjat ovat niin näyttäviä!
    Tiia

    1. Hirviön kutsu taisi olla meillekin ensim­mäinen kirja, jota luettiin ihan vuoro­tellen toisil­lemme iltasa­duksi. Aiemmin mä olen silloin tällöin lukenut poikays­tä­välleni ääneen kirjaa, joka mulla on silloin sattunut olemaan kesken. Mun monoto­ninen lukuääni auttaa vissiin nukah­tamaan :D

      Jim Kayn kuvitus oli tässä kivan näköistä, vaikka olikin tummaa. Sopi ainakin tarinan synkkyyteen.

  2. Hei Laura, hankin tämän kesälo­ma­lu­ke­mi­seksi poikieni kanssa ja ehdimme vähän aloittaa yhdessä juuri ääneen lukemi­sella. Se jäi silloin kutkut­ta­vasti kesken, mutta nyt aloitamme pian uudestaan. :)

    1. Hei Sara! Tätä olikin mukava lukea juuri ääneen :) Toivot­ta­vasti olette koko porukka tykänneet!