Type and press Enter.

Miguel de Cervantes: Don Quijote

Espan­ja­laisen Miguel de Cervan­tesin (1547–1616) Don Quijote (1605) on syystä kirjal­li­suuden suuria klassikkoja; sitä pidetään modernin romaa­ni­kir­jal­li­suuden alkuna. Sen kerronnan lähtö­kohta on yksilössä (esimer­kiksi Giovanni Boccaccion Decame­ro­nessa kerronnan lähtö­kohta on vielä ympäris­tössä ja tapah­tu­missa), joten se on ensim­mäisiä merkit­täviä henki­lö­ro­maaneja. Se sisältää myös paljon sisäker­to­muksia, rakkaus- ja juoni­no­velleja, jotka tauot­tavat varsi­naisen tarinan etene­mistä. Muista aikalai­sistaan Don Quijote erottuu selvästi kertojan kaikki­tie­tä­väi­syy­dessä ja tavassa kommen­toida tarinaa, lukijan puhut­te­lussa ja dialogiin upote­tuissa luonne­ku­vauk­sissa.
Don Quijote on pikareski- eli veija­ri­ro­maani. Se on myös satiiri keskia­jalla hyvin suosi­tuista ritari­ro­maa­neista. Kirjan päähenkilö on Don Quijote Mancha­lainen, köyhä aatelismies, joka menettää järkensä ahmit­tuaan liikaa ritari­ro­maaneja. Mies luulee itsekin olevansa ritari ja hän päättää lähteä maail­malle puolus­tamaan sorrettuja ja taiste­lemaan vääryyttä vastaan ratsunsa Rosinanten kanssa. Mutta täytyyhän kunnon ritarilla olla aseen­kantaja, joten Don Quijote pestaa pelku­ri­maisen, mutta maalais­jär­jellä varus­tetun naapu­rinsa Sancho Panchan tähän rooliin lupaa­malla hänelle aikanaan palkin­noksi ikioman saarelman. Sancho Panchalta Don Quijote saa osuvan lempi­nimen “surkean hahmon ritari”, sillä juuri sitä, surkeaa, heidän vaelluk­sensa maail­malla on. Mikään, mihin Don Quijote ryhtyy, ei mene putkeen, vaan hän saa aina selkäänsä. Sillä, että ritarimme luulee taval­lisia majataloja loiste­liaiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi, talon­poi­kais­tyttöjä kauniiksi prinses­soiksi ja tuuli­myllyjä jätti­läi­siksi, on ratkaiseva osa epäon­nessa.
Cervantes on kenties tarkoit­tanut Don Quijoten vain pilaksi, satii­riksi ritari­ro­maaneja kohtaan, mutta siitä voi löytää muitakin merki­tyksiä. Tekstissä voi tuntea piikit­telyä ajan yhteis­kun­nal­lisia oloja kohtaan, joista tärkeim­miksi nousevat kenties Filip II:n hallinnon sekä kirkon aseman kriti­soi­minen ja Espanjan inkvi­sition harjoit­tamien vainojen ja veren puhtauden vaati­muksen vastus­ta­minen. Hahmona Don Quijote on hyvin myötä­tuntoa herättävä. Haaveilija, joka mennessään sekaisin ritari­ro­maa­neista joutuu alati vastakkain maailman reali­teettien kanssa. Don Quijote on tunteet, mutta hänen aseen­kan­ta­jansa Sancho Pancha on järki (vaikka hänenkin järkensä on välillä koetuk­sella). Näin romaani rakentuu pitkälti tunteiden ja järjen vastak­kai­na­set­te­lulle ja vuoro­pu­he­lulle.
Lukuko­ke­muksena Don Quijote oli ihan okei. Teksti on vallan menevää ja rentoa 1600-luvun alussa kirjoi­te­tulle teokselle, vertai­lu­kohtia ei minulla tosin juurikaan ole. Jouhe­vuu­desta sopii kiittää myös suomen­tajaa Jyrki Lappi-Seppälää ja teoksen runot tulkin­nutta Jukka Koske­laista. Jouduin kuitenkin lukemaan teosta aika nopeasti kirjal­li­suus­his­torian tentin lähes­tyessä, joten loppua kohden kaikki se loputon kohel­ta­minen ja sisäker­to­musten putkahtelu alkoi puuduttaa. Toisaalta sisäker­to­mukset tuovat tarinaan vaihtelua, jatkuva kohtel­ta­minen olisi liikaa. Jäi siis vähän risti­rii­taiset tunteet, sillä tunnustan ilomielin teoksen ansiot ja paikan kirjal­li­suuden histo­riassa, mutta en itse erityi­semmin nauttinut siitä.
Luin Don Quijo­testa vain ensim­mäisen osan. Cervantes kirjoitti romaa­nille jatkoa vuonna 1615 ja olisi ihan kiinnos­tavaa lukea myös se, sillä se on ilmei­sesti vielä parempi ja taita­vammin kirjoi­tettu kuin ensim­mäinen. Olisi kiinnos­tavaa nähdä, miten hahmot ja Cervan­tesin tyyli ovat siinä kehit­tyneet, sillä sitä ne kuulemma ovat tehneet. No, tuossahan olisi tuo kuvas­sakin näkyvä yhteisnide, mutta saa nyt nähdä, ehken ihan heti ole palaa­massa takaisin Don Quijoten sekopäiseen maailmaan.
––
Miguel de Cervantes: Don Quijote
(El ingenioso hidalgo don Quijote de La Mancha, 1605)
Suom. Jyrki Lappi-Seppälä (runot tulkinnut Jukka Koske­lainen)
WSOY 2013, 501 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Minulle Don Quijote on yksi suurimpia koulut­raumoja — en päässyt lukiossa haluamani opettajan äidin­kie­len­kurs­sille, joten jouduin sille kaikkein ankeim­malle, ja eikös lukulis­talle ollut tämä romaani pakol­lisena. Ihan en 16-vuotiaana ollut kypsä tälle kirjalle, ja kun vielä muutenkin sain aina numeron, kaksi aineista ja kokeista vähemmän tän nimen­omaisen opettajan kursseilla kuin sen paremman ja kirjal­li­suuden pariin täysillä innos­taneen, on se jotenkin vahvasti aina kulmi­noi­tunut tähän Don Quijoteen. :D Vannoin silloin toista­kym­mentä vuotta sitten että enää ikinä en tähän kirjaan koske, mutta toisaalta olisi hauska ehkä kokeilla, joskus. Kaikkeen se huono opetus ulottuukin :D

    1. Oi ei, mikä tarina! :D Pakko­lue­te­tuissa kirjoissa on aina tuo vaara, varsinkin jos siihen tilan­teeseen liittyy vielä jotain muutakin, kuten epämiel­lyttävä opettaja. 16-vuotias on minusta vielä aika nuori tälle kirjalle, kun ei välttä­mättä oikein ymmärrä sen kontekstia ja onhan tämä eka osa melko paksu (eihän teidän täytynyt lukea vielä se toinenkin osa?!) ja välillä vähän toisteista luettavaa. Luulen, että olisin pitänyt tästä paljon vähemmän sen ikäisenä, vaikken siis nytkään erityisen paljon pitänyt.

      Olisi kyllä hauska kuulla, mitä pitäisit tästä nyt luettuna. Ehkä pääsisit traumoistasi vihdoinkin yli :D

  2. Minulla on tämä tällä hetkellä kesken, vaikuttaa kiintoi­salta, mutta olen jättänyt sivum­malle kiireel­li­sempien projektien takia. Toivon mukaan saan sen syksyn aikana luettua.

    1. Kiva kuulla sitten aikanaan mitä pidät tästä! Tämä oli paksu ja melko raskasta luettavaa, joten olisi tehnyt mieli itsekin venyttää lukeminen pidem­mälle, mutta eipä auttanut. No, tuli ainakin sitten luettua :)

  3. Tähän kiinnos­taisi kyllä joskus tarttua. Täytyykin pitää mielessä seuraavaa klassik­ko­haas­te­lu­ke­mista valitessa.

    1. Tämä on kyllä varma valinta klassik­ko­haas­teeseen :) Ei mikään nopein ja kepein luettava, mutta silti ihan menevä, ainakin tämä käännös.