Type and press Enter.

Mikaela Strömberg: Sophie



Mikaela Ström­bergin romaani Sophie on varsin jännä tapaus. Se kertoo ihan oikeasti eläneen Sophie von Behsenin (1828–1886) elämästä, mutta fiktii­vi­sesti, vaikka kehykset ovatkin totta. Romaanin alussa Sophie on vasta neljä­tois­ta­vuotias tytön­hu­pakko, jolla on seitsemän sisarusta. Perheen juuret ovat Saksassa, mutta he asuvat Pieta­rissa, sillä Sophien isä työsken­telee siellä pastorina. Sophie saa tsaarin hovista paikan lapsen­vahtina, mutta kun tapah­tumat etenevät vaaral­liseen suuntaan, joutuu Sophie jo nuorella iällä naite­tuksi hollan­ti­lai­selle kauppi­aalle. Paris­kunta muuttaa läntiseen suuri­ruh­ti­nas­kuntaan, takapa­julaan, joka myös Suomena tunnetaan, missä heidän välisensä suhde alkaa rakoilla. Mutta omalaa­tuinen, kipakka Sophie pitää pintansa.
Sophie on hauska sekoitus histo­rial­lista romaania, fiktiota ja elämä­kertaa. Strömberg on käyttänyt romaania kirjoit­taessaan hyödyksi Sophien sukuun liittyvää perimä­tietoa, oikeuden asiakirjoja ja haasta­tellut von Behsenin suvun peril­lisiä, eikä peittele tieto­läh­tei­densä olemas­saoloa. Näin romaa­nista muodostuu erikoinen kokonaisuus, jossa on käytetty sekä kauno­kir­jal­lisia että tieto­kir­ja­maisia tai elämä­ker­ral­lisia kerron­ta­rat­kaisuja. Kieleltään romaani on hauskan leikit­televä ja kepeä, josta on kiittä­minen Helene Bützowin aina niin varmaa suomen­nosta. Tyyliltään Sophie on siis varsin kiinnostava, piristävä poikkeus histo­rial­listen romaanien joukossa.
Itse Sophien tarinassa on kuitenkin vähän kiireen tuntua, asioita juoksu­tetaan eteenpäin kovaa vauhtia eikä lukija pääse syven­tymään oikein mihinkään. Fiktii­visen romaanin kirjoit­ta­minen oikeasti eläneestä ihmisestä on varmasti haasteel­lista, sillä mihin vetää raja fiktion ja faktan välille? Kuinka paljon haluan romaanin olevan fiktiota, kuinka paljon histo­rian­kir­joi­tusta: kuinka paljon haluan taustoittaa, värittää, kenties keksiäkin tapah­tumia, vai haluanko pysytellä tiukasti faktoissa? Sophiessa suhde tuntuu olevan enemmän histo­rian­kir­joi­tuksen hyväksi, mikä sitten johtaa tapah­tumien nopeaan etene­miseen, sillä Sophie von Behse­nistä kertovat lähteet ovat luulta­vasti olleet niukahkot.
Romaani luo Sophiesta kuvan varsin kiinnos­tavana ja poikkeuk­sel­lisena ihmisenä ja leikit­telee hauskasti tyyli­la­jeilla, mutta jälkimaku on hieman lattea ja liian kevyt. Olisin kaivannut kerrontaan lisää väkevyyttä, lisää tunteita.
––
Mikaela Strömberg: Sophie
(Sophie, 2015)
Suom. Helene Bützow
Schildts & Söder­ströms 2015, 236 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Juuri näin. Sophien elömä antaa mahtavat ainekset, mutta kirja olisi saanut painottua enempi fiktion puolelle.
    http://leevilevitoi.blogspot.fi/2016/01/mikaela-stromberg-sophie.html

    1. Niinpä, tyylien sekoitus sekoitti omankin pääni. Mutta mielen­kiin­toinen nainen tämä Sophie!

  2. Minulle Sophie toimi hyvin, ja muistan kirjan tuntuneen pirteältä ja mukavan leikil­li­seltä. Lukusin mielelläni tämän­tyy­listä lisääkin, mutta toisaalta kirjan tyyliin ehkä kyllästyy nopeasti.

    1. Totta, kirja oli mukavan virkis­tävää vaihtelua, erilainen. Jäin vain kaipaamaan jotain syvempää, jotain tunnetta, joka olisi onnis­tunut varmaan parhaiten fiktion lisää­misen avulla.

  3. Viehätyin tuosta kirjasta, sillä sen tapah­tu­miljöö on lähellä ja osa täälläkin. Pidin fiktion ja toden rajapin­nasta. Erityi­sesti minua kiehtoi Sophie, naisen elämä ja mahdol­li­suudet tuona aikana. Siinä on myös tulevien naisten valin­nan­mah­dol­li­suudet.

    1. Hauskaa, että miljöö oli lähellä sinua. Sellaisiin kirjoihin muodostuu ihan omanlai­sensa suhde. Totta, 1800-luvun naisen elämää oli kuvattu kirjassa mielen­kiin­toi­sesti, sitä en hoksan­nutkaan mainita.

  4. Kirja oli kieltä­mättä leikil­linen ja siinä oli kova vauhti päällä. Plums plums plums ja lapsia syntyi vauhdilla. Ehkä keskit­ty­mällä johonkin asiaan ja jättä­mällä rönsyt pois, kirja olisi ollut enemmän makuuni. Rouvasta olisi saanut huikean elämä­kerran aikai­seksi, sillä olihan hän oman aikansa naissankari.

    1. Ihan totta, plums plums plums vain! Jos tämä olisi ollut puhtaasti elämä­kerta tai enemmän, ei niinkään puhtaasti, fiktiota, niin uskoisin, että kirja olisi toiminut paremmin. Mielen­kiin­toinen nainen joka tapauk­sessa!