Type and press Enter.

Minna Rytisalo: Lempi

Rappusilla seisova on jähmet­tynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkäh­tä­vänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku.  

Kun Lapin sota on jo käynnissä, Pursuojan nuori isäntä Viljami joutuu lähtemään rinta­malle. Pirttiin Viljamin kotiin­pa­luuta jäävät odottamaan tuore morsian Lempi, lapset ja piika­tyttö Elli. Tilanne tiivistyy, kun sota ulottuu myös Pursuo­jalle asti ja tunteet muuttuvat yhä raasta­vam­miksi.  

Minna Rytisalon Lempi on tarina, joka särkee sydämen, ahdistaa henkeä, eikä todel­lakaan päästä helpolla. Sen kolme kertojaa, Viljami, Elli ja Lempin kaksois­sisar Sisko, luovat omat kerto­muk­sensa Lempistä; kuka Lempi on ja mitä hän kullekin kerto­jalle merkitsee. Kuva Lempistä täydentyy kertoja kerto­jalta. Lempi ei ole itse äänessä ollenkaan ja tällainen ratkaisu toimii erinomaisen hyvin. Myös ympäril­lämme olevat ihmiset kertovat jotain meistä itses­tämme, mutta samalla myös heistä. Kertojien lisäksi vaihtelua kerrontaan tuo kerto­misen tapahtuma-ajat: tarinan aloittava Viljami kertoo Lempistä ollessaan palaa­massa takaisin kotiin rinta­malta, Elli jäädessään kahden Lempin kanssa ja Sisko joskus paljon myöhemmin, ollessaan jo vanha nainen.  

Rytisalo kirjoittaa varsin kauniisti. Kieli on ihanan eläväistä ja pulppuavaa, kaunista, muttei liian. Kerronta myös muuttuu kerto­ja­äänen mukana hyvin luonte­vasti, mikä myös tuo elävyyttä koko tarinan­kulkuun. Ei uskoisi, että Lempi on Rytisalon esikois­ro­maani, niin taido­kasta kieli ja kerronta, koko tarina, on. Alussa minua hieman häiritsi Viljamin osuudessa oleva tietyn tunteen toista­minen ja vatvo­minen, sen väkevyys olisi tullut iholle hieman vähem­mäl­läkin, mutta kun tarinan edetessä osasi asettua Viljamin asemaan paremmin, se ei oikeastaan enää häirinnyt. Muuten kyllä nautin kovasti siitä miten täynnä voimak­kaita tunteita Lempi on, aina rakkau­desta vihaan ja kaikkea siltä väliltä.  

Lempi ei varsi­nai­sesti ole histo­rial­linen romaani, vaikka se Lapin sodan aikoihin sijoit­tuukin. Nimit­täisin sitä psyko­lo­gi­sesti tarkaksi rakkaus­ta­ri­naksi tai sitten yksin­ker­tai­sesti vain tarinaksi Lempistä ja hänen ympärillään olevista ihmisistä. Siitä kuka Lempi on ja mitä on lempi. Siinä onkin jo paljon kerrot­tavaa.  

Lempi julkaistaan heinäkuun viimei­sellä viikolla.  

Muissa blogeissa: Kannesta kanteen, Kujer­ruksia, Tuijata. Kulttuu­ri­poh­dintoja, Amman lukuhetki, Lumiomena, Mari A:n kirja­blogi, Villa­sukka kirja­hyl­lyssä ja Sinisen linnan kirjasto.  

Minna Rytisalo: Lempi
Gummerus 2016
234 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Oi, ihana Lempi. Ehdot­to­masti yksi tämän kesän, ja myös tämän vuoden vaikut­ta­vim­mista ja kauneim­mista kirjoista <3

    1. Lempi oli tunnel­maltaan jotenkin niin sopiva kesään. Kenties vuoden parhaimpia kotimaisia? Katsotaan sitten loppu­vuo­desta :)

  2. Minä aloitin tämän itsea­siassa juuri tänään! Vaikuttaa hyvältä, vaikka vähän kaunis kieli aina pelottaa, kun joskus se etään­nyttää. Katsotaan kuinka käy!

    1. Onneksi kävi hyvin! :D