Type and press Enter.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät


Suoma­lainen juuri neuro­bio­logian maiste­riksi valmis­tunut Alina ja saman alan tutkija, amerik­ka­lainen Joe kohtaavat toisensa eräässä konfe­rens­sissa. Joe muuttaa Alinan luokse Helsinkiin ja he saavat pojan nimeltä Samuel. Joe ei kuitenkaan sopeudu suoma­laiseen yhteis­kuntaan ja yliopis­to­maa­ilmaan, joten hän palaa Yhdys­val­toihin. Katke­roi­tunut Alina jää Suomeen ja joutuu kasvat­tamaan poikansa yksin.
Parikym­mentä vuotta myöhemmin Joe on uransa huipulla ja kahden tyttären isä. Täydel­liseen elämään syntyy säröjä, kun Joen vanhempi tytär Rebecca sekaantuu kysee­na­laisen yrityksen toimintaan ja kasvaa kiinni uuteen iAm-nimiseen kokemus­lait­tee­seensa, joka osaa lukea käyttä­jänsä ajatuksia. Samaan aikaan Joeta ja hänen perhettään aletaan vainota, mikä tuntuu liittyvän Joen tutki­musyk­sikön tekemiin eläin­ko­keisiin. Ovatko vainoa­misen takana hullut eläinak­ti­vistit vai jotain vielä pelot­ta­vampaa? Vähitellen Joe saa tietää jotain hyvin järkyt­tävää ja nuo tiedot asettavat hänen aiemmat valin­tansa täysin uuteen valoon.
Jussi Valtosen vuonna 2014 Finlan­dialla palkittu He eivät tiedä mitä tekevät on älykäs romaani. Älykästä siitä ei tee pelkästään se, että sen päähen­kilöt ovat korkeas­ti­kou­lu­tettuja, tieteen parissa työsken­te­leviä ihmisiä, vaan myös Valtosen asian­tun­temus ja taitavuus, jotka huokuvat tekstistä. Valtonen ei kuitenkaan kirjoita mitenkään krypti­sesti, mutta ei myöskään aliarvioi lukijaa. Teksti juoksee vaivatta, mutta rönsyily ja tyylin vaihtelu ovat herkkua aivoille. Yhtä herkul­lista on myös Valtosen sarkas­tinen ote esimer­kiksi suoma­lai­suutta ja suoma­laista yliopis­to­kult­tuuria kohtaan.
Pelkäsin romaanin kaatuvan jossain vaiheessa omaan älykkyy­teensä, mutta niin ei onneksi käynyt. Sen sijaan romaani kompastuu teemo­jensa runsauteen. Yli viisi­sa­taa­si­vui­sessa romaa­nissa on toki tilaa käsitellä eri asioita, mutta kun se sisältää muun muassa vaikean isäsuhteen, eläinak­ti­vismin, tekno­logian ja todel­li­suuden yhteen kietou­tu­misen, kysee­na­laisen markki­noinnin, parisuhteen, syrjäy­ty­misen, tutki­juuden, yliopis­toe­lämän, äitiyden ja isyyden kaltaisia suuria teemoja, voi kysyä, miten haastavaa on sitoa ne harmo­ni­seksi kokonai­suu­deksi, yksien kansien sisään. Ihan vaivat­to­masti se ei Valto­senkaan romaa­nissa onnistu. Tuntuu, että joidenkin teemojen käsittely jää kesken, vaikka alkuun tuntuu siltä, että ne olisivat romaa­nissa hyvinkin keskeisiä. Minua olisi kiinnos­tanut enemmän esimer­kiksi tekno­logian, keino­to­del­li­suuden ja todel­li­suuden yhteen­kie­tou­tu­minen, jonka käsittely alkaa romaa­nissa hirveän kiinnos­ta­vasti, mutta joka hiipuu sitten vähitellen taka-alalle. Vähem­mäl­läkin teemojen pyörit­te­lyllä olisi tässä tapauk­sessa siis saatu oikein mainio romaani aikai­seksi.
Mutta juuri rönsyi­levän runsauden vuoksi paksu romaani jaksoi pitää myös hyvin otteessaan. Erityisen kiinnos­tavaa tarinassa on isän ja pojan suhteen kuvaus, se mitä kaipuu voi aiheuttaa ihmisessä, ja teema juoksee onneksi vahvana läpi romaanin. Siinä kiteytyy osuvimmin romaanin nimi, sen koko sanoma: ihmiset eivät tiedä mitä tekevät hylätessään lapsensa.
––

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Tammi 2014, 559 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

18 comments

  1. Sama osin myönteinen, mutta ylirun­sauteen melkein tukeh­tunut itsel­lä­nikin. Kirja oli myös mielestäni aika nihilis­tinen.
    http://leevilevitoi.blogspot.co.at/2015/01/jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita.html

    1. Nihilis­tinen, ihan totta, tuota en itse tavoit­ta­nutkaan. En sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia tässä nimen­omai­sessa kirjassa. Mutta mielen­kiin­toinen se kuitenkin on, vaikkakin niin runsas.

  2. Minäkin ihastuin kirjan runsauteen ja älykkyyteen, sekä siihen että se oli älykäs olematta silti liian haastava. Innostuin tämän kirjan myötä Valto­sesta ja vielä tätä F-voittajaa enemmän ihastuin Siipien kantamiin, joka on kerta­kaik­kiaan ihana kirja. <3

    1. Täytyypä kokeilla Siipien kantamia. Valtonen kirjoittaa tässä niin taidok­kaasti, että mielelläni nauttisin siitä lisääkin.

  3. HS nimesi tämän “uudeksi, suureksi aikalais­ro­maa­niksi”. Paljon sellaista tässä on, mikä on kiinnos­tavaa tässä ajassa. Itse olisin karsinut vaikka nyt sitten sitä suoma­laisen yliopis­to­maa­ilman kritiikkiä, koska paljon enemmän ajatuksia herät­tivät muut teemat.

    1. Hauskaa ajatella, että miltähän tämä kirja mahtaa näyttää vaikkapa sadan vuoden päästä, koska sen teemat ovat kuitenkin niin tässä ajassa. Kestääkö se aikaa vai vaikut­taako se ihan hassulta sitten joskus? No, tässä ajassa teemat kuitenkin olivat hyvin mielen­kiin­toisia, vaikka niitä liikaa olikin.

  4. Voi, tämä on odottanut minulla lukuvuo­roaan kohta kaksi vuotta, ja vaikka se yhtaikaa houkut­telee, on siihen ollut hurjan vaikea tarttua. Keväällä siirsin sen jo yöpöy­dälle seuraa­vaksi luettavien pinoon, mutta ei se sen enempää ole liikkunut vieläkään. :D pitänee ryhdis­täytyä!

    1. Minul­lakin oli tämä ihan älyttömän pitkän ajan lainassa kirjas­tosta ja tartuin siihen lopulta kun kaikki viisi uusimis­kertaa olivat jo täynnä ja viimeinen palau­tus­päivä alkoi lähestyä! Joten totta, kovin helposti lähes­tyttävä kirja tämä ei ole :D Mutta melko nopea luettava, joten paksuutta ei ainakaan tarvitse pelätä.

  5. Tämä oli kiinnostava kirja, jossaoli tosiaan “paljon”. Eräs yllättävä piirre oli se, että minusta kaikki päähen­kilöt olivat varsin ärsyt­täviä ja epämie­lyt­täviä ihmisiä.

    1. Hei, ihan totta! Minäkään en pitänyt yhdes­täkään henki­löstä, kaikissa oli jotain ärsyt­tävää.

  6. Tämä kirja on huomenna tulossa meille poikays­tävän mukana, odotan kyllä innolla tämän lukemista! Olen kuullut tästä paljon hyvää, niin mielen­kiin­nolla odotan mitä mieltä itse olen :)

    Blogissani on sinulle palkinto: http://bookishteaparty.blogspot.fi/2016/06/blogger-regognition-award.html

    1. Onpa kiva, toivot­ta­vasti tykkäät! Vaikka niitä teemoja on tässä vaikka muille jakaa, niin on myös paljon kaikkea mielen­kiin­tois­takin.

      Kiitos palkin­nosta, vastaan kun ehdin :)

  7. Tämä herätti minussa paljon ihastusta. Siinä oli paljon ja kenties jotain olisi voinut jättää poiskin, mutta minuun se iski tarkkana kuvauksena tästä hetkestä ja vähän tulevai­suu­des­takin. Pidän hyvän kirjan kriteerinä sitä, että se saa ajatte­lemaan ja Valtonen todella sai.

    1. Ajatte­lemaan saavat kirjat ovat usein niitä helmiä. Minus­sakin tämä herätti rutkasti mietteitä, se hyvä puoli teemojen runsaassa määrässä oli.

  8. Kirjasta on jäänyt paljon selkeitä kuvia mieleen. Jotenkin Valtonen kutoi useat teemansa taidok­kaasti tarinaan. Muistan, että välillä ahmin kirjaa, ja alku ja loppu tekivät hienon kaaren.

    1. Minusta joidenkin teemojen käsittely jäi ärsyt­tä­västi puoli­tiehen, mutta ne olivat kuitenkin kaikki todella mielen­kiin­toisia. Niitä olisi voinut jakaa useam­mak­sikin romaa­niksi :) Mutta erittäin mielen­kiin­toinen uusi kirjailija minulle, täytyy lukea hänen muitakin kirjojaan.

  9. Samaa mieltä siitä, että teemoja on Valto­sella tässä liikaa.

    Sinulle on muuten blogissani haaste.

    1. Joo, se oli harmil­lista. Kiitos haasteesta, tulenpa kurkkimaan!