Type and press Enter.

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta

Loneyta ei kuitenkaan voinut oikeasti tuntea. Se muuttui jokaisen vuoro­veden tullessa ja mennessä, ja aina joskus matalin luode paljasti niiden luita, jotka olivat kuvitelleet osaavansa lukea rantaa niin hyvin, että säästyi­sivät sen kavalilta virtauk­silta. Eläimiä, joskus myös ihmisiä, kerran molempia: paimen ja hänen lampaansa, jotka olivat jääneet saarroksiin ja hukkuneet seura­tessaan ikiai­kaista Cumbrian polkua. Ja vielä nykyäänkin, sata vuotta myöhemmin, Loneylla oli tapana työntää hukku­neiden luita rantaan kuin todis­taakseen jotakin.

Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta oli minulle kevään odote­tuimpia kirjoja. Kiinnostuin siitä alunperin, kun se voitti viime vuoden Costa-palkinnon paras esikois­ro­maani -kategorian. Ja vahva esikois­ro­maani se onkin. Huippua, että se saatiin nyt myös suomeksi.

Loney on paikka, missä Tonto, hänen perheensä ja heidän tutta­vansa ovat viettäneet lähes jokaisen pääsiäisen. Niin myös silloin kerran, kun Tonto oli teini-ikäinen. Syvästi katoli­laisen perheen äiti uskoo, että paikal­lisen kappelin pyvä vesi voisi parantaa Tonton veljen Hannyn mykkyyden, ja taas kerran he lähtevät kohti synkän sateista Loneyta.

Seurueen saapuessa Loneyyn on paikka muuttunut edellis­ker­rasta ja kyläyh­tei­sössä tuntuu tapah­tuvan outoja asioita. Vaikka on varhainen kevät, omenapuut kantavat jo satoa, ruoho vihertyy kuin yhdessä yössä ja erään kylän asukkaan sokea äiti saa yllättäen näkönsä takaisin. Hanny ja Tonto näkevät myös oudosti käyttäy­tyvän naisen ja miehen, jotka kuljet­tavat viimei­sillään raskaana olevan nuoren tytön pahamai­nei­selle Coldbarrown saarelle. Hannyn uteliaisuus saa lopulta molemmat pojat pahoihin vaikeuksiin.

Hylätty ranta on hidas, pikku­hiljaa jänni­tystä luova romaani. Tulevaa pohjus­tetaan pitkään ja tunnelmaa raken­netaan vahvojen luonto­kuvien ja Loneyn mysti­syyden varassa. Romaani ei ole erityisen pelottava, mutta synkkä ja karmiva kylläkin. Romaanin ydin on rivien väleissä, paljon jätetään lukijan tulkinnan varaan. Mitä Loneyssa oikeastaan edes tapahtui? Keitä saareen mennyt väki oikein oli? Minä muodostin asioista omat tulkintani, mutta tulkintoja voi olla myös muita.

Romaanin vahvuuksia sen mysti­syyden ja tulkin­nan­va­rai­suuden lisäksi on myös sen kerronta. Tonto kuvaa Loneyta ja tapah­tumia hieno­va­raisen tunnel­mal­li­sesti. Ihan näin Loneyn edessäni, tunsin sen kevät­myrskyt ja haistoin vanhan talon tuoksun, ja olisin halunnut itsekin olla siellä ellei paikka olisi samalla ollut niin outo ja pelottava. Kiitos siis myös suomen­ta­jalle tunnelman välit­tä­mi­sestä. Samalla minua kuitenkin hieman häiritsi henki­lö­hah­mojen etäisyys – en oikein päässyt kenenkään pään sisälle – ja tarinan­kulun paikoit­tainen hidastelu, vaikka hitaus on toisaalta myös tarinan vahvuus.

Hylätty ranta on kuitenkin vasta Hurleyn esikois­ro­maani. Jään jänni­tyk­sellä odottamaan, mitä Hurley kirjoittaa seuraa­vaksi.

Muissa blogeissa: Kirja­kaapin kummitus ja Rakkau­desta kirjoihin.

Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
(The Loney, 2014)
Suom. Jaakko Kankaanpää
WSOY 2016
427 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Hylätty ranta oli kyllä koukuttava kirja! Vähän kummal­linen, hieno ja koukuttava. <3

    1. Kummal­linen on hyvä sana kuvaamaan tätä. Lopun tapah­tu­mista olisi myös kiva keskus­tella jonkun kanssa, onneksi poikays­tävän äiti lukee tätä parhaillaan (tai on jo kenties lukenutkin)!

  2. Hieman liiankin hidasta on meno tässä kirjassa, mutta toisaalta tarinassa on jotain hyvin kiehtovaa. Pidän siitä, että kaikkea ei selitetä valmiiksi vaan lukijalle jätetään tilaa.

    1. Minä en oikein osaa vieläkään päättää, että oliko hitaus tälle eduksi vai haitaksi. Välillä se väsytti, mutta sitten se kuitenkin sopi tarinaan ja loi tunnelmaa.

      Onneksi etenkin loppu jätti tilaa lukijan mieli­ku­vi­tuk­selle olematta kuitenkaan liian kryptinen.

  3. Lähdin lukemaan kirjaa hieman eri odotuksin, mutta pidin kirjasta. Luonto oli tässä merkit­tä­vässä roolissa, jopa ihmisten yli. Ihmiset jäivät vieraam­miksi minulla. Kiinnostava kirjailija. Olisin valmis lukemaan lisää.

    1. Ihan totta, ihmiset jäivät minul­lekin etäisiksi, kun taas luonto on merkit­tä­väm­mässä asemassa. Mutta mielen­kiin­toinen kirja, toivot­ta­vasti kuulemme pian lisää Hurleysta!