Type and press Enter.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupun­gista




16. syyskuuta 1834

Kammottava ajatus ja uni. Ei tullut Helsinkiä, tuli kreik­ka­lainen kaupunki. Käytän­nössä Helsinkiä ei raken­nettu, se kaivettiin maasta. Ajattelen rakas­ta­vaisia sadan vuoden kuluttua, tällä torilla, toisiaan kädestä pitäen. Mikä epävar­muuden ja lohdut­to­muuden monumentti.
On vuosi 1816 ja Helsingin uudel­leen­ra­ken­nus­ko­mitea on valinnut saksa­laisen Johan Carl Ludvig Engelin arkki­teh­dikseen, piirtämään ja raken­nut­tamaan Helsingin uusiksi sitä kohdanneen palon jälkeen. Venäjän keisa­ri­kunta haluaa Suomen suuri­ruh­ti­nas­kunnan uuden pääkau­pungin olevan loistokas ja kaikin puolin sopiva keisa­ri­kunnan hallin­to­kau­pun­giksi.
Engel muuttaa perheineen karuun, kallioiseen Helsinkiin. Ikävä kotiin, Berliiniin, on kova, ja Johan vakuut­taakin vaimolleen Charlot­telle, että kaikki on vain väliai­kaista, vain kuusi vuotta, ja olemme takaisin kotona. Mutta Helsin­gistä tulee Engelin loppue­lämän työ. Ikävän, surun ja turhau­tu­misen, mutta myös ilon ja ylpeyden hetkien täyttämä työ ja elämä.
Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupun­gista on Helsinkin keskei­simpiä raken­nuksia suunni­telleen Johan Carl Ludvig Engelin fiktii­vinen päivä­kirja vuosilta 1816–1840. Se koostuu lyhyistä päivä­kir­ja­mer­kin­nöistä, jotka kuvaavat Engelin sen hetkisiä tunne­tiloja hyvin lyyri­sesti ja kauniisti. Merkinnät ovat kuin akvarelleja, mihin romaanin nimikin viittaa. Jokai­sella kirjan aukea­malla on niin kauniita ja osuvia lauseita, että voisin siteerata niistä jokaista! Mutta en ole hämmäs­tynyt kielen kauneu­desta ja lyyri­syy­destä, sillä Viikilä on aloit­tanut kirjai­li­ja­nu­ransa runoi­lijana. Hän on julkaissut runoko­koelmat Runoja (2008) ja Runoja II (2010) sekä poeet­tisen tieto­sa­na­kirjan Ensyklo­pedia (2011) yhdessä Janne Nummelan ja Tommi Nuopposen kanssa. Akvarelleja Engelin kaupun­gista on hänen esikois­ro­maa­ninsa.
Lyyrisen kielen lisäksi ihastuin tässä romaa­nissa päivä­kir­ja­muotoon ja siihen, miten hienosti päivä­kirjan merkinnät välit­tävät Engelin tunne­tiloja ja siten kertovat Engelistä itsestään. Alkuun lyhyistä merkin­nöistä oli vaikea saada otetta, mutta normaa­lista poikkeavaan muotoon (vaikkeivät päivä­kirjan muotoon kirjoi­tetut romaanit mitään harvi­naisia ole, luen niitä kuitenkin harvoin) sopeutui lopulta melko pian. Ihailen sitä, miten taidok­kaasti Viikilä on saanut tiivis­tettyä noihin merkin­töihin Engeliä itseään. Ne antavat kuvat varsin epävar­masta, mutta silti rohkeasta, lämpi­mästä ja ironi­aankin taipu­vasta miehestä, jolla on kaiken­laisia tunteita. Etenkin Engeliä kaksi kertaa kohtaava suuri suru oikein huokuu merkin­nöistä ja niiden rivien väleistä, ja siinä vaiheessa olin lopul­li­sesti myyty.
Akvarelleja Engelin kaupun­gista kurkistaa myös histo­rial­liseen Helsinkiin, sen 1800-luvun alun uudel­leen­ra­ken­nus­vai­heeseen. Helsin­gissä asuville tai siellä paljon vierai­le­ville romaanin kuvaukset antanevat paljon ja kaupungin raken­nuksia tulee varmasti katseltua uudella tavalla. Engelin päätöihin kuului Helsin­gissä esimer­kiksi nykyiset valtio­neu­voston linna, tuomio­kirkko, yliopiston päära­kennus, Kansal­lis­kir­jasto ja presi­den­tin­linna. Engel suunnitteli raken­nuksia myös muualle Suomeen, suurin osa niistä on kirkkoja. Täällä Oulussa Engelin suunnit­te­lemia raken­nuksia ovat tuomio­kirkko ja Oulun Lyseon lukion koulu­ra­kennus.
Viikilän romaani on varsin positii­vinen tuulahdus kotimaisen kirjal­li­suuden kentällä, ainakin minulle, sillä vastaavaa en muista lukeneeni. Todel­lisen histo­rial­lisen henkilön ottaminen romaanin päähen­ki­löksi ja etenkin niin tarkan sisäisen kuvauksen kohteeksi on rohkeaa, mutta se toimii erinomai­sesti. Akvarelleja Engelin kaupun­gista kestänee vielä monta uutta lukukertaa – en usko, että se vanhenee koskaan.
––
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupun­gista
Gummerus 2016, 213 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Olen miettinyt, että pitäisikö tämä lukea. Nyt tuntuu siltä, että pitäisi! Etenkin juuri kotimaisten kirjojen joukosta haluaisin poimia ne helmet <3

    1. Kannattaa ehdot­to­masti lukea! Tämä oli aika nautin­nol­linen kirja. Tunnel­mal­li­suutta riittää.

  2. Tämä osui kirja­kau­passa silmään, ja voi olla että kun saan palkan, niin käyn kotiut­ta­massa tämän omaan hyllyyn. En ole lukenut Viikilän runoja, mutta kotimainen kirjal­lisuus, runol­linen kirjoi­tus­tyyli ja päivä­kir­ja­muoto vievät jo ajatuksena sydämen <3

    1. En usko, että voisit palkkaasi paremmin käyttää :) Päivä­kir­ja­muoto vaati kohdallani hieman totut­telua, mutta sitten se upposi. Eipä tähän olisi muunlainen muoto sopinutkaan.