Type and press Enter.

Johan Bargum: Novelleja 1965–2015


En ole koskaan aiemmin lukenut Johan Bargumin teoksia. Olisi ehkä syytä, ainakin tämän Novelleja 1965–2015 -kokoelman perus­teella. Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Bargumin esikois­teoksen ilmes­ty­mi­sestä ja merkki­vuoden kunniaksi julkaistiin tämä hieno kokoelma, joka tekee poikki­leik­kauksen Bargumin tuotantoon. Kokoelma sisältää 23 novellia, joista kaksi on ennen julkai­se­mat­tomia ja yksi aiemmin suomen­ta­maton.
Novelleja yhdistää erilaiset luopu­miset ja menetykset: hyvästien heittä­minen, parisuh­teiden kariu­tu­minen, perheiden hajoa­minen, matkan tekeminen, perheen­jä­senten kuole­minen. Suurim­massa osassa ellei kaikissa on kyse erilai­sista ihmis­suh­teista – kommu­ni­koin­nista ja vallan­käy­töstä. Kertojat ovat kaike­ni­käisiä, lapsesta teini-ikäiseen, nuoresta naisesta vanhaan mieheen, ja Bargum kirjoittaa heidän kauttaan taitavan tarkka­nä­köi­sesti ja luonte­vasti.
Kokoelman avaava novelli Ensim­mäinen, keske­ne­räinen (Svartvitt, 1965) on ilmai­sultaan vähän erikoinen, kokeileva ehkä, ja mietin jo, että voi ei, tulen­kohan pitämään näistä novel­leista ollenkaan. Mutta kun jatkoin eteenpäin, vuonna 1986 julkais­tusta Kotie­läimiä-kokoel­masta poimit­tuihin novel­leihin, hurmaannuin. Novellit Bonnie, jossa löytö­koira heijastaa sen löytäneen miehen tunteita niin kipeän hyvin, Tumman­si­ninen talvi­takki, jossa kertojan isä on muuttunut koiraksi, ja Kharon, jossa mystinen mies seuraa purjeh­tivaa perhettä, ovat koko kokoelman helmiä. Eläimet ovat Bargumin novel­leissa näkyvässä, mutta silti myös näkymät­tö­mässä roolissa. Ne tuovat viestejä, yrittävät kommu­ni­koida tulematta kuulluiksi ja heijas­tavat novellien henki­löiden tunteita.
Yksi kokoelman pysäyt­tä­vimpiä novelleja on novelli Arkki­tehti (Matkoja, 1998). Myös siinä eläimillä on tärkeä viestin­tuojan rooli. Nainen matkaa isänsä viimei­seksi kodiksi jääneelle talolle maaseu­dulle ja löytää sieltä tämän päivä­kirjan. Merkinnät, jotka isä on nimenomaan tarkoit­tanut tyttä­rensä luetta­vaksi, paljas­tavat, mitä kaikkea isä teki ja ajatteli ennen kuole­maansa. Novel­lissa on mystinen, jopa maaginen tunnelma, sillä isän viimeisiin hetkiin liittyy erikoisia tapah­tumia.
Pidin kokoel­massa ehkä hieman enemmän Bargumin vanhem­mista, 1980- ja 1990-luvuilla julkais­tuista novel­leista. Se ei ole kuitenkaan mikään moite Bargumin uudempia novelleja kohtaan, sillä nekin ovat upeita. Esimer­kiksi Andrei (Jäähy­väisiä, 2003) on yllät­tävän surul­linen novelli palkka­mur­haa­jasta ja kissasta, joka muuttaa hänen mielensä. Myös uudet, vuonna 2015 julkaistut novellit Joulu­aatto ja Huvila myytävänä ovat upean tarkkoja kuvauksia lapsena koetuista tunte­muk­sista vanhempien erotessa. Ne kytkey­tyvät toisiinsa, samoin kuin muutamat muutkin kokoelman novellit.
Bargumin novellit ovat yksin­ker­tai­sesti huikeita. En tiedä, onko yksikään aiemmin lukemani novel­li­ko­koelma yltänyt samaan. Harmi, etten löytänyt kuin muutaman kokoel­masta kirjoi­tetun kirja­blo­gi­tekstin, sillä se ansaitsisi enemmän huomiota. Jos aiot lukea tänä vuonna edes yhden novel­li­ko­koelman, lue tämä. Kokoelma sopii hyvin myös aloit­te­li­joille tai novelleja hieman vieras­ta­ville, sillä novellit ovat sopivan pituisia, eivät liian lyhyitä ja siten ehkä vaikeasti avautuvia, mutta eivät liian pitkiäkään. Ne ovat selkeitä, mutta silti ajatuksia herät­täviä. Ennen kaikkea novellien aiheet ja teemat puhut­te­levat ihan varmasti kaikkia, ne ovat sillä tavalla arkisia ja kaikille tuttuja. Toisten novellien huumori ja suorastaan absurdius taas tuovat vaihtelua kokoelmaan.
Oletteko lukeneet Bargumia, etenkin hänen novel­lejaan? Minä rakastuin tähän kokoelmaan sen verran kovasti, että etsin takuulla käsiini kaikki Bargumin novellit ja luulta­vasti romaa­nitkin.
––
Johan Bargum: Novelleja 1965–2015
Suom. Rauno Ekholm ja Marja Kyrö
Teos 2015, 415 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

9 comments

  1. Tämä oli ensikos­ketus Bargumin tuotantoon minul­lakin. Bargumin laaja-alaisuus antaa tilaa, avaruutta ja sytyk­keitä lukijan omien mieli­kuvien luomi­selle. Tempoa ja tematiikkaa, joka kestää ja ansaitsee useam­mankin lukukerran. Noheva teos!

    1. Ihanasti ja osuvasti sanottu! Bargumia täytyy saada lisää.

  2. Olen lukenut blogiaikana tuon novel­li­ko­koelman lisäksi teokset Syyspur­jehdus ja Syyskesä. Kaksi aivan uskomat­toman hienoa teosta. Joel Haahtela, Per Petterson, Peter Sandström — siinä miehiä, jotka ihastut­tavat minua.

    1. Ulla — ihania miehiä!!

    2. Ah, kiitos Ulla suosi­tuk­sista!

      Haahtelaa en ole vielä lukenut, vaikka niin monet hänen kirjojaan tuntu­vatkin rakas­tavan. Per Petter­so­nilta luin tammi­kuussa Kirottu ajan katoava virran, mutta en syttynyt sille erikoi­semmin. Täytyy silti lukea häntäkin lisää.

  3. Voi että, laitoin tämän nyt uudelleen varaukseen, kun en talvella ehtinytkään lukea, vaikka kovasti halusin. Kiitos muistu­tuk­sesta :)

    Bargumin pienois­ro­maanit Syyspur­jehdus ja Syyskesä ovat molemmat huikeita etenkin tunnel­maltaan, uskon että pitäisit myös niistä!

    1. Kiitos Maisku suosi­tuk­sista. Nyt kun sekä sinä että Ulla kehuitte Syyspur­jeh­dusta ja Syyskesää, niin onhan minun pakko lukea ne! Ja lue sinä tämä, aivan mahtava kokoelma.

  4. Kuulostaa kyllä tosi mielen­kiin­toi­selta, ja nuo teemat vetoavat aina. Yritän kylläkin nyt rajoittaa kirjojen ostamisen ja kirjaston käyttä­misen minimiin, sillä laskin, että minulla on hyllyssä 43 lukema­tonta kirjaa (mikä tuntuu yllät­tävän pahalta, kirja­parat vaan joutuvat odottamaan siellä) + kaikki mitä opparia varten pitää lukea. Mutta pistän tämän ehdot­to­masti korvan taakse, en ole juurikaan novelleja lukenut ja tämä kuulostaa lupaa­valta :)

    1. Tämä on kyllä parhaimpia novel­li­ko­koelmia joita olen lukenut, joten ehdot­toman suosi­teltava kirja! Luulen, että tästä on myös hyvä aloittaa Bargumiin tutus­tu­minen, jos miehen muutkin teokset kiinnos­tavat. Lisäksi novel­li­ko­koelmaa on kiva lukea hitaasti novelli kerrallaan, vaikka vain novelli päivässä! Ehtii samalla lukea muutakin ja tehdä opparia :D