Type and press Enter.

Jeff VanderMeer: Hävitys


Nyt täytyy sanoa, että luin jotain todella omituista ja karmivaa, mutta kuitenkin jopa kiehtovaa. Mutta en siltikään tiedä, pidinkö kirjasta vaiko en. Ehkä, molempia. Jeff Vander­Meerin Eteläraja-trilogian ensim­mäinen osa Hävitys on yksin­ker­tai­sesti hyvin erikoinen kirja.
Alue X:llä on tapah­tunut vuosi­kym­meniä sitten jotain kummal­lista. Onko siellä tapah­tunut ympäris­tö­ka­ta­strofi, onko jokin tunte­maton voima ottanut sen valtaansa vai jotain ihan muuta? Kukaan ei tiedä. Kai. Useita eri retki­kuntia on lähetetty tutkimaan ja kartoit­tamaan aluetta, osa on palannut takaisin, osa ei. Nyt on vuorossa 12. retki­kunta, joka koostuu pelkistä naisista (vaikkei sillä ole mitään merki­tystä, ehkä): psyko­lo­gista, antro­po­lo­gista, maanmit­taa­jasta ja kirjan kerto­jasta, biolo­gista. Heidän nimiään ei mainita, sillä he eivät itsekään tiedä toistensa nimiä, sillä sillä(kään) ei ole heidän tehtä­vänsä kannalta mitään merki­tystä, kai. Pian retki­kunnan saavuttua alueella sijait­se­valle perus­lei­rille, he löytävät salape­räisen tunnelin, tai pikem­minkin tornin, kuten biologi sitä heti nimittää, jota ei ole merkitty aiempien retki­kuntien laati­mille kartoille. Torni on vasta alku kaikelle, mitä tuolla mystee­ri­sellä alueella on ja tapahtuu.
Hävityk­sessä mikään ei ole varmaa, ja se saa lukijan olemaan koko ajan varpaillaan. Mikä tuo x-alue on, miksi se on olemassa, mitä siellä tapahtuu, mikä aluetta tutkiva organi­saatio Eteläraja on, keitä 12. retki­kunnan jäsenet ovat, mitä he tietävät, voiko heihin luottaa, mitä tapahtui edelli­sille retki­kun­nille, mikä torni on, mitä kaikki sen sisällä oleva on, mikä majakka on, onko missään mitään järkeä, olenko minä enää järjissäni? Kysymyksiä, jotka ristei­livät päässäni koko tarinan ajan, ja joihin en saanut vastausta, en ainakaan vielä tämän ensim­mäisen osan yhtey­dessä. Tarinan kertoja, biologi, saa toki jotain selville, mutta selviävät asiat herät­tävät vain entistä enemmän kysymyksiä, niin biolo­gissa itsessään kuin lukijas­sakin.
Hävitys on juuri siksi hyvin ärsyttävä kirja, kun mikään ei ole selvää tai varmaa. On vain aukkoja. Mutta siksi se on myös hyvin koukuttava ja jännittävä. X-alue ja siellä olevat ja tapah­tuvat asiat ovat hyvin outoja ja häirit­seviä, minkä vuoksi koko kirjasta jää hyvin omituinen tunne. Hävitys vertautuu ihan kelvosti Mark Z. Danie­lewskin House of Leavesiin, joka on tosin myös raken­teeltaan hyvin erikoinen ja häiritsevä, ja muutenkin minusta kokonai­suu­dessaan parempi kuin Hävitys. Tosin enhän ole lukenut vielä Eteläraja-trilogiaa kokonai­suu­dessaan, mutta tämä ensim­mäinen osa ei vakuut­tanut vielä tarpeeksi. Ehkä. Olen yhä liian hämmen­tynyt. Toivot­ta­vasti hämmen­nykseni hälveää seuraavien trilogian osien myötä, sillä kai ne on pakko lukea.
––
Jeff VanderMeer: Hävitys (Eteläraja #1)
(Annihi­lation. Book 1 of the Southern Reach Trilogy, 2014)
Suom. Niko Aula
Like 2015, 222 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. Juuri tänään menin ja lainasin koko trilogian kerralla! Olen jo pitkään halunnut lukea nämä, vaikuttaa sen verran jännälle. Jotenkin voisin kuvitella että tämä toimii parhaiten jos lukee kaikki kolme osaa nopealla aikatau­lulla peräkkäin? Sitä ainakin aion kokeilla, niin mikään ei unohdu välissä ja asioihin saa selvyyden pikim­miten. :) Taidan aloittaa tämän heti seuraa­vaksi!

    1. Tämän trilogian osat ovat onneksi sen verran ohuita, että ne jaksaa hyvin lukea vaikka putkeen. Sinä taidatkin olla jo menossa kakkos­osassa? Minul­lakin on kakkososa lainassa, mutta en varmaan aivan heti sitä lue, mutta ei sovi jättää sitä liian pitkäk­sikään aikaa roikkumaan.