Type and press Enter.

Helen Oyeyemi: Boy, Snow, Bird



Nobody ever warned me about mirrors, so for many years I was fond of them, and believed them to be trustworthy.
Tyttö nimeltä Boy asuu rottia elannokseen pyytävän ja väkival­taisen isänsä kanssa 1950-luvun New Yorkissa. Sitten hän päättää paeta ja päätyy pieneen Flax Hillin kaupunkiin Massac­husettsiin, missä kaikki tekevät vain kauniita asioita. Boy alkaa elää elämäänsä Flax Hillissä kuten muutkin ikäisensä nuoret naiset: solmien ystävyyksiä, tehden töitä aina kun sattuu niitä saamaan ja tapaillen miehiä. Lopulta hän päätyykin naimisiin erään Arturo Whitmanin kanssa, vaikka hänen sydämensä kuuluu toiselle. Arturolla on edelli­sestä suhteestaan tytär nimeltä Snow, jonka kauneutta kaikki ihailevat. Ehkäpä alkuun myös Boy, mutta saadessaan Arturon kanssa yhteisen lapsensa, Birdin, kaikki muuttuu.
Helen Oyeyemi on tunnettu saduista ja myyteistä inspi­roi­tu­neista romaa­neistaan. Boy, Snow, Bird ei ole poikkeus, sillä viittaukset Lumikkiin ovat selkeät: Snow Whitmanin hahmo (Snow White), Boyn rooli “pahana äitipuolena” ja peileihin ja heijas­tuksiin liittyvät yksityis­kohdat. Mutta Boy, Snow, Bird ei kuitenkaan ole uudel­leen­ker­ronta Lumikista, se vain lainaa sadusta tunnettuja elementtejä. Pikem­minkin romaani kertoo rotupo­li­tii­kasta, mustien asemasta 1950-luvun Yhdys­val­loissa.
Boy, Snow, Bird vaikutti minusta ennakkoon hyvin kiehto­valta. Olen lisäksi halunnut tutustua Oyeyemin tuotantoon jo jonkin aikaa, ja tämä vaikutti siihen tarkoi­tukseen juuri sopivalta kirjalta, tämä ei käsit­tääkseni ole sieltä kaikkein maagi­sim­masta päästä. Maagi­suutta tässä kirjassa olikin lopulta hyvin vähän. Kun aloitin kirjan, pidin siitä hyvin paljon. Boyn hahmo on mielen­kiin­toinen, rikki­näinen tyttö aloit­ta­massa uutta elämää, ja 1950-luvun amerik­ka­lainen pikku­kau­punki ympäristönä kiinnostava. Mutta kun kirjan ensim­mäinen osio on ohi, alkaa alamäki. En kirjaa vielä lukiessani enkä oikein vieläkään saa kiinni siitä, mikä tarinassa meni pieleen. Siinä oli ehkä vähän liikaa kaikkea. Aihe eli mustien asema oli toki kiinnostava ja se on aina myös tärkeä, mutta kaikki muu siinä ympärillä vain hajosi. Pidin kirjan henki­löistä, tai pikem­minkin heidän ideastaan, raameistaan, mutta lopulta nekin jäivät harmil­lisen ohuiksi. En myöskään aina ihan ymmär­tänyt, mitä lisäarvoa viittaukset Lumikkiin tai ripaus maagi­suutta toivat tarinaan. Ne jäivät kokonai­suuden kannalta vähän irral­li­siksi.
Hajoa­mi­sestaan huoli­matta Boy, Snow, Bird oli kuitenkin aivan ok romaani. Alku oli vahva ja kiinnostava, ja Birdin syntymään liittyvä asia herätti mielen­kiin­toisia kysymyksiä. Aion ehdot­to­masti lukea lisää Oyeyemia.
––
Helen Oyeyemi: Boy, Snow, Bird
Picador 2015, 308 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Samis, mullakin on Oyeyemi pyörinyt kirjai­li­ja­nimenä listalla jo pitkään. Jos tässä joskus pääsen tositoimiin, niin ei ehkä kannata aloittaa tästä teoksesta?

    Tuo kun ensin innostuu ja sitten sen innos­tuksen menettää on mulla ainakin paha rasti, koska siinä on mukana petty­mystä, joka saa aikaan sen, että niistä hyvis­täkään jutuista ei sitten enää innostu, kun pettymys on hallitseva tunnetila. Juuri tuolla kaavalla etenevä teos tällä hetkellä loppusuo­ralla. Kääk!

    1. Niin, en tiedä millaisia Oyeyemin muut teokset ovat, käsit­tääkseni maagi­sempia ja/tai enemmän satuihin kytkey­tyviä kuin tämä. Eli se sitten riippuu, mistä tykkää! Mutta tämä oli ainakin kokonai­suutena hieman kökkö, liikaa erilaisia lankoja, joita ei sitten lopulta sidottu yhteen.

      Tuo on ihan totta, mitä sanot innos­tu­mi­sesta ja sen menet­tä­mi­sestä ja sitten lopulta petty­mi­sestä niihin hyvinkiin asioihin. Tässä kävi ihan sillä tavalla. Hirveän harmi, koska odotin paljon tältä teokselta!

  2. Onpa kaunis kansi kirjalla, ja kauniit on myös hahmojen nimet. Muutenkin kuulostaa aika kiinnos­ta­valle, vaan harmi että sinua on kohdannut alamäki tämän kanssa.

    1. Kansi herättää kyllä heti mielen­kiinnon! Tästä on muitakin tosi kauniita kansi­ver­sioita olemassa. Kokeile tätä joskus jos eteen tulee, olisi kiva kuulla, mitä muut tästä pitävät, sillä itse jäin vähän hämmen­ty­neeksi.

  3. Tämä on kiehtonut, jälleen kerran kauniin kannen takia. Oon kyllä niin markki­noinnin uhri mitä kirjoihin tulee :D Oyeyemi kiinnostaa kyllä, saa nähdä josko tämä päätyisi lukulis­talleni :)

    1. Haha :D En tiedä, olenko koskaan ostanut kirjaa pelkästään kauniin kannen vuoksi, mutta kyllä se on varmasti ollut osate­kijänä vaikut­ta­massa ostopää­tök­sissä. Etenkin niissä tilan­teissa, kun kirjaa on saata­villa kahdella tai useam­malla eri kannella, niin kyllähän sitä tulee valikoitua se omasta mielestä nätein!

      Kokeile, olisi kiva kuulla, mitä sinä tästä pidät, kun minulle tämä oli nyt vähän tällainen ihan okei, mutta vähän hämmentävä lukuko­kemus.