Type and press Enter.

Takashi Hiraide: Kissa­vieras



Kissa alkoi isolle pihalle kulkiessaan kurkis­tella sisälle asumuk­seemme silloin kun pihan­puo­leinen ovi oli jäänyt auki. Ihmisiä se ei pelännyt hitus­takaan. Silti se oli luonteeltaan valpas ja varau­tunut, katseli vain meitä hiljaa häntä pystyssä ja pysytteli oven suussa. Ulkonakin se pakeni äkkiä, jos yritimme ottaa sen syliin. Jos kissaa koetti paijata väkisin, se saattoi puraista. Naapurin vanhan rouvan katse tuntui yllämme, joten päätimme olla kajoa­matta pentuun.
Tokion laita­milla asuvan kirjai­li­ja­pa­ris­kunnan hiljainen elämä muuttuu, kun naapurin perhe ottaa kissan. Chibiksi eli Pikkui­seksi nimetty pieni ja hoikka kissa alkaa vierailla paris­kunnan pihalla ja lopulta uskal­tautuu myös talon sisäti­loihin asti. Paris­kunta ihailee Chibin itsenäistä, mutta hauskaa luonnetta, ja he kertovat toisilleen tarinoita kissan monista edesot­ta­muk­sista. Kumpikaan heistä ei ole koskaan ollut oikein kissaih­misiä, mutta Chibin vierai­luista tulee osa heidän arkeaan. He eivät voi enää kuvitella elämäänsä ilman Chibiä.
Olen lukenut tällä viikolla kaksi ulkoi­sesti, mutta myös sisäl­löl­li­sesti todella kaunista kirjaa. Takashi Hiraiden Kissa­vieras on niistä ensim­mäinen, katsokaa vaikka jo tuota kantta! Kirjassa ei ole kansi­pa­pe­reita, joten se myös tuntuu ihanan karhealta sormien alla.
Myös sisältö on ihastuttava ja varsin omape­räinen. En ole juurikaan lukenut japani­laista kirjal­li­suutta, joten en tiedä, kirjoit­taako Hiraide japani­lai­sille kirjai­li­joille tyypil­liseen tapaan, mutta niin ainakin kuvit­te­lisin Kissa­vieraan kohdalla. Hiraiden kerronta on paikoi­tellen varsin rapor­toivaa, kun hän yhtäkkiä saattaa alkaa kertoa esimer­kiksi sen hetkisen Japanin poliit­ti­sesta ja talou­del­li­sesta tilan­teesta. Toisaalta kerronta on välillä myös runsaan kuvai­levaa, kuten vaikkapa Hiraiden kuvail­lessa paris­kunnan vuokrae­männän kaunista puutarhaa ja sen elämää. Tyylin vaihtelu ei kuitenkaan tunnu tönköltä, vaan tarina on kauttaaltaan hyvin ilmava ja keveä. Tunnel­maltaan kirja on hyvin rauhal­linen ja pidät­ty­väinen, yksin­ker­tai­sesti poikkeuk­sel­lisen ihanan erilainen.
Kissa­vieras on minima­lis­tinen, mutta sanomaltaan runsas. Minulle se antoi muistu­tuksen elämän haurau­desta ja pienten asioiden tärkey­destä. Suosit­telen kiireet­tömiin hetkiin, hitaasti tunnus­tellen.
––
Takashi Hiraide: Kissa­vieras (Neko no Kyaku, 2001)
Suom. Raisa Porrasmaa
S&S 2016, 152 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Olin lukenut hiljattain tätä ennen Kawabatan Lumen maan, ja kerron­ta­ta­vassa oli samoja vivah­teita kuin Hirai­della: vähäe­leistä, mutta minima­lis­tisen pinnan alle kätkeytyy paljon. Kissa­vieras on kyllä kissa­maisen arvoi­tuk­sel­linen ja omanlai­sensa lukuko­kemus. Kansi on kerrassaan häikäi­sevän upea. :-)

    1. Kiitos vinkistä, täytyy joskus lukea tuo Lumen maa! Ja muutenkin enemmän aasia­laista kirjal­li­suutta, se on jäänyt ihan liian vähälle. Murakami ei minua yhden luetun kirjan perus­teella enää kiinnosta, mutta kai sieltä päin muutakin tulee? Suomen­nosten laita on toinen asia, mutta luen kyllä englan­nik­sikin.

      Kissa­maisen arvoi­tuk­sel­linen on hyvin sanottu! :)

  2. Kaisa ylöä heitti hyvän vertauksen!
    Tämä on niin eheä kirja <3!

    1. Tämä oli ihanan rauhoittava ja kaunis pieni suuri tarina :)

  3. Aloitin tämän tänään, mutta huomasin tuon, ettei tätä voi lukea kuin juuri hitaasti rauhal­li­sella hetkellä. Ei sopinut omaan mielen­tilaan. Mutta ehkä huomenna, sunnun­tai­sessa verkkau­dessa menee paremmin ;)

    1. Viikon­loput lienevät tälle kirjalle hyviä hetkiä :) Toivot­ta­vasti pidät/pidit kirjasta! Se oli minusta vähän omanlai­sensa, mutta virkis­tä­vällä tavalla.

  4. Kuulostaa niin ihanalta ja taiteel­li­selta ja keveältä<3 Tulee vähän mieleen Murakami, joka on ainut japani­lais­kir­jailija jota olen lukenut.

    1. Vaikket ole vielä lukenut kirjaa, kuvailet sitä jo todella hyvin! :) Muraka­mi­mai­suu­desta en tiedä, koska olen lukenut kirjai­li­jalta vain Suuren lammas­seik­kailun, josta en pitänyt, enkä ole oikein kiinnos­tunut lukemaan miehen muita kirjoja. Mutta muihin japani­laisiin nykykir­jai­li­joihin olisi kiva tutustua tarkemmin.