Type and press Enter.

Kate Atkinson: Hävityksen jumala



Ja nyt. Tämä hetki. Tämä hetki oli ikuinen. Hän oli osa iäisyyttä. Puuta, kiveä ja vettä. Aurin­gon­nousua ja kauriin­juoksua. Nyt.
Teddy Todd varttuu keski­luok­kai­sessa perheessä Fox Cornerin talossa Englannin maaseu­dulla. Tulevaisuus tuntuu varmalta, jo valmiiksi pedatulta: opiskelu Oxfor­dissa, isän järjestämä työpaikka pankissa, avioi­tu­minen naapu­rin­tyttö Nancyn, kenet Teddy on tuntenut jo kolme­vuo­ti­aasta saakka, kanssa. Mutta sitten syttyy sota, joka sotkee tulevai­suuden. Teddy värväytyy ilmavoimiin ja kaikkia toden­nä­köi­syyksiä uhmaten selviytyy sodasta hengissä, pieni hopea­jänis rinta­tas­kussaan. Teddystä tulee puoliso, isä ja isoisä. Sota on jättänyt arpensa, mutta Teddy tekee sen mitä on sodan aikana luvannut: hän yrittää olla ystäväl­linen kaikille, elää hyvää hiljaista elämää.
Muistat­tehan vuonna 2014 julkaistun, ihastu­neita huokauksia herät­täneen Kate Atkin­sonin romaanin Elämä elämältä? Hävityksen jumala on sen sisarteos. Kun Elämä elämältä kertoi Ursula Toddin monista mahdol­li­sista elämistä, Hävityksen jumala on tarina hänen pikku­vel­jestään Teddystä, joka elää vain yhden elämän. Tällä kertaa Atkinson ei leikittele romaanin raken­teella, ei ainakaan paljoa. Teddyn tarina ei etene lineaa­ri­sesti, vaan eri aikakausissa, eteen- ja taaksepäin hyppien. Ajalli­sesti tarina ulottuu aina Teddyn lapsuu­desta 1920-luvulta 2010-luvulle saakka. Keskei­simmät ovat kuitenkin sotavuodet, onhan se merkittävä jakso Teddyn elämässä.
Hävityksen jumalassa on tietysti monia Elämä elämältä -romaa­nista tuttuja henki­lö­hahmoja. Myös Ursula, jonka elämä menee tässä romaa­nissa eri tavalla kuin yhdes­säkään Elämä elämältä -romaanin vaihtoeh­doissa. Olikin kiehtovaa lukea, mitä jo ennestään tutuille henki­lö­hah­moille kuuluu ja tapahtuu Teddyn tarinassa. Vaikka Hävityksen jumalan keskiössä on itse Teddy, kertoo se myös hänen tyttä­rensä ja tämän kahden lapsen eli Teddyn lapsen­lasten elämästä ja heidän suhteistaan isäänsä/isoisäänsä ja toisiinsa toisen maail­man­sodan jälkei­sessä ajassa. Kiinnostava henki­lö­hah­moihin liittyvä ratkaisu kirjassa on se, miten eri henki­lö­hah­mojen kautta lukija pääsee tarkas­te­lemaan tilan­netta, joka on tapah­tunut aiemmin jo toiselle henki­lölle. Kaksi eri henkilöä voivat kokea ja usein kokevatkin heille yhteiset tilanteet ihan eri tavoin.
Teddy on hahmo, johon kiintyy syvästi. Hänen elämänsä on aika taval­lista, kuten suurimman osan meistä, eikä ehkä ihan sitä, mitä hän olisi halunnut. Mutta se on silti elämä. En osaa sanoa, pidinkö enemmän kuvauk­sista Teddyn elämän­vai­heesta lentäjänä vai sen jälkei­sestä ajasta. Sota-aika on suuressa roolissa Teddyn tarinassa, sillä on suuri merkitys siinä miten romaani lopulta päättyy, mutta toisaalta pidin kovasti myös siitä, miten Atkinson kuvailee Teddyn hiljaista elämää Yorkissa ja hänen suhdettaan lapsen­lap­siinsa ja luontoon. Atkin­sonin vaivat­toman kauniiseen ja vähän piste­liäiseen kerron­ta­tyyliin on helppo upota, jos lumoutui siitä Elämä elämältä -romaa­nis­sakin. Silti nämä kaksi romaania ovat melko erilaisia ja sen vuoksi niitä on vaikea arvottaa keskenään. Pidän molem­mista yhtä pajon, ne täyden­tävät hyvin toisiaan.
Erityis­kiitos Hävityksen jumalan (ja aikai­sem­piakin Atkin­sonin kirjoja) taidok­kaasti suomen­ta­neelle Kaisa Katte­luk­selle, joka on tavoit­tanut romaanin tunnelman ihail­tavan hienosti.
––
Kate Atkinson: Hävityksen jumala
(A God in Ruins, 2015)
Suom. Kaisa Kattelus
S&S 2016, 494 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Luin arviosi vain silmäillen, kun tämä tulee itselläni niin pian lukuun. Vaikuttaa hyvältä, ehkä jopa minun makuuni parem­malta kuin Elämä elämältä.

    1. Saattaa maistua paremmin! En nyt muista, mistä et niin pitänyt Elämä elämältä -kirjassa, mutta jos se oli esim. se vähän sekava rakenne ja kikkailu, niin tämä on onneksi perin­tei­sempi :)

  2. Mukavaa kuulla, että Hävityksen jumala on tarpeeksi erilainen Elämä elämästä. Minäkin aion lukea kirjan pian.

    1. Olisi ollut vähän hassua jos Teddynkin elämä olisi alkanut ja päättynyt, alkanut ja päättynyt. Ehkä yksi sellainen romaani tästä Toddin perheestä riittää :)

  3. Ihanasti kirjoitit ihanasta kirjasta. <3 Olen ihan samaa mieltä: nämä kaksi kirjaa täyden­tävät erinomaisen hyvin toisiaan, Teddyyn kiintyy syvästi, ja kirja on yksin­ker­tai­sesti lumoava. Mahtava aloitus hienolle kirja­vuo­delle!

    1. Henki­lö­hahmot ovat tässä ihanan eläväisiä, hyvine ja huonoine puolineen, Teddy etenkin. Mitähän kaikkea ihanaa on vielä tälle vuodelle luvassa, en uskalla ajatel­lakaan!