Type and press Enter.

Vuoden viimeiset kirjaos­tokset ja miten kävi loppu­vuoden lukusuun­ni­telman

Vuotta on jäljellä enää muutama hassu päivä. Tässä välissä, ennen viimeisen vuosi­nel­jän­neksen ja koko vuoden parhaiden kirjojen katsauksia, onkin hyvä katsoa, mitä kirjoja tulin loppu­vuonna ostaneeksi (+ yhden kirjan sain lahjaksi) ja miten kävi lokakuussa hahmot­te­le­malleni loppu­vuoden lukusuun­ni­tel­malle.
––
Aloitetaan kirjaos­tok­sista, joiden suhteen olin onneksi maltil­linen (toisin kuin syksyn aikana kirjas­tosta lainat­tujen kirjojen, mutta se on jo ihan oma tarinansa).


George Saundersin novel­li­ko­koel­masta Joulukuun kymmenes olen kuullut pelkkää hyvää. Kun kirja tuli vastaan Akatee­misen kirja­kaupan loppuun­myyn­nissä (Oulun akatee­minen lopetti toimin­tansa syksyllä ja Stockmann seuraa perässä noin vuoden päästä, kurjaa), muistaakseni 30 prosentin alennuk­sella, jäin vielä empimään. Pari päivää myöhem­minhän se oli pakko sitten lähteä hakemaan ja silloin hinnoista oli lohkaistu jo 70 prosenttia, joten kirjalle jäi hintaa vain kuusi tai seitsemän euroa. Onneksi kirjaa vielä löytyi!

Etukä­teis­jou­lu­lah­jaksi itselleni ja poikays­tä­välleni löytyi Mark Z. Danie­lewskin The Familiar -sarjan toinen osan, Into the Forest, jonka poikaystävä jo luki, hyvissä ajoin ennen joulua tietysti, ja John Irvingin uusi romaani Avenue of Mysteries, joka ilmestyy keväällä suomeksi nimellä Ihmeiden tie.

Poikays­täväni puolestaan lahjoi minua Margaret Atwoodin novel­li­ko­koel­malla Stone Mattress. Kirja vaikuttaa ihan mahta­valta ja suunnit­telen lukevani sen jo alkuvuo­desta.
––
Entä sitten loppu­vuoden lukusuun­ni­telma, miten sen kävi? Lokakuun alkupuo­lella tein itselleni kymmenen kirjan kokoisen lukusuun­ni­telman loppu­vuotta varten. En lukenut niistä kaikkia, en edes odottanut niin käyvän, mutta suunni­telmat nyt vain ovat kivoja! Ja kyllähän laatimani pino jonkin verran minua motivoi, etenkin niiden parin kauan lukematta olleiden kirjojen suhteen.
Loppu­vuoden kirjat, jotka luin:
Andy Weir: Yksin Marsissa
Hanya Yanagihara: A Little Life
John Burnside: The Dumb House
Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Eli puolet, hyvä minä! Ja tällä hetkellä minulla on muuten kesken listalla ollut Karl Ove Knausgårdin Taisteluni 1, mutta jää nähtä­väksi saanko sitä vuoden loppuun mennessä luettua, sillä kesken on eräs toinenkin mielen­kiin­toinen kirja.
Loppu­vuoden lukemat­tomat kirjat:
Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Mark Z. Danie­lewski: The Familiar : One Rainy Day in May
Frank Herbert: Dune
Siri Pettersen: Odinin­lapsi
Vähän harmittaa Moranin ja Danie­lewskin kirjat, sillä alunperin suunnit­telin lukevani ne jo viime kesänä. Aion tehdä vastaa­van­laisen suunni­telman ensi kevääksi ja otan sille mukaan Moranin, Danie­lewskin ja Petter­senin kirjat, miksei Herber­tinkin, jotta varmasti sitten kärsin huonosta omasta­tun­nosta ja harmi­tuk­sesta ensi kesänäkin! No, yritän olla kärsi­mättä ja lukea nuo jo kevään aikana. Ainakin osan. Nyt ainakin huomaa, että ihan hyvinhän nämä suunni­telmat motivoivat, kun ei ole kuitenkaan liian tiukka itselleen eikä aikatauluta koko lukemistaan, vaan jättää tilaa muillekin, spontaa­nimmin valituille kirjoille. Nuo kirjat, jotka luin, luin myös ihan omasta vapaasta tahdostani ja silloin kun ne oikeasti kiinnos­tivat. Väkisin tai silloin kun ei ole oikea fiilis en ala lukemaan yhtään mitään.
––
Noin. Nyt täytyykin alkaa jo vähän miettiä niitä ensi kevään kirjoja. En aio listata niiden joukkoon mitään vasta tulossa olevia uutuuksia, vaan pitäydyn jo julkais­tuissa, itse omista­missani tai kirjas­tosta laina­tuissa (tai kirjas­tosta himoit­se­missani, ei vielä laina­tuissa) kirjoissa. Kelpuut­tanen listalle myös kirjat, jotka aion varmuu­della keväällä ostaa. Kiinnos­ta­vinta minusta näissä listoissa on kuitenkin ollut oman hyllyn kirjat, sillä niiden lukemisen suhteen tarvitsen eniten motivointia. Monta sellaista onkin pakko valita mukaan.
Motivoi­vatko lukusuun­ni­telmat tai -haasteet teitä vai tuleeko lukemi­sesta silloin vain suorit­ta­mista?

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Vastauksena kysymyk­seesi: sekä että. Julkaisin vuosi sitten Sateen­kaa­ri­haasteen ja luulen, että en olisi lukenut yhtäkään haasteeseen valit­se­maani kirjaa ilman haastetta. Moni niistä kun oli jo hyvän tovin ie. vuoden hyllyssä pyörinyt.

    Aina ei olisi oikein edes huvit­tanut jotain tiettyä haasteeseen valittua kirjaa alkaa lukea, mutta kun aloitin, niin yhdenkään haaste­kirjan kohdalla ei tullut petty­mystä.

    Se on jännä se tunne, milloin joku kirja vetää puoleensa ja milloin taas ei.

    Ostin muuten tuon Yanigi­haran, mutta en vielä tiedä, mihin lukuväliin sen isken.

    1. Ehkä ainoa syy siihen, miksi en osallistu varsi­naisiin lukuhaas­teisiin on se, että pelkään juuri sitä suorit­ta­misen makua, vaikkei niin välttä­mättä kävisikään. Haaste saattaa myös alkaa tuntua enemmän pakko­pul­lalta kuin tällaiset väljemmät suunni­telmat, kun johonkin haasteen kohtaan saattaa löytyä vain yksi tietty sopiva kirja (ellei sitten ala tosissaan miettimään ja kaive­lemaan) ja se on sitten “pakko” lukea, jotta saa haasteen tehtyä.

      Parasta tietysti on, kun käy niin kuin sinul­lekin: suurin osa haaste­kir­joista on jo kauan hyllyssä lukemat­tomina pyöri­neitä ja ne saa haasteen myötä vihdoinkin luettua ja vieläpä pitää niistä. Mutta toisaalta, eihän sitä tiedä ihan vapaa­eh­toi­sesti kirjoja valites­saankaan, että tuleeko niistä pitämään vai ei.

      Välillä fiilik­sellä on niin suuri merkitys siinä, minkä kirjan valitsee luetta­vakseen. Minulle ei yleensä ole väliä genrellä (no okei, joskus saattaa olla dekka­ri­fiilis tai dysto­pia­fiilis, jälkim­mäinen on vaivannut vähän viime aikoina), mutta yleisimmin tekee mieli jotain kevyttä, sitten taas oikein painavaa asiaa, joskus haluan lukea mahdol­li­simman lyhyen kirjan, toisinaan tiilis­kiven. Joskus käy niinkin, että ei ole mitään tiettyä fiilistä ja aloittaa sitten vain jonkun kirjan.

      Yanagihara viekin ihan tehok­kaasti lukuaikaa, mutta jospa saat sen johonkin väliin tungettua :)

  2. Minul­lakin haasteet saattavat motivoida, mutta tässä kiirei­sessä elämän­ti­lan­teessa en voisi sellaisia itselleni ottaa. Sitten tulee vain stressi. Mutta kun eräänä vuonna päätin lukea 3 kuukauden ajan vain oman hyllyn kirjoja, se meni hyvin! Voisin kokeilla saman­laista haastetta joskus, kun aikaa on enemmän kuin nyt. Nyt haluan nauttia siitä, että voi ehtiessäni lukea juuri sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu kiinnos­ta­vim­malta.

    Olen pari vuotta listannut oman kirja­hyllyn 10 himotuinta ja vuoden lopussa katsonut, mitkä niistä luin. Se ei kuitenkaan ole haaste ja yleensä unohdan listan — en nytkään muista mitä se sisältää! — mutta on kuitenkin hauska nähdä, osasiko yhtään ennustaa, mitä omasta hyllystään tulee lukeneeksi ;)

    1. Minäkään en oikein osaa sellaisia kunnon lukuhaas­teita, koska pelottaa, että siitä tulee vain suorit­ta­mista ja pakko­pullaa. Jotkut väljemmät haasteet, joissa saa valita lukemi­sensa vapaammin, voisivat toimia, kun nämä lukusuun­ni­tel­ma­nikin ovat toimineet ihan hyvin eivätkä stressaa. En vain tiedä, saisinko kuitenkaan koskaan vietyä haasteita loppuun asti :D

      Tuo oman kirja­hyllyn kymmenen himotuinta on kiva (vaikkei sitä vuoden mennessä eteenpäin enää muistai­sikaan!) ja samaan tyyliin menen myös näiden lukusuun­ni­tel­mieni kanssa eli ei stressiä, ei pakkoa, saan välillä unohtaakin koko suunni­telman olemas­saolon, mutta pyrin kuitenkin lukemaan siltä edes jotain. Ainakin niitä oman hyllyn kirjoja olisi kiva saada luetuksi!

  3. Minäkin ostin Joulukuun kymmenes -teoksen samai­sesta Akatee­misen loppuun­myyn­nistä. (Kirja on nyt luettuna mutta bloggaus on saanut odotella). Taisin napata vihovii­meisen Saundersin; en tiedä, miksi en ostanut sitä jo edellisenä päivänä ja kun sormet ristissä menin katsomaan alelaaria vielä ennen Helsingin kirja­mes­suille lähtöä, oli siellä yksi kappale vielä minua odotta­massa. :-) Se olikin ainokainen, jonka loppuun­myyn­nistä ostin.

    Yritän osallistua lukuhaas­teisiin maltilla, koska usein käy niin, että unohdan jonkin haasteen tai sitten en lopulta jaksai­sikaan lukea juuri siihen liittyviä kirjoja. Aika rennon ottein olen niihin osallis­tunut. :-D Ensi vuoden alkuun on pari lukuhaas­tetta ja suunni­tel­missa on keskittyä myös oman hyllyn lukemat­tomiin.

    1. Oi, sinulla kävi hyvä tuuri! Minäkin pelkäsin, että kaikki Saundersit olisivat jo menneet, mutta käydessäni niitä oli vielä monta jäljellä. Muutakin ihan kiinnos­tavaa olisi ollut, mutta hillitsin itseni :)

      Minäkin unohtaisin haasteet varmaan aika tehok­kaasti, etenkin kun yleensä on jopa vuosi aikaa lukea. Nämä kausit­taiset lukusuun­ni­telmat pysyvät paremmin mielessä. Mutta mitäpä sitä liikaa stres­saamaan, voihan haasteisiin osallistua rennom­minkin ja taputella sitten itseään olalle, että ainakin yksi kymme­nestä tuli luettua :D

      Sen Helmetin vuoden 2016 lukuhaasteen kanssa olen todella joutunut pohtimaan, että osallis­tui­sinko, mutta en kuitenkaan ehkä sitten. Ehkä. Se olisi kuitenkin mukavan väljä, moneen eri kohtaan sopisi monikin eri kirja.